Viranhaltijat kotiäiteinä

Olen hoitovapaalla, kunnes lapsi on 3 vuotta. Jos olisi varaa ja päälle saisi virkavapaan, voisin jatkaa vielä vuoden, mutta näillä näkymin menen töihin syksyllä. Ja ihan hyvillä mielin olen ollut. Kukaan ei ole kyseenalaistanut tätä päätöstä - päinvastoin.

Hei marmoriina



Minäkin olen virassa ja poden jatkuvasti syyllisyyttä siitä että olen kotona lapsen kanssa (hoitovapaalla siis) ja virka odottaa, kotona aion kuitenkin vielä olla tovin jos toisenkin sillä uusi lapsi taas tulossa, en tiedä miksi tunnen syyllisyyttä, ehkä siksi kun työkaverit odottavat töihinpaluutani, välillä tulee väkisin mieleen että mitäköhän siellä tuumaavat pitkästä poissaolostani.

Hei

Minulla on virka enkä pode yhtään huonoa omatuntoa. Päinvastoin minä hoidan kotona lastani, mikä on hyvä. Ja joku muuten ehkä työtön sijaistaa minua. Miksi ihmeessä siitä pitäisi olla huono omatunto?

Tässä oli mun mielestä asenne kohdalllaan. Sitä pidän todella moraalittomana että opettajat " palaavat töihin" kesäloman ajaksi ja nostavat liksat, ja sijainen, joka on tehnyt työt lukukausien aikana, potkaistaan kortistoon siksi aikaa.



OAJ on tunnetusti takapajuisuuden linnake.



Ja tiedoksi: en ole itse opettaja, mutta kylläkin vakituisessa työsuhteessa jo äitiyslomien ja hoitovapaiden aikaan

Olipas helpottavaa kuulla, etten ole yksin näiden ajatusten kanssa... Ristiveto työn ja kodin välillä pulpahtaa välillä pintaan, mutta suurinta se on omien korvien välissä. Joku toinenhan voi tosiaan ajatella, että nimenomaan vakituisessa työsuhteessa olevien on helppo jäädä kotiin pitkäksikin aikaa, kun on varmuudella paikka, johon palata. Kysymys onkin pohjimmiltaan omasta asenteesta.



Olen nyt ajatellut asiaa niin, että pitää kuunnella sydäntään eli tehdä oman perheen kannalta hyvältä tuntuvia ratkaisuja. Siellähän on kuitenkin viransijainen tehtävää hoitamassa, ainakin hän saisi sitten pidemmän pätkän ja työrauhan ;) Itse ehdin panostaa työhön ainakin seuraavat kolmekymmentä vuotta, jos virassa pysyn. Silti toki asiaa tulee yhä mietittyä, etenkin kun työni on mielenkiintoista ja haastavaa. Eli itse välillä haikailen niiden haasteiden ja työyhteisönkin perään, mutta toisaalta taas en raaski ajatella lapsista erossa olemista vielä vähään aikaan. Etenkään täysipäiväisesti. Pitkät työpäivät yhdistettynä perhe-elämään ja väitöskirjahaaveisiin ei oikein houkuttele, eikä osa-aikatyö ole virassani oikein mahdollista (tai ainakaan fiksua).



Onneksi pohdinnan aika on vähän myöhemmin. Pikkukakkosemme kun on vasta kuukauden ikäinen :) Poikamme puolestaan meni aikanaan aivan ihanalle perhepäivähoitajalle 1-vuotiaana, kun kiirehdin takaisin työelämään. Kaikki meni hyvin, enkä ole joutunut katumaan ratkaisua, päinvastoin! Nyt silti monestakin syystä tuntuisi mukavammalta jäädä vähän pidemmäksi aikaa kotiin. Olenkin sanonut töissä, että palaan takaisin vuoden-kolmen päästä :D Yritän kuitenkin pysyä kärryillä ihan oman mielenkiintoni vuoksi, se on piristävää.



Summa summarum: Teki sitten niin tai näin, ei huonoa omaatuntoa mielestäni kannata turhaan potea. Kaikella on aikansa :)



Ajattelee: MC Koppa (esikoinen ~3,5v ja tyttönen 1kk)

Minä annan teille toisenlaisen näkökulman: elkää hyvät ihmiset poteko huonoa omaatuntoa, te teette tärkeää työtä kotona ja joku toinen SAA tehdä sitä toista tärkeää työtä työpaikallanne. Annatte siis lapsellenne parasta ja jollekin toiselle (sijaiselle) työtä pidemmäksi aikaa!



terveisin ex-sijainen, nykyään kotiäiti=)

Olen hoitovapaalla sen 3v ja jos saadaan pikkusisarus niin toiset 3v:)

kotona ollessasi ja lomarahatkin palautat työnantajallesi! Vanhempainloman jälkeenkään toivottavasti et pidä mitään rästissä olevia lomia vaan palaat reippaana takaisin töihin ilman mitään lomia.

Teetkö niin?

t.utelias

Mulle kertyi äitiysloman ajalta tavalliset lomat ja liksat, hoitovapaalla ei

Sijaista ei palkattu.

Muuten olen Zildan kanssa aika samoilla linjoilla. Mujerita uteliaana ei tainnut ihan ymmärtää Zildan tarkoittamaa opettajien paluuta työhön kesäksi...



Äitiyslomaltahan kertyy toki aina vuosilomat ja lomarahat, siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta ajatellaan tilannetta jossa vakinainen viranhaltija on äitiyslomalla seuraavasti:



11.8.xxxx - 3.6.xxxx (äitiysloma ja vanhempainvapaa) ja palaa töihin kesäksi eli 4.6.-esim. 14.8. ja jatkaa taas hoitovapaalla 15.8. lähtien. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei kyseinen henkilö ole tehnyt päivääkään fyysisesti työtä 11.8.xxxx jälkeen vuoteen, mutta silti saanut kesällä 2,5 täyden palkan (sen 72 palkallisen äitiysloman lisäksi siis). LISÄKSI toki saanut normaalit lomarahat kesällä ja LISÄKSI laskennallisen vuosiloman ajalta (n. kuukausi) kesällä saadessaan normaalin palkan palattuaan töihin, saa MYÖS minimiäitiyspäivärahan (koska on ns. vuosilomalla).



Sijainen, joka on hoitanut työt 11.8.-3.6. välisen ajan eli koko koulun työajan, on siis menettänyt ansaitsemansa kesän palkan (ilman vakituisen töihin paluuta sijaiselle olisi ainakin meillä maksettu palkkaa heinäkuun puoliväliin, ehkä jopa loppuun asti ja mikäli sama sijainen olisi jatkanut taas lukuvuoden alettua niin jopa koko kesältä palkka). Näin ollen sijainen rämpii kesän työttömyyskorvauksilla, saa vähemmän lomarahaa, koska lomaoikeuskuukausia ei kerrykään kaikkia, eikä saa myöskään lomakorvauksia, koska on pitänyt lomansa jo vuoden aikana eli syys-joulu-ja talvilomalla.



Ei millään pahalla opettajia kohtaan, itse en siihen työhön alkaisi, mutta aina kun tästä aiheesta opettajat valittavat, että kesän palkka kuuluu heille tms. niin minulla nousee niskakarvat pystyyn. Mielestäni kesän palkka kuuluu sille joka on työt tehnyt siihenkin asti eli sen lukuvuoden työt.



Ja toinen asia on sitten tämä hämäräperäinen " palaan töihin kesäksi mutta fyysisesti en tee pätkääkään töitä" (jos itse palaisin töihin kesäksi niin joutuisin oikeasti työpöydän ääreen). Se on ymmärrettävää silloin jos opettaja OIKEASTI palaa seuraavana syksynä kouluun eli joutuu kesällä suunnittelemaan tulevaa lukuvuotta, mutta jos hän jatkaa seuraavana syksynä heti koulun alettua esim. hoitovapaalla niin mitähän ihmeen töitä hänen kesällä tarvitsi tehdä???



