Tänä aamuna sen taas tajusin..
Rakastan aviomiestäni aivan käsittämättömän paljon!
Haluan seksuaalisesti, haluan henkisesti, tekisin mitä vaan hänen puolestaan, rakastan ajatusta siitä, että vanhenemme yhdessä. Rakastan sitä suuta joka puhuu tulevasta talostamme ja yhteisestä tulevaisuudestamme.
Tuli vaan tosi vahva tunne, että hän on minun ja me ollaan ME.
Vaikka nyt on vaikeaa ja hän ei halua minua, ärisee vähän väliä niin sen vaikeudenkin läpi tulee tosi vahvana tunne, että rakastaa toista.
En tiedä miksi kirjoitin. Teki vaan mieli kirjoittaa. =)
Kommentit (8)
täällä. musta välillä tuntuu että mä " pakahdun" rakkaudesta.
eilen nahisteltiin mut silti mä rakastan mun miestä aivan älyttömästi.
Tosi upeeta lukea ilosiakin juttuja! Meillä mies lähtee pian työmatkalle ja on koko päivän rinnasta ottanu kun tietää miten tyhjää kotona on kun se on pian kaukana.. No onnesta lapset on vielä niin pieniä ettei ne hoksaa kaivata! :/
Ja ihan kauheesti hävettää, kun olen välillä tosi hankala ihminen, tiuskin miehelle tai pidän mykkäkoulua ihan turhan takia. Silti rakastan ihan älyttömästi! Muistan tosin pyytää AINA anteeksi kun olen inhottavasti käyttäytynyt.
Mieheni onneksi osaa olla jo välittämättä näistä mielialan muutoksista, eikä ota niitä turhan vakavasti, antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Rakastan sinua mieheni :)
Heräsin ennen miestä ja makoilin sängyssä. Verhojen välistä tuikki sisälle aurinkojuova, joka sattui miehen kasvoille, ja katselin siinä nukkuvaa miestä ja mietin samoja kuin ap...
En jaksa pilata meidän molempien elämää miettimällä sitä päivästä toiseen ja kyttäämällä toisen tekemisiä.
Itken sitten vasta jos on tarvetta.
t. Ap
Muistakaa ihmiset kuitenkin, että suhteessa ollaan vapaaehtoisesti ja toista ei voi omistaa!
Kiva kuulla iloisiakin asioita vaihteeksi :) db
Ihanaa ja rakastunutta kevättä!
Toivottaa toinen samanmoinen