Mä en muista lapsena olleeni kuin
pari kertaa hoidossa isovanhemmilla. Sii per vuosi! Nykyään lapset tungetaan vähintään joka toinen vkl johonkin hoitoon, että saataisiin "omaa aikaa". en ymmärrä
Onko ne lapset teille riesoja jotka estää elämästä? Riippakiviä. Eikö perhe yhdessä voi tehdä kaikkea
veljen tyttö sanoi, äiti on aina iloinen kun mä lähden ja vihainen kun tulen takaisin. Surullista
Kommentit (16)
Kummeilla ja mummilla olin kyllä monia kertoja yötä, mutta vain niin, että itse pyysin. Minua ei siis koskaan tungettu hoitoon, vaan halusin mennä yöksi, ja porukat veivät.
mutta meillä olikin kotona kotiapulainen. Eläköön 70-luku!
mut meillä olikin harva se viikonloppu jengiä "juhlimassa", meidät lapset vaan laitettiin nukkumaan naapurin lasten kanssa ja porukat jatkoi kosteaa illan viettoaan.
Nykyään jos noin tekis, ni äkkiä haettas kyllä lapset pois!!!
Että eikös se kuule ole ihan ok laittaa lapset hoitoon, itse olisin ainakin mieluusti mennyt mummulaan!!!!!!
mutta että vähintään joka toinen vkl?
Olin siellä yhtä paljon kuin kotona.
Mieskin on kertonut olleensa kaikki kesät mummolassa ja vielä toisella puolella Suomea.
lapset oli kesällä kaksi kuukautta mummolassa. Eikö siinä vanhemmat saa jo tarpeeksi omaa aikaa?
kaikki kesälomat. Omia lapsiamme emme voi mieheni vanhemmille antaa edes yhdeksi yöksi/vuosi, kun saattavat alkaa (siis isovanhemmat) ryyppäämään. Olen ajatellut, että jos ei hoida omiaan niin ei osaa lapsenlapsiaankaan hoitaa...
Emme veljeni kanssa olleet koskaan mummin luona yökylässä. Tai no... ehkä kerran-kaksi.
Meidän lapset, varsinkin isompi on aika usein mummolassa yökylässä. Minusta on hienoa, että heillä on tilaisuus tutustua lapsenlapseen ja tyttökin saa viettää aikaa mummon ja vaarin kanssa.
En nyt sanoisi, että on kovin paljon. Itse aikoinaan saatoin olla muutaman kuukaudenkin asumassa mummolassa.
mummolassa, reissasinkin paljon mummon kanssa. Mutta nyt kun tarviisin joskus omalta äidiltäni lastenhoitoapua, en sitä saa. Eli HÄN on päässyt helpolla jos kuka! Ei tarttinu omaa kersaa hoitaa eikä nyt välitä lapsenlapsistakaan.
Lapseni ovat nyt 6 ja 4v, eivätkä ole koskaan olleet mummolassa edes tuntia ilman minua, kun ei käy mummolle.
pari kertaa hoidossa isovanhemmilla. Sii per vuosi! Nykyään lapset tungetaan vähintään joka toinen vkl johonkin hoitoon, että saataisiin "omaa aikaa". en ymmärrä
Onko ne lapset teille riesoja jotka estää elämästä? Riippakiviä. Eikö perhe yhdessä voi tehdä kaikkea
veljen tyttö sanoi, äiti on aina iloinen kun mä lähden ja vihainen kun tulen takaisin. Surullista
Surullista tosiaankin. Se on lapselta pois, jos hän ei saa luotua hyvää suhdetta isovanhempiinsa. Meillä lapsi on yksivuotiaasta asti ollut minun vanhempieni luona yön, ehkä kerran kuussa, kahdessa. Käsittääkseni lastenpsykologit ja -psykiatritkin korostavat vanhempien keskinäistä, yhteistä aikaa. Mutta tämä on tietysti näitä juttuja, että jos itsellä ei ole mahdollisuutta, niin leimataan kärkkäästi muut huonoiksi vanhemmiksi.
ja usein omastakin...
Ja sitä paitsi on ssälittävää, jos isovanhemmat ja lapsi eivät opi tuntemaan toisiaan.
ilmeisesti jotain kostoa tässä omat vanhempani minulle siirtävät, koska he eivät ole koskaan suostuneet ottamaan lapsiamme heille yöksi, kun en minäkään ole ollut mummolassa hoidossa.
Äiti oli yksinhuoltaja ja joutui tekemään paljon töitä siedettävän elannon eteen. Äidin läsnäolosta sain nauttia vasta n. 11 vuotiaasta lähtien kun muutimme Pohjois-Suomeen asumaan eikä siellä ollut enää sukulaisia, joihin turvautua ja äitikin sai päällikkötason töitä, jolla pystyimme elämään.
En tietääkseni ole traumatisoitunut, meillä on äidin kanssa hyvin läheiset välit..
Kummeilla ja mummilla olin kyllä monia kertoja yötä, mutta vain niin, että itse pyysin. Minua ei siis koskaan tungettu hoitoon, vaan halusin mennä yöksi, ja porukat veivät.