Tähän kyllä haluaisin vastauksen
Miten turvataan vaholislestadiolaiselle naiselle asianmukainen sairaanhoito ilman ehkäisyä. Selibaatillako? Sekään ei ole oikeampi eikä hyväksyttävämpi ratkaisu.
On lukuisia sairauksia joita ei voi hoitaa koska sellaista lääkitystä joka olisi mahdolline raskauden imetyksen tai edes suunniteltaessa raskautta ei ole olemassa. Onko siis asianmukaista että nainen tässä tilanteessa jää ilman asian mukasita sairaanhoitoa koska ei voi käyttää ehkäisyä.
Raskau ei ehkä ole sairaus mutta raskaus aiheutaa moni ongelmia. Täälä palstalla näit juttuja lukeneena tulee väistämättä se kuva että lasten saanti on ensimmäinen asia ja sitten hodetaan vasta äidin sairaudet jos se on mahdollista. Ja jos se ei ole raskauksien ja imetyksen vuoksi mahdollista käy väistämättä niin että äiti jää ilman asianmukasita sairaanhoita.
Kyllähän täällä usein kirjoitetaan ettei kenenkään tarvitse henkensä kaupalla lapsia saada mutta käytännössä asia on näyttäisi olevan niin ettei ehkäisyä hyväkytä missään tilanteessa.
Käytännössä on niin että vl näyttävät uskovat naivisti siihen että lääkitykselle löytyy vahtoehto joka käy raskauden ja imetyksen aikana. Entä kun tilanne on se että näin ei ole?
Itse en voisi ajataella syöväni lääkkeitä joiden turvallisuudesta raskaudaikana ei ole takeita. Kuitenkin ihan liian moni syö lääkkeitä tyhmyytään ja sitten miettii että kuinkahan kävi? MIKSI?
Raskaus myös pahentaa monia sairauksia ja kun tilanne on se että tiedetään raskauden vaarantavan äidin hengen ja terveyden , muutta jos ei saa ihan varmaa tappo tuomiota niin " katsoa pitää miten käy" ? Tääläkin näkyy paljon sitä että toinen osapuoli vähättelee ongelmia ja toinen nostaa niitä esille. Tosiasia on kuitenkin se että raskaus saataa pahentaa toisia sairauksia pysyvästi tai raskaus kuormituksellaan lisää äidin riskejä pysyviin ongelmiin merkittävästi. Vaikeat lisääntymiskalustoon kuuluvat sairaudet eivät voi olla ainoa " sairauden muoto" jossa sterillisaatio on hyväksyttävää. Vaan kyllä tähän asiaan pitäisi löytää joku yhtenevä linja.
Jotenkin tässä ei oikein toteudu se että olemassa olevaa elämää tulisi myös kunnioittaa?
Jos on väärin käyttää ehkäisyä on väärin myös jättää sairaus hoitamatta ja tätä kautta " tuhota" sitä elämää joka on annettu varjeltavaksi. Äidin vakava sairaus vahingoitaa aina koko perhettä, ei vain yhtä perheen jäsentä. Se myös jätää väistämättä jälkensä myös lapsiin.
Kommentit (35)
Tiedän että sinulla Juksu on todella vaikeaa ja raskasta, koska olet miettinyt asiaa jo niiiin kauan (kauan sitten olin kanssasi juttusissa asiasta).
Me olemme nyt myös tilanteessa, että raskaaksi tuleminen on kielletty kahdeksi vuodeksi. Ksii, on rohkaisevaa kuulla että te olette myös sellaisesta selvinneet. Tähän asti olemme olleet selibaatissa, mutta tosiaankin tuntuu että tätä ei kestä. Ymmärrän myös Juksua, koska myös meitäkin ehkäisy mietityttää. Ehkäisyyn emme ole ainakaan vielä käyttäneet yleisen kannan takia. Raskausaikoina olemme joutuneet myös olemaan selibaatissa ja tuntuu että oleme saaneet rakastella vain kerran vuodessa (eli avioliittomme aikana neljä kertaa ja meillä on kolme lasta :) ). Alkaa tuntumaan tosiaan siltä, että tässä ei ole mitään järkeä.
Meillä tämä selibaatti tosiaan näkyy parisuhteessa ja sitä kautta myös koko perheessä. Pitemmän päälle tämä sairaus voi tulla uskomisen esteeksi.
Ksii, toit esille sterilisaation. Mielestäni se on väärin, jos raskaus kuitenkin vielä joskus on mahdollinen.