-Mujeritaakin uteliaampana-

Olen juuri nukkumaan käymässä, enkä välttämättä ole perusteluissani ihan terävimmilläni, mutta opettajana on pakko kommentoida:

1. Lomalta paluu töihin kesäajaksi on meille opettajille etuus. Palkkamme on koulutukseemme ja työn vaativuuteen nähden matala ja varsinaisia etuuksia on vähän. Ei ole mitään järkeä tinkiä omista saavutetuista työsuhde-etuuksista tilanteessa, jossa ei ole mahdollisuus saada työnantajalta mitään " vastalahjaksi" . Jos yhteiskunta olisi valmis maksamaan opettajille peruspalkkaa enemmän, olisi opettajatkin varmasti valmiimpia käymään neuvotteluja työsuhteen heikennyksistä.



2. Opettajat ovat ammattiryhmä, jotka eivät voi millään tavoin siirtää omasta halustaan lomiaan. Lomat on pidettävä silloin, kun koululaisilla on loma-aika. Muiden ammattiryhmien edustajat voivat pitää kertyneet lomapäivänsä esim. hoitovapaan päätteeksi, opettajat ei. Joten opettajien on syytä pitää lomapäivät silloin, kun niiden pitämiseen on mahdollisuus.



3. Palkan maksamisesta sijaiselle ei ole vastuussa yksittäinen opettaja, ei edes opettajakunta, vaan palkan maksaa työnantajamme, joka suuressa viisaudessaan tekee päätökset siitä, millaisen työsuhteen sijaisten kanssa tekee. Sijainen, joka valitsee vajaan lukuvuoden mittaisen työsuhteen, tietää täsmälleen, minkä työn ottaa. Hän ei tule millään tavalla petetyksi, kun työsuhde kestää juuri sen mikä ennalta on sovittu ja hänelle kertyy lomapäivät ja muut etuudet täsmälleen niistä päivistä, mitkä hän on itse tehnyt. Työnantaja voi aina tehdä sijaisen kanssa millaisen sopimuksen haluaa eli jos halua vain on, palkka voidaan maksaa päällekäin sekä sijaiselle että opettajalle. Mitään laillista estettä tällaiselle ei tietääkseni ole.



Jos sijainen ei ole tyytyväinen työsopimukseensa, lienee työnantaja oikea taho vastaamaan hänen kysymyksiinsä ja valituksiinsa. Minua hymyilyttää ajatuskin siitä, että jossakin firmassa " sijainen" urputtaisi vastaavasta asiasta. En ole kuullut firmasta, jossa " sijaiselle" maksettaisiin hänelle suoranaisesti kuulumattomia etuuksia. Lakisääteiset korvaukset lomaoikeuksiin liittyen maksettaneen kaikissa kunnon firmoissa kaikille. Sen sijaan olen kuullut, että monissa firmoissa vakituiset työntekijät, työpanoksestaan riippumattakin, saavat vaikka mitä etuisuuksia, joista me opettajat voimme vain haaveilla. Kannattaisiko seuraavaksi kyseenalaistaa, miksi Nokian insinööri saa pitää huippuhienoa kännykkää käytössään myös vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla ollessaan, sijaisen käyttäessä jotain simppelimpää mallia, kenties huonommilla ehdoilla? : )



Ymmärrän toki, mikä asiassa hiertää, mutta toivon jokaisen ymmärtävän senkin, että opettajien osalta näissä asioissa edetään tiukasti työehtosopimusten mukaan eikä minkäänlaisissa sooloiluissa ole pidemmän päälle mitään järkeä.



Ulkopuolisten silmin monen alan työehtosopimuksissa voi olla omituisia pykäliä. Pitkään töitä tehneille ja alan historiaa tunteville pykälien merkitys kuitenkin aukenee ulkopuolisia paremmin. Uskoakseni suurin osa yhteiskunnallisesti ja ammattiyhdistysmielessä aktiivisista ihmisistä kuitenkin ymmärtänee sen, että työehtosopimukset muuttuvat monin paikoin hyvin vaivalloisesti. Opettajat esimerkiksi ovat sen verran suuri ammattiryhmä, että pienetkin palkkausta koskevat muutokset työehtosopimuksissa merkitsevät kunnille suuria asioita taloudellisesti. Tästä johtuen opettajat ovat jääneetkin yleisessä akateemisesti koulutettujen palkkakehityksessä jatkuvasti jälkeen.



Mielestäni näissä hyökkäyksissä yhtä ammattiryhmää kohtaan on kyseessä usein jonkin sortin kateus. Kuitenkin on kai valitettava totuus, että kateus syntyy useimmiten ihan turhan väärinymmärryksestä. Näin luulen tässäkin käyneen. En usko, Jarkon_mami, että sinulla nousisi niskakarvat pystyyn opettajien palkkavaatimuksista enää sen jälkeen, kun olisit tutustunut syvällisesti palkka- ja työehtohistoriaamme sekä perehtynyt siihen, millaisia vaatimuksia opettajan työlle nykyisellään asetetaan.



Jokaisella opettajalla, ihan kuten kaikilla muillakin, on oikeus toimia näissä asioissa työehtosopimusten mukaan ilman mitään syyllisyyden tuntoa ja syyllistämistä. Työehtosopimusten syvin tarkoitushan on luoda yhteisiä pelisääntöjä ja sitä kautta kaikille työrauha. Hoitovapaalla oleminen silloin, kun se itsestä tuntuu oikealta ratkaisulta, on osa tätä oikeutta.



Toivoisin kaikkien kunnioittavan toisten ihmisten laillisia oikeuksia.



Tituliini

mutta haluan kommentoida tähän, että JOS olisin vakkarivirassa, josta ei ulos voisi kepulikonsteilla / keksityillä syillä potkia, niin silloin juuri olisin kotona varmaan niin pitkään kun ikinä vaan saisin. Mikäs sen mukavampi tilanne onkaan jäädä kotiäidiksi, kun tietää että työ odottaa varmasti vielä tulevaisuudessakin!



Nyt polttaa itselläni jo pepussa työnantajan puolelta tulevat toiveet mahdollisimman pikaisesta töihinpaluusta (vauva 4kk)... Ja niitä ei voi ihan huomioimattakaan jättää kun syyt irtisanomisiin löytyvät nykyään ihan mistä vaan... :( Ei tietenkään perhevapaan aikana vaan mahdollisesti hyvinkin pian töihinpaluun jälkeen, jos työnantajasta siltä tuntuu. Siispä töihin on taas palattava melko pian ammattipätevyyttä ja tietoja ylläpitämään, jos mielii työnsä vielä tulevaisuudessakin pitää ja mahdollisesti jopa edetä urallaan.

Osasin odottaa vastauksesi tyylistä kannanottoa.

Mielestäni näissä hyökkäyksissä yhtä ammattiryhmää kohtaan on kyseessä usein jonkin sortin kateus. Kuitenkin on kai valitettava totuus, että kateus syntyy useimmiten ihan turhan väärinymmärryksestä. Näin luulen tässäkin käyneen. En usko, Jarkon_mami, että sinulla nousisi niskakarvat pystyyn opettajien palkkavaatimuksista enää sen jälkeen, kun olisit tutustunut syvällisesti palkka- ja työehtohistoriaamme sekä perehtynyt siihen, millaisia vaatimuksia opettajan työlle nykyisellään asetetaan.

Paljon minua " syvällisemmin" ei voisi palkka- ja työehtohistoriaanne perehtyä kuin mitä olen siihen tutustunut eli olen työnantajataholla opettajiin nähden ja työni puolesta joudun todella tuntemaan koko OVTESin läpikotaisin. Olen työskennellyt myös kouluilla ja nähnyt mitä opettajan työ siellä on. Virkahistoriani on kohtuullisen pitkä, joten olen nähnyt jo monta muutosta palkkausjärjestelmässä ja opetussuunnitelmien vaativuuden kasvussa.

