Millaisia ovat ns. pilalle hemmotellut lapset?

Kyllä. Puolison lapsi ei anna minun ja mieheni yhteisten lapsien koskea mihinkään meidän omassa kodissamme, varsinkaan kuopuksen, tönii lattialle ja repii kaiken käsistä ja kaiken huipuksi puree pientä lastamme. Kantaa äitinsä luonta leluja tänne mukanaan ja huutaa ku hinaaja jos joku yrittää tavaroihin koskea,mm. Kenkänsä jotka ovat eteisessä pieni lapsemme menee katsomaan ja tutkimaan niitä niin käy päälle ku yleinen syyttäjä vie heti kädestä ja huutaa kuin mielipuoli että älä koske ja kaataa pienen lattialle... mutta itse saa sitten koskea kaikkiin omieni tavaroihin vie jopa kädestä ja kun kielletään itkee vaan äitiä ja huuto karjuu.. pyytää ei mitään osaa nätisti vaan haluaa kaiken heti ja karjumalla "anna vettä" itkee ja karjuu jos isä ei kerkeä heti.
Raskasta on, lapsi käytännössä vollottaa kaikki viikonloput täällä kun eihän tuollaista käytöstä isänsä hyväksy toisia kohtaan. Huutaa aina kaupassakin ja karjuu mitä haluaa ja kun ei luonnollisesti isältään tällä tyylillä saa huuto itkee taas monta tuntia...
Äitinsä aina sanoo että rakkauslapseni että hemmotellaan äitini kanssa se pilalle...tässä tulos....

Sohvalle lapseni ei saa myöskään ajoittain mennä jos hän on siellä karjuu ja itkee heti ja huutaa mene pois...lapseni tietenkin katsovat suu auki ja ihmettelevät tätä... sitten tää vinkumalla vetää isänsä toiseen huoneeseen ja leffa hetki jää isän kanssa muiltakin pois...
Vaikeeta sietää joskus moista käytöstä...
Itselläkin oma lapsi vanhasta suhteesta mutta ei olis tullu mieleenkään kasvattaa lasta noin itse keskeiseksi...ja ylimieliseksi...
Silloin tällöin miehen kanssa ollaan kirpputorilla niin luvataan lapsille yhdet lelut tää ottaa poikkeuksetta kaksi ja kun sanotaan että valitse yksi niin ei... karjuu ja huutaa että haluaa molemmat... joskus puoliso antaa periksi.. joka saa minut lähtemään kotiin koska en voi sietää että tälle hienosti käyttäytyvälle lapselle tuodaan kaikki kuin Manulle illallinen käyttäytyi sitten huonosti vai ei. .

Todellakin tunnen.

Pilalle hemmotellut lapset ovat itsekeskeisiä, ylimielisiä, voimakkaan narsistisia, alituiseen tyytymättömiä kaikkeen, haluavat jatkuvasti kaikkea, mutta eivät koe minkäänlaista tyydytystä sen saatuaan vaan keksivät uuden haluamisen kohteen. He eivät osaa leikkiä toisten kanssa, koska eivät siedä toisten mielipiteitä. Mitä isommaksi he kasvavat, sitä sietämättömämpiä heistä tulee. 

Aika iso osa suomalaisista lapsista on pilalle hemmoteltuja ja sietämättömiä, niitä näkee joka paikassa kiljumassa ja hakemassa huomiota, vanhemmat toimivat sitten jonain hovineitoina hänen ylhäisyydelleen jannica-jeminalle, tai nico-jerelle.

En tunne. Yksi serkkupoika ehkä vähän särähti korvaan kun kysyi että milloin mennään ostamaan lisää leluja, vaikka juuri oli saanut ja kämpässä kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä.

Lapseni luokalla on yksi erittäin hemmoteltu tyttö. Tokaluokkalaisista siis kyse. Tottunut saamaan kaiken mitä haluaa, komentelee muita lakkaamatta ja haluaa kaikessa olla "pomo". Jos kaikki leikit ja yhteiset jutut eivät mene prikulleen prinsessan tahdon mukaan, tämä menee nurkkaan murjottamaan. Pitää mykkäkoulua ja jakelee läpsimisiä ja potkuja, jos joku ei tee niin kuin kuningatar haluaa.

Ei tottele eikä kuuntele aikuisiakaan. On minuakin läimäissyt ja pitää itseään ylempiarvoisens kuin muita lapsia ja jopa opettajaa. Äitinsä lellii ja antaa tälle tytölle kaiken, onhan hän äitsykän pikku prinsessa.

Ja tämän kaiken tiedän luokkaretkien, lapseni kertoman ja omien silmieni perusteella. Niin läpinäkyvää on touhu.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 12:24"]Aika iso osa suomalaisista lapsista on pilalle hemmoteltuja ja sietämättömiä, niitä näkee joka paikassa kiljumassa ja hakemassa huomiota, vanhemmat toimivat sitten jonain hovineitoina hänen ylhäisyydelleen jannica-jeminalle, tai nico-jerelle.

[/quote]

Minä puolestani olen huomannut, että suurin osa suomalaislapsista osaa käyttäytyä hyvinkin jos vain haluavat. Joukossa tyhmyys kuitenkin tiivistyy, ja yleensähän sitä porukoissa riehutaan JOS riehutaan. Varsinkin teineillä on näytön paikkaa, ja mitä suurempi joukko, sitä suurempaa on typeryys.

Ei lapset hemmottelulla mene pilalle. Toinen asia on sitten se, että lapsen tarvitsema huomio ja rakkaus korvataan tavaralla, rahalla ja herkuilla kun halutaan saada 'omaa rauhaa'. Mielestäni silloin ei voida puhua hemmottelusta vaan huolenpidon ja kasvatuksen laiminlyömisestä.

En tunne siis yhtään lasta joka olisi hemmoteltu pilalle, laiminlyötyjä lapsia olen kyllä nähnyt ja heitä on monenlaisia. Lasten huono käyttäytyminen on kuitenkin pääsääntöisesti vanhemmilta apinoitu - ja nyt en tarkoita uhmäikään liittyvää protestointia.

Tällaisia: 

http://www.vauva.fi/keskustelu/3985809/ketju/voi_etta_kiehahti_sairaalassa_olin_lapsen_kanssa_ja_aamulla

Sukulaistyttö on lellitty pilalle. Kuvottava pikkupaholainen. Narsistinen, aggressiivinen ja ylipainoinen tokaluokkalainen. Hyi. 

Pikkuserkkuni (täyttää kohta 10-vuotta) on aivan sietämättömän omahyväinen ja hemmoteltu pikkuprinsessa. Saa aina kaiken, hänen vanhempansa tekevät kaiken tyttösen puolesta ja tyttö komentelee, kiljuu ja käyttäytyy huonosti. Ei ole saanut minkäänlaista kasvatusta, ainoastaan päänsilittelyitä ja herkkuja.

Pitää itseään ylempiarvoisena kuin muut, tämän huomaa siitä että käyttäytyy erittäin töykeästi esim. kaupan myyjiä, ravintolan tarjoilijoita yms. kohtaan. Julkisilla paikoilla puhutaan kovaan ääneen ja lässytetään lapsenomaisesti saadakseen huomiota, ja heittäytyy vauvaksi.

Tämä tyttö tikahtuu, ellei saa koko ajan olla huomion keskipisteenä. Kukaan muu ei voi ikinä voittaa/onnistua missään, ja tämän tytön mielestä häntä eivät koske samat säännöt kuin muita, ja vain hänen kuninkaallinen korkeutensa saa tehdä asioita joita muut lapset eivät saisi. Jos hän häviää joskus esim. jossakin kilpailussa/lautapelissä yms., niin tekee kaikkensa kumotakseen toisen onnistumisen ilon.

Ei tottele ketään, edes aikuisia. Jos ei saa tahtoaan läpi, murjottaa nurkassa/pitää mykkäkoulua tai syömislakkoa ennen kuin toiset antavat periksi, sillä kukaan ei halua kuunnella/katsella hirveitä itkupotkuraivareita joka ilta yläkerrasta.

Tyttö saa myös käsittämättömiä raivokohtauksia, on minuakin lyönyt ja potkinut, itkupotkuraivarien aikana huutaa kaikkea aggressiivista kuten: "mä tapan sut!" ja "kuole pois idiootti!" jne.

