Miten raaskitte viedä alle 2 vuotiaan päivähoitoon!

Se on kotona päivät kun mä käyn töissä. Mieskin on töissä. On sillä isoveli 3 v apuna ja seurana.

kato mulla ne työt ei odota mua enää seuraavana vuonna vaan sinne on mentävä nyt.

Hynttyyt niskaan ja menoksi. Oli sitten ihan kivaa kun sai vuokrankin maksun jälkeen vielä ostettua ruokaa ja lapselle uusia, ehjiä ja sopivia vaatteita.

Miten sinä raaskit uhrata mahdollisuutesi työelämässä? Onko kivaa olla köyhä?



Eikös voitais lopettaa tää vänkäys...?

alkoi selvästi tylsistyä kotona isin tai äidin kanssa. (tähän asti vuoroteltu kotonaolemista miehen kanssa) Päivähoidossa on saanut uusia ystäviä ja siellä on myös selkeämmät rytmit, mitkä on tuoneet myös enemmän unta öihin. Ulkoilevatkin paljon enemmän kuin me vanhemmat. Eikä toisten lasten seuraa korvaa mikään.

Itse en raaskisi mutta vein silti 1,5-vuotiaana hammasta purren. Elämää pitää katsoa monelta kantilta tulevaisuutta silmälläpitäen. Jos olisin hoitanut esikoista 3 -vuotiaaksi ja jäänyt hoitovapaalta uudestaan ä-vapaalle, asuisimme ahtaassa vuokrakolmiossa, minimi pv-rahalla, jee jee!



Sitä vastoin rakensimme juuri omakotitalon, kakkosen ä-vapaa alkamassa ja suuri pv-raha töissä pistäytymisen vuoksi.



Eli mietipä tätä, kaikki ei ole aina niin mustavalkoista!

tähän vois sanoa monta asiaa...mut taidanpa jättää väliin..

On se jännä, että talon rakentaminen niin kiirehommaa, ettei vuotta voi odottaa. Toisaalta, jos vanhemmat on jotain muotia seuraavia bilettäjä egoisteja niin ymmärtäähän sen... ettei lapselle liikene aikaa. Virikkeitä alle 2-vuotiaalle keksii kotona kummasti.

leikkii lasten kanssa ja muutenkin koko päivä koostuu leikistä :D as if

Eikö sieltä pääse ulos lainkaan toisia ihmisiä tapaamaan?

On se kiva, että annatte yhteiskunnan kasvattaa lapsenne..

Lopputulos varmaan hyvä..

Vien heti äitiyslomalta päästyäni, siis kun lapsi on 9 kk ikänen päikkäriin, pph.lle jos oikein onni potkasee!



Isoveli on sillon vajaa 2- vee. Virikkeitä en hae, vaan ihan niinkuin kunnon äiti tekee niin laitan lapsen hoitoon -enkä jätä yksin odottaan että vanhemmat pääsee töistä!



Olis kiva jäädä kotiin lasten kanssa, mutta rahallisesti on mentävä hakkaan töitä ja muutenkin koen jonkunlaista morkkista siitä että yhteiskunta maksaa mun olemisiani..

mutta tuon syy joka laittoi 1v10kk siksi hoitoon , että lapsi muka kyllästyi venhempiensa seuraan..onkin sitten jo jotain ihan muuta..

Mitä tulee neljän seinän sisällä elämiseen, niin emme toki asu pelkästään 4 seinän vankeina, eikä se tylsistyminen ihan ainoa syy hoitoon viemiselle ollut. Alunperin oli kuitenkin tarkoitus sinnitellä näin vuorottelemalla vielä vuoden verran kotona. Lapsi kuitenkin alkoi selvästi kaivata jotain, mitä ei omasta kodista enää saanut riittävästi, eli sitä leikkiseuraa.



Käytiin 2-3 kertaa viikossa tapaamassa tuttuja lapsia kerhoissa yms, mutta kun ei niitä tapaamisia joka päivä ollut. Leikimme lapsemme kanssa mielestämme paljon, vähintään tunti/pv ollaan ihan konkreettisesti leikkimässä lapsen kanssa. Lapsi on lapsi ja kaipaisi sitä leikkiseuraa silti useamman tunnin ajan. Ihan siihen ei isi tai äiti jaksa enää ryhtyä.



Ulkona oltiin myös tunti/pv, mutta useimmiten sekin tunti tuli siitä, että käveltiin jonnekin, eikä niin että lapsi olisi leikkinyt tunnin tutkien vesilätäkköjä. Hoidossa ovat ulkona 2-3h.



Samoin ruokailuajat eivät olleet mitkään kovin säännölliset. Hoidossa syövät lounaan tasan klo 12, jonka jälkeen nukkumaan päiväunille. Kotona nukkumaan olisi menty 11-14 välillä kerhoista yms riippuen. Ruokailut samoin muista oheisjutuista riippuen.



Kuten totesin, oli niitä muitakin syitä. Nyt ainakin saamme me aikuiset olla töissä taas kokoaikaisesti ja tulot nousevat. Tiukille olisi jouduttu tänä vuonna, jos oltais vielä sinnitelty pidempään kotihoidossa. Mielestäni me uhrauduimme jo aika paljon. Vaihtoehtona olisi ollut laittaa lapsi jo 9kk ikäisenä hoitoon, mutta me vanhemmat otimme töistämme sen verran vapaata, että saimme vuoden lisäaikaa. Tulon menetyksenä tämä oli n 1400¿/kk puhdasta käteistä. Eli huomattava summa ei niin kovin suurituloisilla vanhemmilla. Ja alusta asti oli selvää, että me molemmat olimme vuorollamme kotona lapsen kanssa, en pelkästään minä.



Lapsi on sopeutunut hoitoon 1kk aikana todella hyvin. Aamulla itkee tietenkin aina meidän lähtiessä, mutta sen jälkeen ei sitten itkekään. Syö hyvin, leikkii todella mielellään, puhe kehittynyt huimasti, kertoo todella iloisena aina kaikesta mitä päivän aikana ovat tehneet. Ja ennen kaikkea odottaa hoitoonmenoa joka ilta ja aamu. Tänäänkin kysyi mennäänkö hoitoon.

sen jälkeen jäänyt hymyillen. Tykkää mahdottomasti hoitokavereistaan ja erityisesti kolme päivää vanhemmasta toisesta tytöstä, joka aloitti samaan aikaan. He ovat kuin kaksoset nykyään.:)



Hoidossa ulkoillaan ja leikitään. Meillä hoitaja on lämmin ja huolehtivainen ihminen. Miksi pitäisi olla paha olo? Illat ja viikonloput kyhnätään yhdessä ja koskaa ei jätetä tuolloin hoitoon. Miksi ihmeessä näin luonnollisesta asiasta pitäisi tehdä ongelma?

Toivottavasti tulevan pikkukolmosen kanssa jaksan olla kotona sen 3v.