Riittääkö avioliiton jatkamiseen se, että mies on loistava isä?

Hän voi olla loistava isä lapsilleen vaikka te ette olisikaan yhdessä!

Ja kyllä lapsetkin kärsii tietyllä tavalla, kun äidin ja isän välillä ei enää ole rakkautta.

Mieti tarkkaan mitä SINÄ haluat.

Yrittäkää! Keksikää jotain yhdessä, tehkää yhdessä jotain käykää vaikka risteilyllä tms., pakostikin tulee jotain puhuttavaa.



Meillä oli tuollainen vaihe kun pahin lapsikausi alkoi helpottaa, siis se rankin aika. Ei ollut enää mitään puhuttavaa, toinen ärsytti kaikin puolin. Harkitsin ihan tosissani eroa minäkin!



Pari vuotta kesti tuota allon pohjaa, kunnes aloimme nousta ylös. Nyt menee oikeiasti todella hyvin!!



Älkää heittäkö hanskoja tiskiin ennen kuin yritätte vielä. Lastenne takia suosittelen yrittämään.



t. avioero lapsi

Vai riittääkö nykytilanne miehellesi? Entä itsellesi (ilmeisesti ei...)? Oletko puhunut siitä miehesi kanssa riitelemättä tai painostamatta? Oletko ehdottanut parisuhdeterapiaa tms. ulkopuolista keskustelua tilanteesta? Tai käynyt yksin juttelemassa parisuhdeneuvojan luona? Sekin on mahdollista ja ihan tavallistakin.



Suhteessa kuin suhteessa on erilaisia " vuodenaikoja" . Välillä myös se uinuva, kylmä talvi... Harvoin mikään suhde on intohimoinen ihan joka hetki, vaikka kai sellaisiakin joskus voi olla. Lopulta valtaosa suhteista muuttuu kohti kumppanuutta, toisilla loppuu seksikin, toisilla seksissä on aktiiviset ja hiljaiset kautensa. Ja joillakin intohimoa riittää joka päivälle eläkkeelläkin, tosin taitaa olla harvinaista ;) Mutta hoitamatta mikään suhde ei kukoista!!



Mieti siis ensin itsellesi, mitä haluaisit. Sen jälkeen puhu miehesi kanssa, tai jos se ei auta, niin käy juttelemassa ulkopuoliselle - uskoakseni sieltä voi saada perpektiiviä ja ideoita. Luovuttaa ei kannata lapsiperheellisenä minusta silloin, jos ei kärsi suhteessa kohtuuttomasti. Ei ainakaan yrittämättä ensin kaikkea, koska myös uudessa ihmissuhteessa pitää pinnistellä (jos ylipäänsä uuden saati paremman miehen löytää...). On helpompi rakentaa vanhan varaan uutta kuin aloittaa alusta. Tai sitten voi toki elää yksin, jos se tuntuu paremmalta ajatukselta (eli jos et tunne MITÄÄN miestäsi kohtaan, ettekä saa tilannetta sellaiseksi, että on hyvä olla).

Mitä iloa on lapsille katkerasta ja jatkuvasti huonotuulisesta äidistä? Vaikka isä olisi kuinka loistava tahansa, niin kyllä muksut tajuaa, ettei äidillä ole hyvä olla. Mä jaksoin kaksi vuotta tollasessa tilanteessa eikä se tosiaankaan ollut hyväksi mun mielenterveydelle. Eron myötä lapset saivat takaisin iloisen ja jaksavan äidin. Elämänlaatu parani huomattavasti.



Joskus ero on vaan ainoa oikea ratkaisu, mutta toki jokainen itse arvioi oman tilanteensa.

En näe omalla kohdallani siinä vielä kuitenkaan syytä eroon.En ole jaksanut alkaa parantamaan meidän suhdettamme.Perheenä toimimme kuitenkin loistavasti.

En haluaisin luovuttaa yrittämättä ensin kaikkea nykyisen mieheni kanssa. Alusta alkaminen tuntuu hölmöltä uuden ihmisen kanssa, jos uuden alun voisi jotain kautta saada myös nykyisen kanssa. Joskus kuitenkin rakastimme palavasti toisiamme...

Pitkä juttu, mutta lyhyesti: ex oli itsekäs ja vastuuton. Kohteli mua huonosti eikä välittänyt mistään. Ei siis ihme, että mun tunteet kuoli jne. Hyvä isä oli ja on edelleen, mutta ei se riittänyt.



Yritin saada exää parisuhdeterapiaan, mutta ei suostunut. Hänestä kun kaikki oli hyvin.



-7-

Yrittäkää ensin kaikkenne liittonne pelastamiseksi, ennenkuin edes harkitsette eroa.



Lasten ja lastenlastennekin vuoksi! Minun ja mieheni molempien vanhemmat ovat eronneet ja kaikki sukujuhlat ovat aivan surkeita. Lapsi haluaa ympärilleen suvun, joka välittää toisistaan.



Väen vängällä ei kannata yhdessä pysyä, jos riitelette ja inhoatte todella toisianne.



Mutta, ennen kuin eroatte, teidän on tehtävä kaikkenne. Pariterapia, enemmän yhteistä aikaa, mitä ikinä keksittekin.

Kiitos teille kaikille kannustajille, tarvitsin just tätä :)