Aktiivisten vauveleiden äidit!
Onko täällä ketään muuta kuin meikäläinen, jolla on aktiivinen vauveli? Meillehän napsahti sellainen ja musta olisi ihana joskus kuulla myös muiden aktiivisten vauvojen elämästä! Sehän on todella antoisaa, mutta välillä antaa myös haastetta tähän arkeen.
Tällä hetkellä yritän selvittää loman jälkeistä pyykkikasaa ja samalla viihdyttää kohta 5 kk vauvaa, joka haluaa kulkea menossa mukana ja osallistua kaikkeen.
Meidän omissa joukoissa eli tammitenavissa, oon tavannut ihania vauvapersoonia äiteineen, mutta välillä tuntuu että mulla on SENKIN porukan ainut ikiliikkuja ;))
Onko täällä ketään muuta?
Kommentit (6)
ainakin luulisin.
Meillä siis kohta 7 kuukauden ikäinen poika ja kuulosti niin tutulta nuo teidän jutut. Minulle ruokailutilanteet ovat niistä rasittavimmat kun ei saa kiinteitä syötettyä kun kaikki muu kiinnostaa. Harmittaa välillä kun joutuu koiralle huutamaan et mene pois vaikka toinen ei ole tehnyt mitään mutta pikkuherra kun näkee koiran tulevan keittiöön ei syöminen enää onnistu. Ovat kuin paita ja pylly! Samoin mies joutuu odottamaan eteisessä sen aikaa kun herra syö ettei häiritse. Tai toisinpäin.
Meillä ollaan aina nukuttu aika huonosti päivällä mutta hyvin yöllä. Jo kolmen kuukauden iässä Ei jäbä suostunut olemaan enää mitenkään makuu asennossa vaan oli pakko nousta istumaan ja nähdä maailmaa. Meillä ei vielä ryömitä eikä varmaan koskaan ryömitäkkään koska on siirrytty suoraan konttaamiseen. Eteenpäin ei kunnolla vielä pääse mutta yritys on kova. Illatkin menee siihen että pikkuherran saa muutamaan otteeseen käydä kääntämässä sängyssään takaisin selälleen kun konttausasennossa heijaa itseään.
Hetkeäkään ei saisi olla paikoillaan. Omaksi onneksi poika suostuu olemaan sitterissään mistä saa kuin keinutuolin. Siinä antaa itselleen vauhtia jaloillaan, välillä niin ett koko sitteri liikkuu eteenpäin. Ja syliin poika pitäisi köyttää! Jos ote hetkenkään herpaantuu meinaa täystuho tippua. Kädet ja jalat käy koko ajan.
Mutta iloisuutta riittää täälläkin. Ei turhasta rutise.Kiljuu ja juttelee vaan!
Eli meidän neidillä ikää vähän päälle 4kk, ja on aivan järkky ikiliikkuja. Tosiaan antaa itselleen vauhtia tuossa keinuvassa sitterissä, ärisee ja puhisee jos ei pääse mahallaan eteenpäin, mutta nukahtamisongelmaa meillä ei ole, eli neiti tosiaan nukkuu kun nukkuu ja on 110% hereillä kun on hereillä... On kamalan iloinen tapaus, ei turhista kitise, ja tykkää kaikista uusistakin ihmisistä. Kaupantäti päivitteli kun vaavi kaupassa jokelteli, että "etkös sä vasta ton saanut?" neuvolantädin mukaan on 2kk edellä puhekehityksessä, eikä motoriikkakaan ole pahasti jäljessä kun nyt jo melkein ryömitään. Kääntymisen oppi päivässä, ja sitä sitten tosiaan harjoiteltiin koko päivä, aamusta iltaan...:) Mutta nyt jo on sellainen olo ettei voi hetkeksikään jättää yksin, kun ei tiedä mistä sen neidin sitten palatessa löytää...:D
Syöminen on kans meillä vähän vaikeaa, kun kaikki on niin jännää ja neiti kuvittelee osaavansa lusikan käytön paljon paremmin kun äiti. Näin ikävä kyllä ei vaan ole... Naapurin täti sanoi että tämä tapaus varmaan jo jouluna kävelee. Aina jos saa päähänsä jonkun uuden jutun, sitä pitää treenata nukahtamiseen asti, nyt meillä on istuminen vuorossa.