Ei niskakarvani nousekaan pystyyn opettajien palkkavaatimuksista tai loma-ajoista NORMAALEISSA olosuhteissa, vaan ainoastaan siitä, että joku voi palata TYÖHÖN (äitiyslomalla) olematta kuitenkaan työssä fyysisesti. Se ja ainoastaan se on mielestäni epäreilua ja epätasa-arvoista. Millään muulla alalla ei tietääkseni makseta " tekemättömästä työstä" . Voisihan tuon kesäajan palkan määritellä jotenkin muuten, bonuksena tms. jollaisena se olisi vertailukelpoinen, mutta " paluu työhön" on mielestäni aina fyysistä! Tai ainakin sen pitäisi olla!

Kannattaisiko seuraavaksi kyseenalaistaa, miksi Nokian insinööri saa pitää huippuhienoa kännykkää käytössään myös vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla ollessaan, sijaisen käyttäessä jotain simppelimpää mallia, kenties huonommilla ehdoilla? : )

Ainakin ystäväni, joita on mm. Nokialla työssä, joutuivat luovuttamaan huippuhienot kännykkänsä ja läppärinsä vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla takaisin työpaikalle eli tätä esimerkkiä on huono kyseenalaistaa =) Lieneekö eri puolilla Suomea eri käytäntö?!

Jokaisella opettajalla, ihan kuten kaikilla muillakin, on oikeus toimia näissä asioissa työehtosopimusten mukaan ilman mitään syyllisyyden tuntoa ja syyllistämistä. Työehtosopimusten syvin tarkoitushan on luoda yhteisiä pelisääntöjä ja sitä kautta kaikille työrauha. Hoitovapaalla oleminen silloin, kun se itsestä tuntuu oikealta ratkaisulta, on osa tätä oikeutta. Toivoisin kaikkien kunnioittavan toisten ihmisten laillisia oikeuksia.

Tottakai, silti ei kai ole väärin sanoa, että omasta mielestäni tilanne ei ole tasa-arvoinen. Kaikesta huolimatta lähes viikottain neuvon ja opastan opettajia tässä kesäajan palkkaus- ja kesäksi töihinpaluuasiassa, jota kaikki opettajat eivät edes tiedä. Eikä oma mielipiteeni näy siinä hommassa. Työehtosopimus on tarkoitettu noudatettavaksi molemminpuolin, vaikka ihan yhtä hyvin omalta osaltaan opettajissakin on niitä, jotka alkavat sooloilla ja vaikka OVTESissä joku asia lukee selkeästi (joo-o, kyllä siellä selkeääkin tekstiä on!) niin silti joidenkin opettajien mielestä niin ei pidä toimia.

Sen verran vielä, että ystävissäni on paljon opettajiakin ja olemme ystäviä huolimatta tästä mielipiteestäni =)

Kaikkea hyvää Tituliinille ja muillekin opettajille, varmasti joidenkin kanssa teistä olen puhunut puhelimessa tai kasvotusten!

... muutama kommentti omasta puolestani.

Jarkon_mami:

Ainakin ystäväni, joita on mm. Nokialla työssä, joutuivat luovuttamaan huippuhienot kännykkänsä ja läppärinsä vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla takaisin työpaikalle eli tätä esimerkkiä on huono kyseenalaistaa =) Lieneekö eri puolilla Suomea eri käytäntö?!

Minä Nokian insinöörinä saan kyllä pitää huippuhienon kännykkäni :) myös äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Puhelinlaskua luonnollisesti ei firma maksa enää 3kk äitiysloman jälkeen, kuten ei palkkaakaan.

