Millaisia ovat ns. pilalle hemmotellut lapset?

Siskoni paras kaveri. Vanhemmat tekee kaiken valmiiksi, ja aina saa mitä haluaa. Myös sen uusimman iphonen.

Yläasteella ollessaan ei osannut paistaa kananmunia (tai mitään muutakaan), ei käyttää uunia, ei tehnyt edes voileipiä itsellee, koska vanhemmat hoiti. Taisi osata jopa mikroa käyttää(?). Itse tuon ikäisenä osasin jo tehdä perus ruokia.

Kerro lisää.

Tunnen. Molemmat kälyni.

Ekaa kertaa reilusti yli kolmekymppisinä oppivat, että asioilla on syy ja seuraus -suhde. Siihen asti äitinsä paaponut.

Olin kaverillani käymässä ja kaverin 11-vuotias söi keittiössä. Huutaa sieltä sitten että "MAITOA!" jolloin äiti nousee, kävelee olkkarista keittiöön, kaataa lapselle maitoa pöydällä olleesta maitopurkista ja palaa luokseni olohuoneeseen. Olin aika järkyttynyt, mutta äiti kuulemma tekee keittiössä kaikki lasten eteen, ettei tule sotkua. Esim. voileipiä eivät ole koskaan voidelleet. Voi olla karua muuttaa omaan kämppään sitten aikanaan.

Elliot Turner joka murhasi tyttöystävänsä on malliesimerkki pilalle hemmotellusta lapsesta. Sai kaiken mitä halusi ja äiti auttoi peittämään murhankin kun eihän poika nyt tahallaan tappanut. Youtubesta löytyy dokumentti tapauksesta nimellä Mummy's little murderer.

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2522508/Aftermath-shocking-atta…

Miesystäväni lapsi on piloille hemmoteltu äitinsä toimesta. Äidillään saa aina tahtonsa läpi, saa kalliit lelut, saa syödä mitä tahtoo (vissiin elää suklaalla ja herkkuruualla, ihan normi kotiruokaa ei syö äidillään koskaan). etenkin tuo syömispolitiikka on ruvennut korpeamaan sekä miestä että minua, eihän se lapsi ikuisesti voi suklaalla ja riisipiirakoilla elää? Mutta se raivon määrä mikä pienestä lapsesta lähtee kun päätettiin että loppuu se ruoalla leikkiminen ja aletaan syömään sitä ihan perusruokaa. Perunamuussia ja lihapullia tarjolla, lapsi oli sitten iltaan asti syömättä ja raivosi pitkin päivää kun aina vain ilmoitettiin että muuta ei nyt tipu. :/

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistyttö on lellitty pilalle. Kuvottava pikkupaholainen. Narsistinen, aggressiivinen ja ylipainoinen tokaluokkalainen. Hyi. 

Hirveä tapa puhua pienestä lapsesta, joka on saanut vain vääränlaisen kasvatuksen ja näköjään ympärilläkin on epäterveitä sukulaisia!

Vierailija kirjoitti:

Olin kaverillani käymässä ja kaverin 11-vuotias söi keittiössä. Huutaa sieltä sitten että "MAITOA!" jolloin äiti nousee, kävelee olkkarista keittiöön, kaataa lapselle maitoa pöydällä olleesta maitopurkista ja palaa luokseni olohuoneeseen. Olin aika järkyttynyt, mutta äiti kuulemma tekee keittiössä kaikki lasten eteen, ettei tule sotkua. Esim. voileipiä eivät ole koskaan voidelleet. Voi olla karua muuttaa omaan kämppään sitten aikanaan.

Tämä on sen vanhemman vika! Monet näistä ongelmista on oikeesti vanhempien syytä. Meilläkin mies pyyhkisi vielä varmaan noitten peffatkin, ellen olis sanonu et anna niiden itse harjoitella! Sit ihmettelee jos lapset ei osaa jotain. Hän ei siedä sitä että lapsi ei voitele yhtä nopeasti kuin hän. Vaikka ei olisi mikään kiire mihinkään. Lapset ei sais harjoitella mitään omien kykyjensä mukaan, pitäis olla pikkuaikuisia.