Meillä nyt yritetään jaksaa, mutta en tiedä miten jaksamme. Mutta yhteistä linjaa tähän ehkäisyasiaan ei varmasti voi saada.
Kyllä mä rinnastan sen täysin avioeroon ja sitä taas en tasan tarkaan hyväksy. Selibaatti ei ole musta eikä tule olemaan asianmukaista sairanhoitoa ajtelee siitä joku sitten mitä hyvänsä. (pitkäaikaisissa sairauksissa)
Ja kun mulle lääkäri on suoraan sanonut että lapsia ei tässä ja nyt tehdä niin asia on näin. En voi jättä kunnioittamatta lääkärin mielipidettä (perusteltua) omaan arvoonsa ja katson että jo olemassa olevaa elämää on kunnioitettava.
Katson että ainoa oikea tie on se että äiti hoidetaan terveeksi ja katsotaan asioita siinä vaiheessa uudestaan. Inhimillisen kärsimyken tuottaminen tapahtuu se sitten sairauden tai teon kautta ei mielestäni ole jumalan sanan mukasita toimintaa.
Tässä SRK julilausumasta
" Lääketieteen tehtävänä on ihmisyyttä kunnioittaen suojata elämää ja lievittää kärsimystä sekä edistää ja ylläpitää terveyttä"
Tähän viitaten minusta ei ole inhimilisyyttä kunnioittavaa lääketidettä että pariskunnalta vaaditaan joko selibaattia 2 vuodeksi tai loppu elämäksi tai ottamaan se riski että raskaudella on loppuelämään vaikuttavia kielteisiä seurauksia (tiedossa oleva tosiasia). Ja näin ollen aiheutetaan monessa mielessä sekä psyykkistä että fyysistä kärsimystä koko perheelle.
Ja olen sitä mieltä että elämää kunnioittavaa lääketiedettä on se että äiti hoidetaan terveeksi ennen uutta raskautta kaikilla keinoilla.(ja tähän kyllä kuuluu puolison tuki ja myös fyysinen ja psyykkinen läheisyys.) Ja olen sitä mieltä että tämä on ainoa äidin elämää kunnioittava lääketieteelinen hoito vaikka se vaatisi tilapäistä ehkäisyn käyttöä.
eli tämän aiheen jauhaminen voidaan kai lopettaa. Tällainen keskustelu ei ole missään määrin rakentavaa. Juksu kysyi asiaansa, mutta oli jo täydellisesti muodostanut oman käsityksensä. Miksi siis kysyit? Vastaan, jotta saisit tukea ratkaisullesi ja vahvistusta sen oikeellisuudelle vanh.lestadiolaisuuteen kuulumattomien joukosta.
Niinhän se yleensä on, että kun jokin asia vaivaa omaatuntoa niin haluaa hakea " hyväksyntää" ulkopuolisten silmissä, eikä todellakaan nöyränä kuunnella samoin uskovien mielipiteitä. En ota kantaa itse asiaan, mutta koko viestiketjun luettuani pystyin ihan karkeasti tekemään tällaista päättelyä. Tämän keskustelun jälkeen päätöksen mielekkyyttä ja oikeellisuutta voi miettiä omassa sydämessään.
Nämä ovat todella vaikeita asioita, mutta lääkärit eivät ole Jumalia (luotan kyllä yleensä lääkärien sanomisiin ja heidän ammattitaitoonsa), jotka voisivat sanoa, että kuolet (tai saat pysyviä " vammoja" ) jos tulet raskaaksi sairauden aikana. Niin, tiedän uskovaisia äitejä, jotka ovat saaneet " tuomionsa" lääkäriltä ja silti luottaneet Jumalan johdatukseen, saaneet lapsia ja samaan aikaan lääketieteellistä hoitoa ja lopputulos on ollut onnellinen. Kuuliaiset lapset Jumala on luvannut siunata.
Hienoa, että olet pohtinut asioita tarkkaan. Luulen ymmärtäväni ainakin jotain siitä, miksi olet kysellyt ja pohtinut asiaa näin tarkasti. En tietysti ole pääsi sisällä, joten ehkä olen ymmärtänyt jotain väärin:)
Ehkä olet etsinyt päätöksesi takia tulevaa huonoa omaatuntoa, jota ei olekaan tullut. Uskovaiset sanovat, että tämä on väärin ja silloinhan minun pitäisi potea pahaa oloa. Miksi en sitä kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa?
