Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsen kaveri tyhjentää kaikki lelut lattioille...
25.06.2008 |
Ok, olen vätys ja luuseri, kun en saa suoraan sanottua tälle lapsen kaverille kotimme sääntöjä ;)
4-v lapsellamme on samanikäinen kaveri, jokakäy luonamme leikkimässä silloin tällöin äitinsä ja 1,5v pikkusisarensa kanssa. Ongelmana on tuo 4-v lapsi, joka juoksee, kiljuu, säntäilee paikasta toiseen tyhjentäen pyörremyrskynä kaikki lelut kaikista laatikoista ja kaaepista pitkin poikin. Siis oikeasti ei hetkeäkään todella leiki lapseni kanssa, vaan säntää paikasta toiseen kiljuen ja huutaen. EIKÄ sairasta ADHDta ;) Hänen äitinsä vaan myhäilee ja puhuu, että kun tuo meidän Heidi on niin ihanan aikaansaapa ja taitava, eikä yhtään sellainen nyhvääjä (viitaten poikaani, joka tykkää taas leikkiä jonkun kaverin kanssa oikeita leikkejä). Kun ovat lähdössä pois, kehittää äiti jonkin kiireen (pikkusisarelle pitää saada äkkiä ruokaa tms) ja kysyy, ettei heidän varmaan tarvitse siivota. Prkl. Eräänäkin päivänä siivosin puoli tuntia tämän tuttavalapsen jälkiä ja sain heittää pari lelua roskiin kun hän oli ne rikkonut kovakouraisella leikillään.
Olen tehnyt nyt niin, ettäkäymme mielummin heidän luonaan leikkimässä, mutta ongelmana siellä on - käsittämätöntä kyllä - lelujen puute! Eli kun omat lapseni (4- ja 2-v) ja tämän tuttavaäidin lapset (4- ja 1,5v) tappelevat viidestä lelusta, on olo aika turhautunut. Heillä siis on aina vaan 5 autoa, joilla lasten pitäisi leikkiä. En tarkoita, että leluja pitäisi olla kasapäin, mutta melko tylsää tuokin on.
Pitäisi vaan kehittää luonteenlujuutta ja sanoa tiukasti heidän tullessa ja lapsensa riehuessa että uutta lelua ei oteta ennen kuin edellinen on viety omalle paikalleen. Mutta kun tiedän, että siitä seuraa tuon lapseni kaverin raivari ja hirveä huuto äidilleen (" Mä en HALUUUUU!!!!!") Ja äitinsä hymistelee vieressä ja pyytää lastani siivoamaan omansa puolesta.
Kommentit (8)
Kertoa selkeät säännöt lapselle ja hänen äidilleen. Sanktioksi pistät sen, etteivät voi tulla teille, jos ei teidän säännöt onnistu. Kyllä nelivuotias jo ymmärtää.
Tiedän: hankalaa, mutta sinä ja miehesi määräätte teidän kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tuollaisen leluja viskovan 4-vuotiaan äiti, mutta vähitellen menee oppi perille, kun joutuu itse siivoamaankin. Minä ainakin komennan siivoamaan - tosin usein kyläpaikan äiti sanoo, ettei tarvitse?! Onko heille sitten tärkeämpää, että lelut ovat varmasti omilla paikoillaan kuin se, että lapset oppivat korjaamaan jälkiään.
Kotona toimintatapa on se, että jos kavereita on kylässä ja lelut vedetään lattialle, niin ne myös siivotaan (en siis vieraita pakota siivoamaan, mutta oman muksuni kyllä - edes äidin kanssa). Jos napistaan eikä siivota, niin leluista lähtee osa varastoon, koska niitä ei jakseta kerätä. Kerään ne mieluummin kerran jätesäkkiin kuin useasti paikalleen.