Ja uskokaa pois, on ihan normaali tapaus. Eikä mikään sopusiisti kontrollifriikki. Tämä on vaan asia, jota ei jostain syystä sulata, siis että lapset toimivat omaan tahtiin. Turhautuu "hitauteen"

Ainoa lapsi ja poika mutta ei pilalle hemmoteltu. Toki on saanut rakkautta yllin kyllin ja huomiota. Ei oo tarvinnut koulussa rähinöidä. Koulukin meni erinomaisesti.

Ystäväni lapsi. On ymmärrettävää, että haluavat hemmotella lasta, jonka saivat rankkojen hoitojen ja kahden keskemenon jälkeen, mutta silti...

Tämä tyttö on sietämättömän omahyväinen ja  kuvittelee maailman pyörivän ympärillään.  Saa raivareita, kun ei kotinsa ulkopuolella olekaan se jumalatar ja universumin keskipiste! On myös luisumassa pahan ylipainon puolelle, koska saa syödä vain  mistä tykkää  eli lähinnä suklaata eri muodoissa ja paahtoleipää. 

Ja sitten vanhemmat ihmettelevät itku kurkussa, kun Wilmaan tulee viestejä miten tyttö on hankala koulussa ja kiusaa muita...

Vierailija kirjoitti:

Olin kaverillani käymässä ja kaverin 11-vuotias söi keittiössä. Huutaa sieltä sitten että "MAITOA!" jolloin äiti nousee, kävelee olkkarista keittiöön, kaataa lapselle maitoa pöydällä olleesta maitopurkista ja palaa luokseni olohuoneeseen. Olin aika järkyttynyt, mutta äiti kuulemma tekee keittiössä kaikki lasten eteen, ettei tule sotkua. Esim. voileipiä eivät ole koskaan voidelleet. Voi olla karua muuttaa omaan kämppään sitten aikanaan.

No kaverini järkyttyi, kun minä vastavassa tilanteessa kävin kaatamassa VIISIvuotiaalle maitoa " Meidän Aada osaa jo itse"

" Osaa Ainokin mutta kun  lorottaa yleensä puolet pöydälle" (nimet muutettu)

Mun tuttavien poika (17-v) ainoa lapsi ja niin pilalle hemmoteltu kuin vain olla ja voi. Sai mm. 12-vuotis lahjaks tabletin JA kännykän vanhemmiltaan ja uusinta uutta mallia molemmat. Leuhkii uusilla ja kalliilla vaatteilla, nyt teini-ikäisenä haukkuu ja nimittelee äitiään tosi rumasti eikä kukaan puutu tilanteeseen millään lailla. Pojalle ostetaan matkat ja kannetaan ruoat lautasella eteen ja mainittakoon, että poika on tietenkin myöskin tosi nirso ruoan suhteen. Ei osaa kokata eikä hoitaa arkiaskareita, kun ei ole tarvinnut opetella. Jopa matkalle äiti pakkaa pojalle laukun valmiiksi. Eikä siis tietenkään ole yhtenäkään kesänä hakenut kesätöihin...  Innolla odotan täysi-ikäistymistä ja jossain vaiheessa kotoa poismuuttoa.

Tapaatte nämä kaikki kun menette katsomaan lääkiksen opiskelijoita :)

Miesystäväni ex-vaimo, masentunut ja tarkkaavaisuushäiriöinen,  koettaa hyvittää väsymystään ja karjumistaan herkuilla sekä tavaroilla. Tavallaan ymmärrettävää, mutta kun  se on nyt johtanut siihen etteivät lapset tottele eivätkä kuuntele. Äidillä ei ole sääntöjä, isillä on ja siksi isi tyhmä ja x (minä) on tyhmä.  Kun emme osta joka päivä herkkuja emmekä viikottain uusia pelejä, leluja ja vaatteita! Pakotamme, me hirviöt, pesemään hampaat iltaisin ja komennamme kahdeksalta nukkumaan!

Poika on kuusi ja tytär kymmenen.  

Eräs  ystäväni ei sietänyt sitä, että tyttäreni tanssi balettia  mutta hänen tyttärelleen  laji ei sopinut. Oli sitä mieltä, että  kömpelön ja keskittymishäiriöisen tytön pitää päästä balleriinaksi koska äiti oli jo luvannut niin!  Sama lapsi aloitti ratsastuksen ja suuttui, kun ei saanutkaan heti omaa hoitohevosta! Taas oli äiti luvannut...