Tai ehkä koetkin huonoa omaatuntoa ja mietit, pitäisikö siksi tehdä se ratkaisu, minkä olet oppinut olevan oikea ratkaisu. Silti pieni ääni sisälläsi sanoo, että olet tehnyt teidän perheelle mahdollisimman hyvän ratkaisun.
Kannattaa rukoilla jokaisen asian puolesta. Kyllä Isä tietää.
En ole vl, mutta ehkäisystä jokseenkin samaa mieltä. Olen huomannut tämän keskustelun keskittyvän vain selibaattiin eli yhdynnästä pidättäytymiseen. Onhan niitä muitakin tapoja rakastella kuin yhdyntä... Nämä tavathan ovat hyvin turvallisia raskauskieltoja ajatellen ja samalla ei tarvitse luopua kokonaan seksistä ja siten aiheuttaa kismaa parin keskinäisiin väleihin. Mielikuvitus laulamaan vain :)
Mutta olen halunnut myös käydä tätä pohdintaa täällä siksi etten ole tilanteessa yksin. Ja olen halunnut käydä kesukstelua siksi etteivät asiat ole niin mustavalkoisia kuin ottilja haluaa antaa ymmärtää.
Tätä asiaa näytetään käsittelevän useilla foorumeila eikä suinkaan omasta aloiteestani. Ja tässä asiassa niin naamatusten kuin näin palstoilla mielipiteet jakaantuvat moneen leiriin.
> Niin, tiedän uskovaisia äitejä, jotka ovat saaneet " tuomionsa" lääkäriltä ja silti luottaneet Jumalan johdatukseen, saaneet lapsia ja samaan aikaan lääketieteellistä hoitoa ja lopputulos on ollut onnellinen. <
Ottilija tiedän myös että moni tapaus ei pääty näin. Tiedän moen vl perheen hajoneen selibaatin takia. Tiedän myös monen lapsen kärsivän aikuisuudessa siitä ilmapiiristä ja niistä kielteisistä seurauksista mitä asiaan liityy. (siitä aikuisesta puhumattakaan joka on murrettu täysin tässä asiassa)
Jossain määrin turha jossitella koska vl piirissä käytäntö tässä asiassa on vaihtelevaa ja jokainen ratkaisee asian itse. Elämää ja terveyttä kunnioittamaton täydellinen joka tilanteeseen soveltuva ehkäisykielto ei ole vl yksimielinen kanta asiaan eikä myöskään pitkällinen selibaatti joka taas on raamatun kannan vastainen.
Vastaan ulkopuolisena, olen helluntailainen. Toivon sinulle voimia tähän vaikeaan elämäntilanteeseen. En ole koskaan ymmärtänyt ehkäisykieltoa. tiedän, että sinun on vaikea tehdä ratkaisusi yhteisön sääntöjen ja painostuksen vuoksi. Ei Jumala ole diktaattori kiduttaja. Olet avioliitossa ja siihen kuuluu seksi ihan normaalisti. Ei ehkäisy ole syntiä. Abortti on. Hoitakaa avioliittoanne ja rakastakaa toisianne. Kun on mahdollisuus myöhemmin tehdä lapsia, voitte niitä " tehdä" .
Monet meistä vl-äideistä haluamme vastausken tähän kysymykseen.
Se, miksi emme kysele toisilta uskovaisilta, on ihan ymmärrettävää. On täysin selvää, että vastauksena on se, että ehkäisy ei ole missään tilanteessa sallittavaa. Se on syntiä. Onkohan tuossa välillä jopa kateuttakin, kun ajatellaan, että tuo toinen pääsee helpommalla, kun ehkäisee????
Täällä monesti kirjoitetaan, että ei tarvitse henkensä kaupalla synnyttää, mutta kysypäs samaa toiselta uskovaiselta. Vastaus on ihan toinen.
Olen itse kysellyt, ja jopa hämmästynyt sitä, että joidenkin mielestä kohdunpoisto on ainoa oikea keino. Sterilisaatiokin on väärin, vaikka se on käytännössä helpompi toimenpide, kun äidin kohtu on lukuisten keisarinleikkausten jälkeen siinä kunnossa, että pitäisi jotain tehdä.
Minun itseni ei ole tarvinnut liikoja miettiä asiaa, kun olen saanut olla terve. Joskus voi kuitenkin tulla sekin tilanne eteen, ja olisi hyvä tietää, mitä siinä tilanteessa teen. Eipähän tarvitsisi väsyksiin asti miettiä näitä elämän kummallisuuksia.
Toisaalta olen hyvinkin kriittinen tämän asian kanssa. Missä raamatussa kehoitetaan ottamaan jokainen lapsi vastaan rankoista sairauksista ja riskeistä huolimatta???? Eikö kuitenkin ole parempi, jos kotona on jaksava äiti ja ylipäätään äiti jo olemassa olevilla lapsilla?
Onko todella väärin ehkäistä esim vuoden ajan, että äidin jokin perussairaus saadaan hoidettua??? Ksiin mainitsema sterilisaatiohan ei ole paras ratkaisu tuossa tilanteessa.
En ole puhunut sterilisaatiosta muussa kuin siinä yhteydessä että raskaus on äidille hengenvaarallinen, lopullisesti. Ja sitä tarkoittaa se, ettei tarvitse henkensä kaupalla synnyttää.
Minäkin olen törmännyt tuohon että jotkut ajattelevat että kohdunpoisto on tuossakin tapauksessa ainoa mahdollisuus. Jos menet kysymään asiaa ihmiseltä joka ei ole tullut sitä ikinä edes miettineeksi niin ei kai voi muuta odottaa? Käytännössä tehdään kuitenkin melkein aina sterilisaatio. Niin on tehty myös minun vl-äidilleni 70-luvulla. Minä tiedän vaikka kuinka monta vl-naista jotka on sterilisoitu sen takia ettei kohtu kestä enää raskauksia.
että sitä ei kevein perustein nykyään lähdetä tekemään. Ei varmasti ainakaan ehkäisykeinoksi.
Roselle:
että sitä ei kevein perustein nykyään lähdetä tekemään. Ei varmasti ainakaan ehkäisykeinoksi.
Jossain vaiheessa sitä suositeltiin maahanmuuttajille aika kevein perustein. Tai siis meidän joillekin tutuille. Yksi ei edes ymmärtänyt, mistä on kyse ennenkuin kohtu oli jo poistettu. Hän katui, ettei ollut ottanut tulkkia mukaan lääkäriin. Hän vain luotti, että Suomessa lääkärit ovat niin hyviä, että eivät tee mitään turhaa. Ainakin myöhemmin hän tuli siihen tulokseen otettuaan asioista selvää, että se leikkaus oli turha. Tästä hän sitten kertoi muillekin ja ainakin kaksi on kieltäytynyt kohdunpoistosta, koska ovat osanneet varautua etukäteen siihen, että sitä ehkä suositellaan, vaikka ei olisi mikään pakko sitä tehdä.
Tämä on vaikea asia, ja ihan varmasti koskettaa monia vl-äitejä. Tämä on aihe, josta ei paljon keskustella esim.keskusteluilloissa tai päivämiehen palstoilla. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää pienissä piireissä tapahtuva keskustelu, joissa minäkin olen ollut usein mukana.
Näistä keskusteluista on jäänyt käteen ajatus, että ehkäisy niin vaatiessa on sairauden hoitoa siinä missä minkä tahansa muunkin sairauden hoito. Itse terveydenhuollon ammattilaisena olen myös vakaasti tätä mieltä. Ja todella, lääkärit eivät ole jumalia, mutta tietävät asioista kuitenkin maallikkoa enemmän eivätkä varmasti yksissätuumin määrää vl-naiselle kiusallaan ehkäisykieltoa, jos sairaus sitä edellyttää. Ei lasten tekeminen ketään uskovaiseksi tee, tämä näin kärjistetysti. Tärkeintä on, että toimii ehkäisyasiassa puhtaalla omallatunnolla. Ja todella, itsekin olen sitä mieltä, että selibaatti ei pitemmän päälle ole mikään ratkaisu sairauden hoitoon. Lyhyeksi ajaksi sillä voi olla jopa piristävä vaikutus, mutta jos sairaus todella vaatii pitempää raskauden ehkäisyä, voi e-pillerin tms. ajatella olevan kuin mikä tahansa verenpainelääke, joka edistää ihmisen terveyttä.
Onko luottamus lääkärin mielipiteisiin suurempi kuin luottamus Jumalan johdatukseen ja varjelukseen?
Luottaako VL vain jumalaan muidenkin sairauksien hoidossa?? Jos lääkäri toteaa syövän, niin jätätkö hoidot pois ihan sillä, että kyllä jumala auttaa?
Sairaudet ovat tosin erit, mutta periaatteessa sama asia..
Kyllähän tietysti normaaliraskauksiinkin kuuluu riskejä, mutta se taas ei ole sairaus, joka pitäisi hoitaa pois.
.