Täytyy myöntää että me vanhemmatkin ollaan aika em. kaltaisia, eli kamala vauhti päällä koko ajan eikä tunneta käsitettä "hiljaa hyvä tulee".:) Kaipa on sitten vauva tämän perinyt meiltä...
Jaahas, nyt tuolla herättiin, gotta go!
Valentine ja neiti runsas 4kk
Eikös teillä ole haastetta oman ajan saamisen suhteen? Mun on ainakin todella hankala saada meidän vauvaa viihtymään pidempään yksin, että voisin tehdä omiani. Tämä jätkä haluaa töpöttää pystyssä (seisoma-asennossa) koko ajan ja saan tehdä todella hommia että miten yhdistän kotityöt ja vauvan viihdyttämisen..
6.5kk ja alkanut ryömiä lyhyempiä matkoja. Harmittaa vaan kun eteneminen on liian hidasta ja hermo menee jos näkee jotakin kauempana. Lattialla ei siis viihdy kuin max 2 minuuttia, muuten sitten onkin vain minun sylissä... tai 2 minuuttia sitterissä tai 2 minuuttia vauva-keinussa tai syöttötuolissa.
Syöttäminen on todella tuskaa, koska yrittää tarttua joka asiaan ja vie suuhun. Jos antaa oman lusikan niin jäystää vaan sitä lusikkaa eikä ota ruokaa. Jos ei anna mitään niin ottaa ruokalapun ja tunkee suuhun tai yrittää ottaa lusikkaa tai purkkia minun kädestä tai vain yksin kertaisesti huitoo, yrittää taputtaa pöytää, minun käsiä, lähteä lentoon jne.. JOs laittaa muovisen ruokakaukalon niin saa senkin taivutettua naamansa eteen. :( eli sotkemiseksi menee aina. Onneksi vieraalla paikalla esim. kahvilassa malttaa jonkun aikaa syödä kun on niin paljon katseltavaa ympärillä.
Esikoinen oli kohtuu rauhallinen tapaus vauvana, mutta ei jaksanut keskittyä syömiseen vaan kokoajan piti myös näpertää jotakin. Esikoinen on nyt todella vilkas 2 v. Se vilkkain joka kerhossa ja puistossa. ... saas nähdä minkälainen vilivilperi tästä kasvaa ?:|
Olen tottunut aika pitkälti tekemää vauva sylissä. Keitän puurot ja laitan usein ruoan vauva kainalossa. Haen isoveikalle vaatteet ja laitan isoveikan potalle usein vauva kainalossa. Syön itse nopeasti niin että vauva on 2 min syöttötuolissa ja 3 min. sylissäni.
Kantoliina olisi hyvä keksintö, mutta eii toimi koska isoveikkaa tarvitsee usein myös nostella ja vauvaa lasken vähän väliä maahan ja takaisin syliin. Aikaa ei ole värkkäillä sitä mihinkän kantovälineeseen.
Nyt molemmat onneksi nukkkuu päikkäreitä... juon hetken itsekseni kahvia tässä koneella ja menen sitten laittamaan pyykkiä.
IItseasiassa myöskin tammikuinen, tosin en ole täällä tammikuisissa mitään kirjoitellut. Tytöllä ikää nyt siis 5kk ja oppi juuri ryöminään. Nukahtaa ei iltaisin meinaa sitten millään kun jalat ja kädet käy yhtenään ja sitten jos löyhästi pitää käsistä ja ja jaljoista kiinni niin sitten nousee pää... Huoh!
Muuten on aivan valloittava neiti ja nukkuu tosi hyvin sitten kun ensin armottoman nukutusrumban päätteeksi nukahtaa:-)Nukkumaan käy siinä klo 23-24 ja herää vasta n klo 7-8. Päivisin nukutaan rattaissa ja sinne nukahtaa helposti.
Eli paikallaan neiti ei pysy hetkeäkään ja kaikki on todella kiinnostavaa ja joka päikkaan pitäisi yrittää ryömiä. Vielä ei oikein kovaa etene, mutta yritys on kyllä kovaa sotahuudon säestämänä (riemunkiljahdusten siis). Isoveljne touhujen seuraaminen on mahtavaa ja lelujen kaappaaminen parasta (ei veljen milelestä tosin ). Syödä ei malttaisi jos huoneessa on joku muu... Vähän väliä pitää kurkistella että mitäs siellä selän takana tapahtuu ja maito valuu sitten äidin paidalle kun keken imun irroittaa otteen. Ihana iloinen ja aktiivinen vauveli siis täälläkin:-)