Suunnittelivat myös ennakkoon vanhojentanssi-pukua vaikka ei ollut varmaa, pääsisikö tytär lukioon sillä  totta kai pääsee, LUPASIHAN ÄITI NIIN ! Sekä äidin että tyttären mielestä äidillä on taikasauva, joka tekee kaikesta mahdollista. Puuh.. Olenkin ottanut suosiolla etäisyyttä tähän parivaljakkoon. Päätä särkee pelkkä muistelukin.

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni lapsi on piloille hemmoteltu äitinsä toimesta. Äidillään saa aina tahtonsa läpi, saa kalliit lelut, saa syödä mitä tahtoo (vissiin elää suklaalla ja herkkuruualla, ihan normi kotiruokaa ei syö äidillään koskaan). etenkin tuo syömispolitiikka on ruvennut korpeamaan sekä miestä että minua, eihän se lapsi ikuisesti voi suklaalla ja riisipiirakoilla elää? Mutta se raivon määrä mikä pienestä lapsesta lähtee kun päätettiin että loppuu se ruoalla leikkiminen ja aletaan syömään sitä ihan perusruokaa. Perunamuussia ja lihapullia tarjolla, lapsi oli sitten iltaan asti syömättä ja raivosi pitkin päivää kun aina vain ilmoitettiin että muuta ei nyt tipu. :/

Tämä voi olla eroperheiden ongelma useinkin. Vanhemmat kilpailevat lapsen rakkaudesta ja hemmottelevat kalliilla leluilla, viihteellä ja herkuilla silloin, kun on isä/äitivuoro. Tai korvataan materialla lapselle sitä huonoa omaatuntoa, että erottiin.

Toisaalta hemmoteltuja lapsia syntyy myös muistakin syistä. Lapsen temperamentti voi olla haastava jo pienestä pitäen, ja raivokohtauksia ja huutoa välttääkseen vanhemmat alkavat toimia lapsen mieliksi kaikessa. Myös ainokaiset lapset hyysätään helposti pilalle, koska halutaan hänelle koko ajan vain parasta tai tehdään hänen puolestaan kaikki häntä helpottaakseen. Pelätään myös, että lapsi masentuu normaaleista rajoista ja syyttää aikuisena vanhempiaan psykiatrilla, kun lapsuus oli ankea.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni luokkakaveri, voi että... Onneksi ei ole meillä enää yhden ainoan kertansa jälkeen käynyt, eikä varmaan tulisikaan jos kutsuisimme. Pelkästään tämän prinsessan olemuskin saa minut ärsyyntymään.

Vietimme tyttäreni synttäreitä ja tasa-arvon nimissä kutsuimme kaikki luokan tytöt juhlimaan.

En voi edes käsittää, miten jonkun lapsi voi olla kasvatettu sillä tavalla. Tämä rikkaan perheen ainukainen tuodaan varmaan aika uudellakin Audilla ja äiti virka-asussaan pyöritteli pihalla silmiään nähdessään automme ja kämppämme.

Sisälle tullessaan lapsi alkaa arvostelemaan taloamme muille lapsille. Etenkin lasteni huoneessa tyttö kehuskeli, mitä hänen huoneessaan on ja vertaili kaikkea mahdollista. "Miten sä pystyt nukkumaan kerrossängyssä, miksei sulla oo omaa huonetta, onks tääl muka sun kaikki tavarat, miksei sun vanhemmat osta sulle sitä ja tätä ja tota" ton tyylisiä juttuja ivalliseen sävyyn.

Keittiönkin puolella alkoi kauhea nenän nyrpistely tältä tytöltä ja kyselypommi tyyliin "miten teillä voi olla näin pieni keittiö?".

Lahjaksi tyttö toi 30€ lahjakortin H&M:lle sekä kaulakorun, joten ei varmaankaan ole rahasta puutetta jos tollasiin lahjoihin on rahaa "puolituntemattomalle". Muiden lahjoja tytön oli tietysti pakko vertailla ja kehuskella sitä, miten heidän perheensä antaa aina parhaat lahjat.

Kaiken huippu oli, kun tälle 8-vuotiaalle soitettiin ja hän vastasi iPhoneen. Tyttäreni mukaan hänellä on kotonaan oma tabletti ja läppärikin.

En ole koskaan ennen ärsyyntynyt lapsen olemuksesta niin paljon. Tytön puhetyylikin on juuri sellanen prinsessamainen ja muita aliarvioiva.