Ei niskakarvani nousekaan pystyyn opettajien palkkavaatimuksista tai loma-ajoista NORMAALEISSA olosuhteissa, vaan ainoastaan siitä, että joku voi palata TYÖHÖN (äitiyslomalla) olematta kuitenkaan työssä fyysisesti. Se ja ainoastaan se on mielestäni epäreilua ja epätasa-arvoista. Millään muulla alalla ei tietääkseni makseta " tekemättömästä työstä" . Voisihan tuon kesäajan palkan määritellä jotenkin muuten, bonuksena tms. jollaisena se olisi vertailukelpoinen, mutta " paluu työhön" on mielestäni aina fyysistä! Tai ainakin sen pitäisi olla!

Minä myös " palaan töihin" vanhempainvapaan kahdeksi viimeiseksi viikoksi sekä siitä kahdeksi viikoksi eteenpäin, jotta mies saa isyysvapaan pidennyksen. En kuitenkaan mene fyysisesti töihin vaan pidän kertyneet kesälomat silloin. Lisäksi jään hoitovapaalle heti kesäloman jälkeen. Mielestäni tätä voi verrata opettajien " töihinpalaamiseen" kesälomaksi. Minulla sattuu onneksi tuo vanhempainvapaa päättymään juuri kesäkuussa, joten tästä tulee meille molemmille kiva yhteinen kesäloma ilman suuria ansionmenetyksiä.

Tältä kannalta ajatellen tuo opettajien töihinpaluu kesäloman ajaksi ei minusta tunnu niin kovin suurelta " vääryydeltä" :) Hehän tosiaan eivät voi itse päättää milloin vuosilomansa pitävät tai pitää sitä heti vanhempainvapaan päätteeksi, kuten me muut.

Lapset ovat kerran pieniä, virassa ehdin olla laskujeni mukaan vielä lähes 40v,eli tottakai valitsen kotonaolon.Vaikka töihin välillä kamala kytö olisi,en kestäisi, että joku muu näkisi vauvani ensi askeleet ym..Enemmän ihminen katuu jälkeenpäin liian aikaista töihin menoa kuin kotona oloa.



KOTIIN VAAN!!AJATTELEE MUUT MITÄ AJATTELEE..

Kevyt kettuilu jarkon mamille (tms.)... ;)



Käykääpäs oaj:n sivuilla, kun alatte ei-opettajat päteä opettajien asioilla.



Minä tunne huonoa omaatuntoa siitä, että nostan kesän palkan, mutta miksi ihmeessä antaisin sen kunnalle? Että se voisi järjestää virkistystoimintaa palkanlaskijoille tai muille ammattiryhmille?



Minä tunnen huonoa omaatuntoa, koska minut on kasvatettu kynnysmatoksi.

Itse opettajana aion käyttää kyseisen etuuden, koska sellainen on saatavilla. Toinen syy on se, että ainakaan meidän kunnassa ei sijaista palkata joka tapauksessa kuin lukuvuoden ajaksi. Sijaisen on turha edes uumoilla saavansa kesältä palkkaa. Minusta on tyhmää antaa kunnalle rahoja, joihin on itsellä oikeus. Minä ainakin joudun työssäni tekemään tosi paljon ns. ilmaista työtä muutenkin kunnan hyväksi.



Koulupäivien mitta on itselläni joka päivä n. klo 8-15 + kaksi tuntia valmisteluja yms iltayöstä siihen päälle (eli kyllä se kahdeksan tuntia meilläkin täyttyy eikä usein riitäkään ja ylitöistähän ei makseta). Lisäksi niin monet vanhemmat olettavat, että elämäni pyörii vain heidän lapsiensa ympärillä ja heillä on oikeus tavoittaa minut mihin aikaan tahansa vuorokaudesta.



Toivotan teidät kaikki, jotka kadehditte meidän opettajien helppoa työtä, pitkiä lomia ja tätä kesälomaksi töihin paluun mahdollisuutta (joka vielä toistaiseksi mahdollista) tervetulleeksi seuraamaan koulun arkea. Tämän hetkinen luokkani on vaikea (yhdysluokka 1-2, kaksi diagnosoitua erityisoppilasta, yksi osa-aikaisesti integroitu erityisoppilas ja oppilaita 21, ei kouluavustajaa) ja työpäivien aikana tänä lukuvuonna (alkaen 16.8) olen ehtinyt juoda neljä kertaa kahvit, ruokailussa hotkaisen ruokani noin kymmenessä minuutissa, jotta olen taas vahtimassa ihania riiviöitäni.