Yritän vältellä tällaisia draamakuningattaria ja -kuninkaita sekä heidän velttoja vanhempiaan.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 13:34"]Pikkuserkkuni (täyttää kohta 10-vuotta) on aivan sietämättömän omahyväinen ja hemmoteltu pikkuprinsessa. Saa aina kaiken, hänen vanhempansa tekevät kaiken tyttösen puolesta ja tyttö komentelee, kiljuu ja käyttäytyy huonosti. Ei ole saanut minkäänlaista kasvatusta, ainoastaan päänsilittelyitä ja herkkuja.

Pitää itseään ylempiarvoisena kuin muut, tämän huomaa siitä että käyttäytyy erittäin töykeästi esim. kaupan myyjiä, ravintolan tarjoilijoita yms. kohtaan. Julkisilla paikoilla puhutaan kovaan ääneen ja lässytetään lapsenomaisesti saadakseen huomiota, ja heittäytyy vauvaksi.

Tämä tyttö tikahtuu, ellei saa koko ajan olla huomion keskipisteenä. Kukaan muu ei voi ikinä voittaa/onnistua missään, ja tämän tytön mielestä häntä eivät koske samat säännöt kuin muita, ja vain hänen kuninkaallinen korkeutensa saa tehdä asioita joita muut lapset eivät saisi. Jos hän häviää joskus esim. jossakin kilpailussa/lautapelissä yms., niin tekee kaikkensa kumotakseen toisen onnistumisen ilon.

Ei tottele ketään, edes aikuisia. Jos ei saa tahtoaan läpi, murjottaa nurkassa/pitää mykkäkoulua tai syömislakkoa ennen kuin toiset antavat periksi, sillä kukaan ei halua kuunnella/katsella hirveitä itkupotkuraivareita joka ilta yläkerrasta.

Tyttö saa myös käsittämättömiä raivokohtauksia, on minuakin lyönyt ja potkinut, itkupotkuraivarien aikana huutaa kaikkea aggressiivista kuten: "mä tapan sut!" ja "kuole pois idiootti!" jne.

Yritän vältellä tällaisia draamakuningattaria ja -kuninkaita sekä heidän velttoja vanhempiaan.

[/quote]

Tämä on NIIIIIN täydellinen esimerkki hemmotellusta pennusta!

Tyttäreni luokkakaveri, voi että... Onneksi ei ole meillä enää yhden ainoan kertansa jälkeen käynyt, eikä varmaan tulisikaan jos kutsuisimme. Pelkästään tämän prinsessan olemuskin saa minut ärsyyntymään.

Vietimme tyttäreni synttäreitä ja tasa-arvon nimissä kutsuimme kaikki luokan tytöt juhlimaan.

En voi edes käsittää, miten jonkun lapsi voi olla kasvatettu sillä tavalla. Tämä rikkaan perheen ainukainen tuodaan varmaan aika uudellakin Audilla ja äiti virka-asussaan pyöritteli pihalla silmiään nähdessään automme ja kämppämme.

Sisälle tullessaan lapsi alkaa arvostelemaan taloamme muille lapsille. Etenkin lasteni huoneessa tyttö kehuskeli, mitä hänen huoneessaan on ja vertaili kaikkea mahdollista. "Miten sä pystyt nukkumaan kerrossängyssä, miksei sulla oo omaa huonetta, onks tääl muka sun kaikki tavarat, miksei sun vanhemmat osta sulle sitä ja tätä ja tota" ton tyylisiä juttuja ivalliseen sävyyn.

Keittiönkin puolella alkoi kauhea nenän nyrpistely tältä tytöltä ja kyselypommi tyyliin "miten teillä voi olla näin pieni keittiö?".

Lahjaksi tyttö toi 30€ lahjakortin H&M:lle sekä kaulakorun, joten ei varmaankaan ole rahasta puutetta jos tollasiin lahjoihin on rahaa "puolituntemattomalle". Muiden lahjoja tytön oli tietysti pakko vertailla ja kehuskella sitä, miten heidän perheensä antaa aina parhaat lahjat.

Kaiken huippu oli, kun tälle 8-vuotiaalle soitettiin ja hän vastasi iPhoneen. Tyttäreni mukaan hänellä on kotonaan oma tabletti ja läppärikin.

En ole koskaan ennen ärsyyntynyt lapsen olemuksesta niin paljon. Tytön puhetyylikin on juuri sellanen prinsessamainen ja muita aliarvioiva.

