Onko muita joita pelottaa keskenmeno???
Oon lukenu täältä keskustelupalstalta ja kuullu tutuilta monista keskenmenoista... Nyt odotan ensimmäistä lapsettomuushoitojen tuloksena ja pelottaa, että tulee keskenmeno tai jotain muita mutkia matkaan. En nyt mitenkään hysteerisesti pelkää, mutta tuntuu kurjalta kun ei pysty nauttimaan raskaudesta ja unohtamaan kurjia mielikuvia...
Oon vasta rv6+2, joten alussa vielä ollaan, mutta onko kellään vinkkiä, että mikä tähän auttais? Ettei pelkäis niin... ja oppis " nauttimaan" . Onko muilla samoja huolia?
Burde
Kommentit (9)
Minäkin pelkään, vaikka ei ole mitään syytä. Kai se pelko jotenkin
kuuluu raskauteen.
Nyt viikkoja 13, ja ultrassakin olen jo käynyt. Luulin että sen jälkeen ei
enää pelottaisi...haluaisin kotiin sellaisen dopplerin, niin voisi kuunnella
sydänääniä koko ajan ;)
Alkuraskaudessa näin painajaisunia, että sain keskenmenon. Sitten piti
keskellä yötä rynnätä kauhulla vessaan. Yksi uni oli sellainen, että keskenmeno tuli viikonloppuna, eikä neuvolaan voinut soittaa koska se
oli kiinni. Nyt sitten joka viikonloppu muistuu uni mieleen, ja toivon vaan että viikonloppu olisi ohi.
Muistan että ihan samanlaista oli viime raskaudessa. Sitten kun on ultrassa nähnyt vauvan ja sydämensykkeen, tulee sellaisia pelkoja, että jos vauva ei olekaan terve, tai syntyy niin aikaisin/pienenä että
ei selviä...
Mutta jos keskenmeno tulee, ei siihen voi mitenkään itse vaikuttaa.
Valitettavasti en osaa antaa neuvoja. Mutta suurin osa raskauksista
kuitenkin päättyy onnellisesti :)
Voimia ja mukavia ajatuksia!
tänään tuli taas sellanen olo et onkohan masussa kaikki kunnossa,oireet on alkanu vähentyä,ei oo mutamaan päivään ollu pahaaoloa..jne
kävin alkuraskauden uä ja siellä sydän jumputti ja perjantaina on eka neuvola ja jännittää kuuluuko sydänäänet jne.. et se taitaa olla ihan normaalia :D
k.h.p ja tärppi rv 9+6
Hei!
4 keskenmenoa kokeneena pelottaa kyllä. Nyt 14+0 ja pelottaa edelleen, vaikka pitäisi osata jo nauttia. Et siis ole tunteen kanssa ainut.
Minä jotekin koen pelon niin, että yritän jotekin " puolustautua" etten rysähdä kovaa ja korkeelta alas niin kuin ensimmäisen keskenmenon tultua. Se oli täydellinen shokki. Tosin ei sitä surua voi etukäteen pelkäämällä lievittää, kun järjellä ajattelee. Mutta minkäs teet....
Onnellista odotusta ja toivottavasti pääsemme kaikki irti tästä keskenmenon pelosta ja nauttisimme todella siitä, mitä ihanaa meidän masuissa kasvaa :)
Tässä linkki kirjoitukseeni, lukekaa se, jos siitä on mitään apua!
Etenkin viesti nro 4, käsittelee juuri tuota pelkoa!
Kurmeli rv 23+6
että kaikki menee hyvin?
Mulla takana yksi km (11/02), sen jälkeen yritystä 3 v ennen kuin tämä raskaus alkoi, nyt meneillään rv 40+5 (!) ja huoli on ollut mukana koko ajan... Alkuraskaudessa tuli vielä jatkuvasti veristä vuotoa viikolta 7 viikolle 14, joten paniikki vaani taustalla koko ajan... Sitten tuli huolta liian pienestä sf-mitasta, jonka takia piti käydä monessa kontrollissa varmistamassa, että kaikki ok...
Mutta toistaiseksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin! Kovasti nyt vaan loppumetreillä jo toivoisi, että saisi vauvan syliin, niin olisi helpompi varmistua sen hyvinvoinnista, mutta tuskin se huoli lapsen syntymään loppuu :) Ehkä pienen puolesta huolehtiminen ja pelkääminen kuuluu väistämättä äidiksi kasvamiseen?
Voimia sulle, toivottavasti alat pikkuhiljaa luottaa siihen, että raskaus sujuu normaalisti ja vauva voi hyvin,
Sini76 rv 40+5
...onneksi ei kuitenkaan hirveästi. Nyt on rv5+4 ja ensimmäistä odotellaan... Jotenkin vaan se pelko on tuolla takaraivossa ja esim. joka vessakäynnillä ihan vaan vaivihkaa tarkistan että eihän mitään " ylimääräistä" paperissa näy. Oon kyllä monissa (no, ainakin joissain) muissakin asioissa vähän semmonen " etukäteen murehtija" , varmaan ettei sitten pety, mikä on kyllä ihan hölmöä noin yleensä ottaen. Mutta vaikeahan noita mielenliikkeitä on hallita.
Mutta oon koittanut muistella yhtä vauva -kirjasta lukemaani lausetta että äiti ei keskenmenoa voi itse aiheuttaa. Näin siinä luki! :) Elikkä yritetään ottaa rennosti ja kuunnella ruumistamme. Esim. jos väsyttää niin silloin levätään(!) ja jos kiukuttaa niin kiukutellaan. Ainakin vähän. ;)
Ja kuten joku tossa aikasemmin kirjottikin niin jos jotain käy niin sillehän ei itse sitten mitään voi...
Mutta tsemppiä meille kaikille, toivotaan parasta vaan..! :)
Mulla varmaan vaikuttaa tohon pelkoon se mitä mieskin eilen sano, että on lapsettomuuden takia tullu paljon pettymyksiä ja kun meillä ei raskautuminen onnistu niin vaan, niin senkin takia sitten pelottaa.
Ja jotenki näiltä keskustelupalstoilta pyörimisestä mä oon saanu vaan lisää pontta tohon pelkoon. Mulla on sellanen olo, että kuulen vaan keskenmenoista ym., eikä oikeen oo sitä kuvaa juurikaan, että tosiaan suurinosa raskauksista menis hyvin loppuun asti.
Ja sitten vielä ku tuntuu, että muilla on tosi paljon kaikkia oireita, niin oma oireettomuus pistää miettii, että onkohan siellä masussa ketään.
No mut.. mä oon kyllä sillain kuitenkin positiivisella mielellä, että uskon sen ekan ultrassa käynnin auttavan ainakin jonkin verran. Sitten ainakin tietää, että onko siellä ketään vai ei. =0)
Burde & Penni-Enni rv6+4
minua pelottaa myös. kaksi keskenmenoa takana 3/05 ja 5/05 nyt rv 4+6 yhtään en osaa vielä iloita tai iloitsen mutta kauhea pelko koko ajan päällä. Vessassa tulee ravattua tarkastamassa et onkohan vuotoa tullut ym.
Kai sitä vain pitäis yrittää jotenkin ajatella jotain ihan muuta.
Tsemppiä sinulle ja uskoisin että kaikki sujuu hyvin! :)