Itse olen toki ammattini valinnut ja tyytyväinenkin valintaan, mutta lievästi sanottuna nousee karvat pystyyn, kun meidän pieniä etuja käydään kadehtimaan. Eipä ole montaa ammattiryhmää, joka tekee tällä koulutuksella näin huonosti palkattua työtä. Tosin itselleni ei raha ratkaise, vaan oppilaiden antama aito palaute kannustaa jaksamaan. Tänäänkin yksi vaikeimmista oppilaistani tuli luokseni ja kietoi pulleat kätensä ympärilleni ja sanoi pitävänsä minusta ihan hillllvittävän paljon. Voiko parempaa palautetta saada :).



Itse kyllä tulen varmasti kokemaan syyllisyyttä palkan nostamisesta, mutta kun on viisi henkinen perhe elätettävänä ja lainat maksettavana, niin tyhmä olisin jos jättäisin käyttämättä... Enkä usko, että kukaan teistä arvostelijoistakaan jättäisi palkan nostamatta, jos se teillekin olisi mahdollista ;)



-Marusha

jolla on pitkä koulutus, vähintään yhtä hyvä kuin viranhaltijalla.

Eikö hän siis ole lomaansa ansainnut siinä kuin joku toinenkin ?



Sijaisope on tehnyt talven rankan työputken ja pistetään kesäksi kortistoon, sepä ei oajta eikä sijaisopen arvoisia opettajakollegoja kiinnosta.



Ja muuten, kännykästä ainakin mulle rapsahti lasku niiltä kuukausilta joilta ei palkkaa maksettu. En tosin ole nokian insinööri (enkä mikään mukaan insinööri). Sehän on verotettava etu, jos et ole työsuhteessa, et voi saada etujakaan

" Zilga:

jolla on pitkä koulutus, vähintään yhtä hyvä kuin viranhaltijalla.

Eikö hän siis ole lomaansa ansainnut siinä kuin joku toinenkin ?"

Koulutuksen _pituus_ ei kerro mitään siitä, antaako koulutus kelpoisuuden tehdä opettajan työtä. Opettajia on hyvin monenlaisia ja eri opetustehtäviin on erilaiset kelpoisuusehdot. Jokainen pätevä sijainen saa täyden palkan joka ainoalta päivältä, jonka hän on töissä. Samoin hänelle kertyvät lomaetuudet täsmälleen työpäivien määräämissä suhteissa. Varmasti hän olisi lomansa ansainnut siinä missä meistä jokainen. Kuitenkin pidän ihan hassuna sitä, että joku odottaa saavansa palkkaa sellaiselta ajalta, jolla hän ei ole työsuhteessa työnantajaan.

" Sijaisope on tehnyt talven rankan työputken ja pistetään kesäksi kortistoon, sepä ei oajta eikä sijaisopen arvoisia opettajakollegoja kiinnosta."

Tuo oli aika kärjistetysti sanottu. Ilman muuta opetustyö on rankkaa työtä, jos työn tekee ammattitaitoisesti ja laadukkaasti. Jokainen opetustyössä pitkään ollut tarvitsisi ehdottomasti kunnon loman ennen seuraavaa työrupeamaa. Suurimmalla osalla opettajista menee ensimmäinen kuukausi lomasta ihan vain edellisestä työrupeamasta toipumiseen. Osittain ensimmäinen lomakuukausi saattaa sisältää myös koulutusta, yhteissuunnittelua ja muuta. Myös uuden lukuvuoden suunnittelu alkaa hyvissä ajoin ennen lomakauden loppua. Todellinen loma aika on näin paljon lyhyempi kuin kalenterista silmäilemällä saattaisi luulla.

