Masennuksesta... Miten masennus vaikuttaa sukupuolisiin haluihin? Tilanne meilla on nyt sellainen etta olen raskaana. Seksia ollut muutaman kuukauden ajan tosi harvoin. Mies sanoi

ei varmasti mitään huomaa. Eli tuntuu että energiaa liittää muuhun muttei parisuhteen hoitoon. No, kuitenkin nyt, viikko keskustelumme jälkeen on mennyt parempaan suuntaan. Itseäni pidän suht. selväjärkisenä ihmisenä :=) Kaipa tästäkin jotenkin yli päästään.

Mieheni ei myöskään halunnut " vahingoittaa" vauvaa, eli meillä ei ollut seksiä kun olin raskaana. Väitti myös minun olevan hankala ja lihava. Olen laihtunut ja tullut leppoisammaksi....tästä huolimatta meillä ei ole seksiä. Hänellä on ilmeisesti vain heikko libido???

Seksiä kerran puolessa vuodessa, kauhealla petaamisella. Kävi ilmi että miehellä pitkään jatkunut masennus. Siihen ei auta kuin lääkkeet ja terapia. Ihan ensin vaan masentuneen pitäisi itse ymmärtää tilansa, mennä lääkäriin, myöntää olevansa masentunut ja alkaa syödä niitä lääkkeitä... meillä siihen meni pari vuotta:( parisuhde päreinä.



Ärtyisyys, seksuaalinen haluttomuus, unihäiriöt, ruokahalun lisääntyminen/vähentyminen, kyvyttömyys tarttua asioihin ja tehdä pieniäkään päätöksiä, asioita ei saada loppuun tai edes aloitettua. Kaikki tuntuu synkältä, toivottomalta tai muuten vaan p-kalta.



Itsemurha- ja kuolema-ajatukset alkaa olla jo siellä vaikean masennuksen puolella ja alkaisi olla kiire lääkäriin.



Koita jaksaa ja koita saada se lääkäriin.



Yksi neuvo sinulle: se ei ole sinun vika, ja masentunut sairastuttaa lopulta myös ihmiset ympäriltään. Jos alat itse masentua, mene heti lääkäriin, ja suojele itseäsi ja lastasi. Kannattaa tehdä jotain kuitenkin jo ENNEN kuin itse sairastut...

myönsi sitten saatuaan lääkityksen että se ei ollut totta vaan sairauden aiheuttamaa. Älä siis sinäkään usko sitä. Mitä enemmän hän sitä vakuuttaa, sitä sairaampi hän on. Valitettavasti



5

olen kauhea riivinrauta kun saan toisen tuollaiseen mielentilaan :=(

Jos et saa häntä lääkäriin, hae itse terveyskeskuksesta tietoa masnnuksesta. Lisäksi on kriisipuhelimia joihin sinun kannattaa soittaa ja keskustella. Olet mielenterveyspotilaan omainen, vaikkei hän itse sitä vielä myönnä (sitä pahempi myös sinulle) On olemassa tukiryhmiä masentuneiden vaimoille, käypä sellaisessa kuuntelemassa mitä me muut olemme asiasta oppineet.



Ennen kaikkea, ajattele että sinun miehesi on sairas, ja sinä et ole häntä sairastuttanut. Sinun tehtäväsi on ennenkaikkea pitää huolta että sairaus ei vaikuta lapseen - eli pidä huoli omast jaksamisestasi ja mielenterveydestäsi!



Jos saat hänet hoitoon, voit liittyä erilaisiin juttuihin joista pääsee kuntoutuslomille koko perheellä yms.



Menkää edes parisuhdeterapiaan/psykologille. Tosin meidän mies ei avautunut sielläkään ekaan puoleen vuoteen, valitti vaan kuinka muijalla on niin vaikeetá ja siitä on tullut tuollainen..



voimia!