Vanhemmat korvaavat ajan ja rakkauden puutteen luultavasti tavaroilla ja materialla sekä kalliilla harrastuksilla. En edes halua tietää, millainen tämä prinsessa onkaan teini-ikäisenä (ja aikuisiällä).

Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa ja ONNEKSI näin.

Sulla on onnekas lapsi! Kerrossänky!

Mun lapsi olisi kovasti halunnut kerrossängyn, mutta oli ainoa lapsi, eikä kerrossänkyä siksi hankittu. Joskus mietin, oliko se tytön tapa kertoa että haluaisi sisaruksen tai isomman perheen, mutta ei sanonut sitä koskaan suoraan.

Että näinkin päin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon itse sellaisen kasvatuksen tuotos. Itsekäs, epävakaa, huomionhakuinen, todella ailahteleva ja jopa aggressiivinen. Kyllä, vaikeaa on.

Mikset muuta itseäsi aktiivisesti?

Vierailija kirjoitti:

Sohvalle lapseni ei saa myöskään ajoittain mennä jos hän on siellä karjuu ja itkee heti ja huutaa mene pois...lapseni tietenkin katsovat suu auki ja ihmettelevät tätä... sitten tää vinkumalla vetää isänsä toiseen huoneeseen ja leffa hetki jää isän kanssa muiltakin pois...

Vaikeeta sietää joskus moista käytöstä...

Itselläkin oma lapsi vanhasta suhteesta mutta ei olis tullu mieleenkään kasvattaa lasta noin itse keskeiseksi...ja ylimieliseksi...

Silloin tällöin miehen kanssa ollaan kirpputorilla niin luvataan lapsille yhdet lelut tää ottaa poikkeuksetta kaksi ja kun sanotaan että valitse yksi niin ei... karjuu ja huutaa että haluaa molemmat... joskus puoliso antaa periksi.. joka saa minut lähtemään kotiin koska en voi sietää että tälle hienosti käyttäytyvälle lapselle tuodaan kaikki kuin Manulle illallinen käyttäytyi sitten huonosti vai ei. .

Eroattekohan tuon lapsen takia? Kuulostaa nimittäin hirveältä taakalta.

Kälyni poika on ihan mahdoton. Kyseessä ilmeisesti kauan toivottu, yli 40-vuotiaana saatu ainokainen, jota erityisesti äitinsä palvoo ja jumaloi. Poika on menossa syksyllä kouluun, mutta on käytökseltään ihan uhmaikäisen pikkulapsen tasolla. Kaikessa syömisessä tosi nirso, eikä mikään ihme sen perusteella, mitä olen nähnyt: esimerkiksi kahvilassa kysellään, mitä tämä nyt haluaisi, ja kun ollaan pöydässä ja ei haluakaan tätä juuri valitsemaansa syödä, käydään hakemassa jotain, mitä yhtäkkiä tekeekin mieli ja äitinsä syö lapsen ensimmäisen valinnan. Juhlatilanteessa käy rohmuamassa keksejä kahvipöydästä ennakkoon, vaikka ei olla vielä pöydässä ja on kielletty moneen kertaan.

Lapsella on leluja kauheat kasat ympäri taloa ja lisää ostetaan jatkuvasti. On mm. kieltättynyt tulemasta autosta sisään kotipihalla, jos ei heti lähdetä ostamaan uutta lelua. Ja kälyhän lähtee!

Varsinkin oman lapsen myötä olen jotenkin alkanut nähdä tämän lapsen käytöksen, ja tämän ja äitinsä välisen suhteen koko ajan vaan sairaampana. Ymmärrän oikein hyvin pohjattoman rakkauden omaan lapseen - tunnehan sitä itsekin - mutta mielestäni ei ole enää normaalia, että lapsi on se pomo perheessä, joka sanelee muillekin sukulaisille, missä nämä saavat istua ja mitä tehdä. Minulta totaalinen ärsytyskynnys ylittyi siinä vaiheessa, kun lapsi on lukuisista kielloista huolimatta esimerkiksi potkinut vaunujamme ja lähes vauvaammekin, jota muutenkin on omatoimisesti tökkinyt. Onneksi eivät asu kauhean lähellä, joten näkemiset ovat vielä jotenkin siedettävällä tasolla!