Vanhemmat korvaavat ajan ja rakkauden puutteen luultavasti tavaroilla ja materialla sekä kalliilla harrastuksilla. En edes halua tietää, millainen tämä prinsessa onkaan teini-ikäisenä (ja aikuisiällä).

Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa ja ONNEKSI näin.

Mä oon itse sellaisen kasvatuksen tuotos. Itsekäs, epävakaa, huomionhakuinen, todella ailahteleva ja jopa aggressiivinen. Kyllä, vaikeaa on.

Yks mun luokkalaine saa aina kaiken mitä haluaa ja vittuilee kaikille muille

Vanhempi: Noniin lapsukainen, lähdetäänpäs nyt ajamaan, muut on jo autossa, tuleppas nyt.

Lapsi: En tule, en tule!

*Pattitilannetta kestää jonkun aikaa, kunnes*

Vanhempi: No saat jonkun 50euron lelun valita jos lähdet, jooko?

Lapsi: Okei! Tulen!

Semmoinen on hemmoteltu lapsi, oppinut siis pyörittelemään vanhempiaan oman mielensä mukaan, eikä tee mitään jos ei hyödy siitä jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Pikkuserkkuni (täyttää kohta 10-vuotta) on aivan sietämättömän omahyväinen ja hemmoteltu pikkuprinsessa. Saa aina kaiken, hänen vanhempansa tekevät kaiken tyttösen puolesta ja tyttö komentelee, kiljuu ja käyttäytyy huonosti. Ei ole saanut minkäänlaista kasvatusta, ainoastaan päänsilittelyitä ja herkkuja.

Pitää itseään ylempiarvoisena kuin muut, tämän huomaa siitä että käyttäytyy erittäin töykeästi esim. kaupan myyjiä, ravintolan tarjoilijoita yms. kohtaan. Julkisilla paikoilla puhutaan kovaan ääneen ja lässytetään lapsenomaisesti saadakseen huomiota, ja heittäytyy vauvaksi.

Tämä tyttö tikahtuu, ellei saa koko ajan olla huomion keskipisteenä. Kukaan muu ei voi ikinä voittaa/onnistua missään, ja tämän tytön mielestä häntä eivät koske samat säännöt kuin muita, ja vain hänen kuninkaallinen korkeutensa saa tehdä asioita joita muut lapset eivät saisi. Jos hän häviää joskus esim. jossakin kilpailussa/lautapelissä yms., niin tekee kaikkensa kumotakseen toisen onnistumisen ilon.

Ei tottele ketään, edes aikuisia. Jos ei saa tahtoaan läpi, murjottaa nurkassa/pitää mykkäkoulua tai syömislakkoa ennen kuin toiset antavat periksi, sillä kukaan ei halua kuunnella/katsella hirveitä itkupotkuraivareita joka ilta yläkerrasta.

Siinä sen näkee, että ns. hemmottelemalla ei saada aikaiseksi onnellisia lapsia. Lasta ahdistaa, jos aikuinen ei osaa asettaa rajoja, jotka ohjaavat koko elämää oikeaan suuntaaan.

Tyttö saa myös käsittämättömiä raivokohtauksia, on minuakin lyönyt ja potkinut, itkupotkuraivarien aikana huutaa kaikkea aggressiivista kuten: "mä tapan sut!" ja "kuole pois idiootti!" jne.

Yritän vältellä tällaisia draamakuningattaria ja -kuninkaita sekä heidän velttoja vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Pikkuserkkuni (täyttää kohta 10-vuotta) on aivan sietämättömän omahyväinen ja hemmoteltu pikkuprinsessa. Saa aina kaiken, hänen vanhempansa tekevät kaiken tyttösen puolesta ja tyttö komentelee, kiljuu ja käyttäytyy huonosti. Ei ole saanut minkäänlaista kasvatusta, ainoastaan päänsilittelyitä ja herkkuja.

Pitää itseään ylempiarvoisena kuin muut, tämän huomaa siitä että käyttäytyy erittäin töykeästi esim. kaupan myyjiä, ravintolan tarjoilijoita yms. kohtaan. Julkisilla paikoilla puhutaan kovaan ääneen ja lässytetään lapsenomaisesti saadakseen huomiota, ja heittäytyy vauvaksi.