Teidän kodissa on teidän säännöt. Jos te haluatte, että lelut siivotaan paikoilleen leikin jälkeen/kun kaveri lähtee kotiin, ne sitten siivotaan. Ja jos on kiire antamaan pikkusiskolle ruokaa, voit kohteliaasti mainita, että ensi kerralla sitten aloitetaan lelujen keräys ajoissa jos ei nyt ehdi. Saattavat loukkaantua ja lopettaa kyläilyn, mutta onko se loppujen lopuksi suuri menetys? En usko että tuo on sinunkaan 4-vuotiaastasi kivaa, että toinen sotkee ja levittää kaikki lelut ja välillä jopa rikkoo niitä. Eikä siis leiki hänen kanssaan, kun aika menee levittämiseen.
Meidän 4-v:llä on yksi kaveri, jonka aika JOKA kerta menee alkuun siihen, että hän kiusaa meidän lapsia. Siitä sitten pikkuhiljaa rauhoittuu ja leikit alkavat, mutta se on tosi rasittavaa. Lapseni itkee että X ei leiki, miksi X kiusaa. Minäkin kiellän X kiusaamasta ja äitinsä uhkaa kotiinlähdöllä. Joskus ehkä pitäisi lähteä oikeasti kotiin, josko oppisi. Mutta kuten sanoin, tämä "alkukiusaaminen" on joku ihme tapa, ja sitten leikit sujuvat, ja ne lelut myös kerätään lopuksi pois, kumman luona tahansa sitten ollaankin. Myös lapset siis keräävät.
kaappiin lasten ulottumattomiin. Jos niiden perään kysellään, niin selität, miksi ne ovat siellä. Voit käyttää myös palkitsemista: kun joku juttu menee hyvin (esim. lelut siivotaan välillä), niin voi saada kaapista leluja leikittäväksi. Menisin ennemmin positiivisten asioiden kuin sanktioiden kautta.
Musta tuntuu, että kaikki aina levittää vaan kaiken, eikä millään oikeesti leikitä. Saa aina siivota kaikki, kun yleensä edes äidit ei käske lapsiaan siivoomaan. Siksi me monesti ulkoillaan kavereiden kanssa, kun ei aina jaksa sitä sotkua. Ja toinen, miksi ne lelut pitää myös yrittää saada rikki?? Kuuluu kopse ja pauke kun niitä heitellään... ja kyllä, mä komennan myös vieraiden lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsilla ja tuttavaperheen samanikäsillä leikkiminen on usein tavaroiden levittelyä. Jos tiedän, että kylään tulee "se vauhkikas lapsi" nostan osan lelukoreista piiloon...
mutta piti kommentoida tätä kun lapsellani on juuri samanlainen kaveri. Tätä kiusaamista ei tapahdu aina, mutta joka kerta kun tapahtuu, sitä on edeltänyt lapsen vanhempien raju riitely. Tiedän koska lapsen äiti on erittäin läheinen ystäväni joka kertoo yleensä riidoista minulle.
Näen sen niin että lapsi purkaa oman pahan olonsa läheiseen ystäväänsä, joka oma lapseni on hänelle. Ei ole kivaa, mutta onneksi lasten ystävyys on vahva.
Meidän 4-v:llä on yksi kaveri, jonka aika JOKA kerta menee alkuun siihen, että hän kiusaa meidän lapsia. Siitä sitten pikkuhiljaa rauhoittuu ja leikit alkavat, mutta se on tosi rasittavaa. Lapseni itkee että X ei leiki, miksi X kiusaa. Minäkin kiellän X kiusaamasta ja äitinsä uhkaa kotiinlähdöllä. Joskus ehkä pitäisi lähteä oikeasti kotiin, josko oppisi. Mutta kuten sanoin, tämä "alkukiusaaminen" on joku ihme tapa, ja sitten leikit sujuvat, ja ne lelut myös kerätään lopuksi pois, kumman luona tahansa sitten ollaankin. Myös lapset siis keräävät.
että noin käyttäydytä. Minun lapsellani myös tuollainen pian ekaluokkalainen kaveri.