Vielä ikäeroista vanhempien kannalta (meidän tarina)
Eli tässä en nyt yhtään pohdi asiaa lasten kannalta (koska sitä tuli jo tuossa edellisessä pinossa) vaan vanhempien kannalta. En tiedä olenko jokin outolintu mutta itse en ole kokenut pientä ikäeroa yhtään sen rasittavampana kun vähän isompaa.
Meillä siis kolme lasta, sanotaan vaikka Kaisa, Lauri ja Tanja. Kaisa on 9kk2vko:a vanha, Lauri 2v5kk2vko:a ja Tanja 6v6kk. Minun kokemukseni tietyistä esiin nostetuista seikoista.
*Vaipat: Lauri on edelleen vaipoissa, Tanja hoitaa luonnollisesti itse vessareissunsa. Laurin vaipanvaihtoihin kuluu vuorokaudessa yhteensä korkeintaan 5 minuuttia.
*Syöminen: Tanja ja Lauri osaavat molemmat syödä itse, Laurin jäljiltä on hivenen enemmän siivottavaa. Tanja osaa itse tehdä välipalansa, mitä Lauri ei osaa. Kuitenkin Tanja tarvitsee usein apua eri tavaroiden löytämisessä ja saamisessa jos ne ovat esim korkealla.
*Nukkuminen: Lauri herää yöllä ja tulee viereemme, havahdun tähän. Tanja näkee lähes joka yö painajaisia, herää itkien, menee vessaan, sytyttää kaikki valot, menee nyyhkien takaisin omaan sänkyyn. Herään ja käyn yleensä vielä kysymässä onko kaikki ok.
*Nukkumaanmeno: kun ilmoitamme että nyt on aika siirtyä yläkertaan, Lauri sanoo: " Joo, minä otan auton mukaan" . Tanja rupeaa kiljumaan että taas me pilataan sen leikit.
*Pukeminen: Tanja pukee itse vaatteensa, Lauri ei edelleenkään osaa kuin riisua. Laurin pukemisiin menee talvisaikaan viidestä kymmeneen minuuttia. Tanja ei löydä puoliakaan vaatteistaan, huutelee apua, valitsee aivan ilmaan sopimattomia asusteita joista sitten kinataan äidin kanssa
*Suuttuminen sisaruksiin jne: Lauri paiskaa autonsa maahan, ilmottaa " paska äiti, tyhmä Kaisa" , tulee vihasena läppäsemään molempia jonka jälkeen palaa leikkeihinsä. Tanja höyryää kun pahin maitokattila" mä vihaan teitä kaikkia, mä toivon että Lauria ja Kaisaa ei ollenkaan olisi, te ootte tyhmin perhe mitä on olemassa! Miksi vaan pienet saa tehdä kaikkea ja mä en koskaan saa mitään" Menee ovat paukkuen eri huoneesta toiseen, heittelee tavaroita ja lopulta sulkeutuu huoneeseensa missä murjottaa puoli tuntia.
*Äidin avun ja viihdyttämisen tarve: Lauri viihtyy mainiosti itsekseen, välillä haluaa syliin, tarvii apua tietyissä asioissa. Tanja tarvitsee joskus apua läksyissä, haluaa että äiti pelaa, haluaa syliin. Tanja on joka päivä haettava koulusta (tämä on paikallinen tapa, koulu alkaa vuotta aikasemmin ja matka on aika pitkä ja tienylityksiä on paljon eli ekaluokkalaiset useimmiten haetaan koulusta).
Eli JUURI MEILLÄ yhteenetona en kyllä koe tuota pienempää ikäeroa yhtään sen rasittavammaksi kuin isompaakaan, vaan molemmat ovat yhtä haastavia ja antoisia! Toki tämä on hirveästi luonnekysymys, meillä sattuu olemaan aika temperamenttinen esikoinen ja hyvin rauhallinen taapero. Toisekseen Laurin uhma on ohi, uhma-aikaan oli tietysti _paljon_ huutoa pienestä - monet eivät usko että uhma olisi jo ohi mutta se alkoi Laurin ollessa 1v10kk hyvin voimakkaana ja on nyt hiipunut. Tanjalla uhma alkoi 1v9kk:n iässä ja oli kokonaan poissa kun tyttö oli 2 vuotta ja muutaman kuukauden. Seuraava uhman tapainen tuli hänelle nelivuotiaana.
Tietysti isompi lapsi on monessa asiassa ns. helpompi, hän ei juoksentele päätä pahkaa autoteille, hänet voi jättää kotiin kauppareissun ajaksi, hän voi hetken aikaa vahtia vauvaa jne mutta jos puhutaan lasten ikäeroista ja äidin jaksamisesta niin meillä siis näin.