Tämä tyttö tikahtuu, ellei saa koko ajan olla huomion keskipisteenä. Kukaan muu ei voi ikinä voittaa/onnistua missään, ja tämän tytön mielestä häntä eivät koske samat säännöt kuin muita, ja vain hänen kuninkaallinen korkeutensa saa tehdä asioita joita muut lapset eivät saisi. Jos hän häviää joskus esim. jossakin kilpailussa/lautapelissä yms., niin tekee kaikkensa kumotakseen toisen onnistumisen ilon.

Ei tottele ketään, edes aikuisia. Jos ei saa tahtoaan läpi, murjottaa nurkassa/pitää mykkäkoulua tai syömislakkoa ennen kuin toiset antavat periksi, sillä kukaan ei halua kuunnella/katsella hirveitä itkupotkuraivareita joka ilta yläkerrasta.

Tyttö saa myös käsittämättömiä raivokohtauksia, on minuakin lyönyt ja potkinut, itkupotkuraivarien aikana huutaa kaikkea aggressiivista kuten: "mä tapan sut!" ja "kuole pois idiootti!" jne.

Yritän vältellä tällaisia draamakuningattaria ja -kuninkaita sekä heidän velttoja vanhempiaan.

Siinä sen näkee, että ns. hemmottelemalla ei saada aikaiseksi onnellisia lapsia. Lasta ahdistaa, jos aikuinen ei osaa asettaa rajoja, jotka ohjaavat koko elämää oikeaan suuntaaan.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin tunnen.

Pilalle hemmotellut lapset ovat itsekeskeisiä, ylimielisiä, voimakkaan narsistisia, alituiseen tyytymättömiä kaikkeen, haluavat jatkuvasti kaikkea, mutta eivät koe minkäänlaista tyydytystä sen saatuaan vaan keksivät uuden haluamisen kohteen. He eivät osaa leikkiä toisten kanssa, koska eivät siedä toisten mielipiteitä. Mitä isommaksi he kasvavat, sitä sietämättömämpiä heistä tulee. 

Ahdistavaa, koska kuvailu täsmää nimenomaan erääseen sukulaislapseen, joka on 11 vuotias. Onko koskaan tapahtunut, että tällaiset lapset muuttuvat teini-iässä tai aikuisena? Toivottavasti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin tunnen.

Pilalle hemmotellut lapset ovat itsekeskeisiä, ylimielisiä, voimakkaan narsistisia, alituiseen tyytymättömiä kaikkeen, haluavat jatkuvasti kaikkea, mutta eivät koe minkäänlaista tyydytystä sen saatuaan vaan keksivät uuden haluamisen kohteen. He eivät osaa leikkiä toisten kanssa, koska eivät siedä toisten mielipiteitä. Mitä isommaksi he kasvavat, sitä sietämättömämpiä heistä tulee. 

Ahdistavaa, koska kuvailu täsmää nimenomaan erääseen sukulaislapseen, joka on 11 vuotias. Onko koskaan tapahtunut, että tällaiset lapset muuttuvat teini-iässä tai aikuisena? Toivottavasti..

Jep. Puolison lapsi...

Kohta 11v. Mikään muu puheenaihe ei ole kiinnostava kuin hän itse. Ennen lapsi oli suloinen ja epäitsekäs. Nyt vaan valehtelee ja puhuu kuin olisi kaiken yläpuolella. Saa koko ajan jotakin. Herkkuja aamusta asti. Yritin tarttua tähän jo aikaa sitten... vaan ei. Onneksi vielä on hyviä puolia nähtävissä. Ehkei peli ole menetetty... on vaan yritettävä viettää aikaa ilman rahankulutusta ja luotava yhteìsiä muistoja. Eikä vaan ostettava lasta tyytyväiseksi. En osaa olla hiljaa aina erinöisisdä tilanteissa. Saatan paukauttaa "MINÄMINÄMINÄ" kommentteja ja ilmoittaa itsekeskeisuyden olevan huono tapa. Niin aletaan marttyyreiksi. Haluaisin kasvattaa lapset riittävän itsevarmoiksi etyei koko aika tarvitsisi vollottaa jonkun perään. Tai ettei koko aika tarvitsisi paistatella kesipisteenä. Tuntuu myös etyä puolison lapsi kuvittelee maailman pysähtyvän kun hän ei ole paikalla. Ahdistavaa... enlä tosiaankaan osaa pitää suuta kiinni.