puolison masennus? neuvoja jaksamiseen?

Nyt ahdistaa. Mies ehkä sairastaa keskivaikeaa masennusta. Syö tällä hetkellä lääkkeitä, tosin vasta viikon syönyt, eli ei varmaan mitään vielä pitäisikään vaikuttaa. Multa vaan loppuu jaksaminen.

Tällä hetkellä asutaan eri osoitteissa. Lähinnä kai väliaikaisena ratkaisuna päätettiin muuttaa erilleen. Mä asun lapsen kanssa entisessä yhteisessä asunnossa, mies omassaan. Olen raskaana ja siksikin haluaisin asiat järjestykseen ennen kuin vauva syntyy. Eli ollaanko perhe kolmistaan vai nelistään.



Nyt vaan en enää tiedä mitä tekisin. Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen. Tänään käytiin perheen kesken ulkona syömässä. Sovittiin että mies tulee huomenna syömään meille. Pyysin miestä meille yöksi tai edes illaksi katsomaan filmiä. Ei halunnut tulla, koska meillä ei voisi nukkua pitkään ja ei pääsisi koneelle pelaamaan.



Juttelin miehelle, että miksi sitten haluaisi olla perhe meidän kanssa, jos ei edes silloin tällöin halua olla iltaa mielummin minun kanssani kuin sen tietokonepelin. En ollut vihainen enkä mitään. Mutta mies meni lukkoon. Häipyi kämpilleen. Yritin vielä soittaa nyt illalla perään. Mies kyllä vastasi, mutta sitten ei vastannutkaan mihinkään mitään. Eli kun vaikka kysyin jotain, ei vastausta kuulunut. Vaan mies oli koko ajan hiljaa. Ainoastaan silloin sanoi että joo, kun kysyin vieläkö olet paikalla. Tiedän kokemusksesta, että mies olisi ollut puhelin auki mutta puhumatta mitään ihan niin kauan kunnes minä laitan luurin kiinni (tai akku loppuu). Loppu puhelusta meni sitten näin:



minä: " ei tästä puhelusta taida tulla nyt mitään, koita piristyä ja soita mulle kun oot piristynyt, jooko?"



*syvä hiljaisuus*



hetken päästä minä: " sovitaanko niin?"

mies: " jaa miten?"

minä: " niin että lopetetaan puhelu ja soitat kun oot piristynyt"





*syvä hiljaisuus*





hetken päästä minä: " sovitaanko niin?"

mies: " jaa miten?"

minä: " niin että lopetetaan puhelu ja soitat kun oot piristynyt"



ja tätä jatkuu kauan... kunnes lopulta vaikuttaa siltä että mies ymmärtä mitä sanon ja sanoo että sovitaan vaan ja pääsen lopettamaan puhelun.



Mä en vaan voi ymmärtää miten ihminen voi mennä tuohon tilaan? Tekeekö se sen tahallaan? Tälläistä on kyllä ollut jo silloin kun mies asui kotona. Mä en vaan jaksa. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä?