Lue keskustelun säännöt.
Saako positiivisesta raskaustestistä olla ei-innossaan?
29.01.2006 |
Vaikka lapsi on suunniteltu? Olemme siis naimisissa, kaikki asiat ovat paremmin kuin hyvin ja parisuhde kukoistaa. Mutta silti - tai ehkä juuri siksi - masennuin kun sain tietää olevani raskaana. Mies vaikuttaa ilahtuneelta, mutta minä en voi näille lapsellisille ajatuksille mitään: hyvästi yöunet, hyvästi harrastukset, ei enää ex tempore matkoja, ei ylimääräistä rahaa, tervetuloa riippurinnat ja läskit, näivettynyt parisuhde ja masennus.
Tottakai tiedän että äitiys ei ole vain noita asioita, mutta MIKSI en osaa iloita raskaudestani? Onko tämä joku normaali kehitysvaihe jossa ns. " kasvetaan" äidiksi pikkuhiljaa? Haluisin nyt kuulla, ovatko muut kokeneet alkuraskauden samalla tavalla ja miten teillä sitten äitinä olo sujui?
Kommentit (4)
Muutos on aina pelottavaa, vaikka sitä olisi toivonutkin. Toisekseen, tuo ei-innostuneisuus toimii myös siinä, että jos kaikki ei sujukaan hyvin, niin ei tule niin suurta pettymystä. Luonnon varokeinoja. Kyllä opit iloitsemaan asiasta vielä. Mä olin rv 23 ja kaverin vauva oli musta kerrassaan rasittava ja yököttävä. :D Kasvamista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin kuin kaikki tulevat pelot lapsen terveydestä ja synnytyksen alkamisesta tai siitä että jotain tapahtuu synnytyksessä... Mitä enemmän pyörittelet noita asioita päässäsi ja ennen kaikkea mietit niihin ratkaisumalleja ja otat noista asioista selvää, sitä paremmin jaksat sitten jos joku noista peloistasi sattuisi käymään toteen. Ja tällä ennakoimisella myös vältät niitä ikäviä juttuja.
Sinusta tulee vielä todella hyvä äiti, älä huolehdi. Nyt alat vaan ostella vauva-lehtiä ja yrität miettiä niitä vastauksia kysymyksiisi.
Ehkä olisi paras aloittaa tuosta rahapuolesta. Eli kelan sivut esiin ja laske itsellesi äitiyspäiväraha + mahdollinen asumistuki, jos siihen olette oikeutettuja.
Meillä odotettiin ja toivottiin ja yritettiin lasta pidemmän aikaa ennenkuin raskaus alkoi ja siitäkin huolimatta, että jokaisesta negatiivisesta raskaustestistä nousi pieni paniikki ja itku ja masennus, niin myös positiivinen raskaustesti aiheutti sellaista " voisikohan tämän vielä peruuttaa" -mielialaa... nyt siitä on kohta 3 vuotta ja parivuotias taapero on ihaninta mitä elämässä on (ja joskus myös totuuden nimissä kamalintakin!).
Vähän hassua silti ettet ole onnellinen kun joku toivottu asia käy toteen.