Joka ainut äitiysloma- ja vanhempainvapaasijainen, johon olen työyhteisöissäni tutustunut, on saanut työyhteisöiltämme kaiken henkisen tuen vaikeassa lomatilanteessa. Yhdessä on mietitty, miten töitä voisi järjestää niin, että edes se päivärahaehto tulisi täyteen. Virkavapaalla olevia ei ole missään syyllistetty valinnoistaan, vaan harmiteltu ainoastaan sitä, ettei kunta voi maksaa molemmille palkkaa tai ettei kunta edes yritä solmia sellaisia työsuhteita, että työssaoloehto ansiosidonnaisen päivärahan saamiseksi täyttyisi. Samoin kouluilla on yritetty pitkiä sijaisuuksia kierrättää niin, ettei sama ihminen joutuisi useampana kesänä peräkkäin olemaan ilman palkkaa. Kouluilla on myös ponnisteltu sen eteen, että pitkään talossa olleiden sijaisten työsuhteet saataisiin vakinaistettua. Joskus harvoin tiedän käyneen niin, että joku sijainen ei kertakaikkiaan ole ollut sopivantuntuinen joko työyhteisöönsä tai työhönsä muuten ja silloin työtoverit ovat saattaneet olla jopa tyytyväisiä, että sijaisuus on loppunut. Yleensä kuitenkin työsuhteiden uusimatta jättämisen syyt ovat ihan toisella pohjalla.

Oaj puolestaan ei ole mikään yleishyödyllinen järjestö, vaan (toivottavasti) mahdollisimman tiukasti jäseniensä etuja ajava järjestö. Toki on tilanteita, joissa jäsenenä toivoisi liittonsa käyttäytyvän toisin, mutta perusasetelma on tuo, että virkaehtosopimuksia neuvoteltaessa ja muita tilanteita valtakunnallisesti sopiessa ainoa toivo paremmasta on opettajien kohdalla se, että oaj ajaisi asiaamme.

Tällä hetkellä lomaeduista kiinnipitäminen on virassa olevien, pätevien opettajien kannalta hyvin järkevää. Virkaehtosopimukset ovat kokonaisuutena aina iso sopimuspaketti ja koska ammattikuntamme on hyvin suuri, ei sopimuspaketin muuttaminen käy vaivatta. Uskon kuitenkin vakaasti, että jos opettajien palkkaus saataisiin vastaamaan työn vaativuutta sekä koulutuksen että arjen osalta, voitaisiin neuvotteluissa edetä muutoksiin kesäajan palkkauksen osalta, edellyttäen, että opettajien olisi mahdollista pitää kertyneet lomansa myös muulloin kuin koululaisten loma-aikana.

Olisi ihanaa, jos tietyin rajaehdoin voisi itse toivoa, milloin haluaisi pitää lomapäivänsä. Vielä ihanampaa kuitenkin olisi, jos kaikki opettajien tekemä työ tulisi näkyväksi ja palkalliseksi. :)

Nyt kuitenkin ollaan eksytty jo niin pitkälle alkuperäisestä aiheesta, ettei tästä kannata enää vääntää.

Siksi toivonkin kaikkien vapaalla olevien muistavan, että virkaura kestää suurella todennököisyydellä ikuisuuksia, mutta mahdollisuuksia vanhempainvapaiden käyttämiseen on vain silloin, kun itsellä on pieniä lapsia.

Itse odotan, että pääsisin taas oravanpyörästä pois, vapaalle.

Tituliini

olen kohta jäämässä hoitovapaalle ainakin siihen asti kunnes kuopus on 2-v, luultavasti jatkan siihen asti kunnes hän täyttää 3-v. oikein hyvillä mielin olen jäämässä hoitovapaalle, tämä on eka kerta kun minulla on takuuvarmasti työpaikka odottamassa töihinpaluuta.



aikaisempina kertoina olen jäänyt äitiyslomalle sijaisuudesta ja silloin on aina ollut pieni pelko takaraivossa. on tuntunut ettei uskalla olla kovin pitkään pois työelämästä jottei unohdu kokonaan ja putoa pois kelkasta...