Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mä olen niin turha, että voisin tappaa itseni.

Vierailija
12.05.2008 |

Lapsettomen lauantainen ensin alkoin menkat pari päivää etuajassa ja sitten illalla soitti vanha kaveri, joka on tullut vahigossa raskaaksi ekaa kertaa miltei nelikymppiesenä ehkäisystä huolimatta ja tajusi se vasta raskauden ollessa miltei puolivälissä. Dokattu on ja syöty mitä haluttu. Lapsen kuitenkin piti vaikka ensin anoi jopa erikoisluvan myöhäiseen keskeytykseen.



Me ollaan yritetty lasta jo kohta 4 vuotta eikä vieläkään mitään. Miten tää voi olla näin, tää elämä. Mun oli tosiaan vaikea olla olematta kateellinen vaikka puhelimessa olinkin iloinen ja kannustava. Ajattelin että seuraavaksi hyppään partsilta alas. Mulla ei ole mitään syytä olla enää olemasssa.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan varmasti saatte oman lapsen joskus. Joillakin tie äitiyteen on vain vähän kivisempi kuin toisilla. Ja kaikki eivät välttämättä saa sitä biologista lasta, mutta mieti miten paljon kaikki hoidot ovat edistyneet, ja kuinka adoptioasiat ovat ihan arkipäivää.



Älä siis sure, kyllä kaikki järjestyy. Voimia ja halauksia!

Vierailija
2/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kyllä sitä elämää voi olla lapsettomanakin! Siis toki voitte saada sen biologisen lapsen joskus tai adoptoida, mutta vaikka ette saisi niin ei sinun elämä silti ole turhaa.



Minuakin on joskus tuo kateus nostanut päätään, vaikka niinhän se on, että ne muiden vahinko-lapset ei ole mitenkään itseltä pois. Elämä vain ei tunnu aina menevän reilusti..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä takana vasta 1,5v pettymyksiä, mutta pää meinaa hajota jo nyt. Mietin just aamulla, että mitenköhän pidempää yrittäneet oikeasti selviävät.



Koeta jaksaa. Vaikeaa se on, tiedän, mutta yritä. Haluan uskoa että sekä sinulle että minulle onni vielä osuu kohdalle.



Toisten vahingot ei tosiaan ole meiltä pois, mutta tiedän miten ottaa aivoon kun toisille vauvoja poksahtelee kuin plussapisteitä vaikka eivät niitä edes haluaisi.

Vierailija
4/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina kannattaa myös muistaa, että maailmasta löytyy miljoonia äitejä, jotka olisivat niin onnellisia jos heillä ei olisi lapsia. Kyse on asenteesta.

Vierailija
5/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritä jaksaa. Oletteko jo hoidoissa? Onko vikaa löytynyt?



Tiedän mitä käyt läpi. Me yritimme lasta 5 vuotta ja menimme hoitoihin. Nyt meillä poika 4kk.



Äitienpäivät oli rankkoja saatikka sitä edeltänyt päivä, lapsettomien lauantai. Poltin lauantainakin kynttilää ja toivoin että mahdollsimman moni saisi sen oman lapsen. Kipeää tekee edelleen. Sunnuntaikin meni miettiessä elämää, lapsettomuuden tuskaa ja äitiyden iloa yhtäaikaa.



Siihen 5 vuoteen kerkesi mahtua vaikka mitä, liikaakin. Kaverit sai lapsia, halusivat tai ei. Kummiksi pyydettiin ja hehkutettiin ja kirottiin. Monta aborttia, keskenmenoa ja katkeruutta näin. Minulle itkettiin huonoa tuuria kun vahinko kävi. Välillä itkettiin onnestakin. Minua piikiteltiin ja vähäteltiin. Jos uskaltauduin kertomaan asiasta päälle vouhkattiin omasta liian helposta raskautumisista ja siitä kun ei olisi lapsia halunnutkaan. Piti kuulemma ottaa vain rennosti, se oli kaiken a ja o.

Mistään en mitään tiennyt kun en ollut synnyttänyt ja äiti.



Nyt kun olen äiti minuun suhatudutaan ihan eritavalla. Ainut vaan että minuapa ei huvittakkaan enää...



Oma mies, äiti ja paras ystävä auttoi jaksamaan.



Lapsettomuus on ollut elämäni raskain kokemus. Jännä huomata että kukaan ei välitä siitä vaan suuremman huomion on saanut esim. synnytys tai se imetänkö. Ihan kuin kaikki olisi nyt hyvin. Tavallaan onkin mutta haavat on vielä auki.

Vierailija
6/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut avoin lappsettomuusongelmamme suhteen, olen selitellyt, että tiedän lapset lahjaksi ym ja että lapsettomuudessa on hyviäkin puolia.



Sitä ei tiedä kukaan, että olen todellisessa hajoamispisteessä tän asian kanssa. Olen ikään kuin 'beyond pain'. En ole kohta enää vastuussa itsestäni.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja syntymättömän lapsesi elämästä myös. Älä hyvä ihminen mene tappamaan itseäsi, silloin lapsellasi ei ole mitään mahdollisuuksia...



Jos on todella itsemurha mielessä niin hae apua. HETI. Puhu miehellesi, ystävällesi, äidillesi, jollekin ja sano että nyt et jaksa enää. Terveyskeskus tai sairaala, en valitettavasti yhtään tiedä mistä sitä apua saa kun en asu Suomessa ja täällä on omalääkäri-järjestelmä mutta olen susta huolissani, koska mulla on ollut joskus sellainen olo, että vain kuolema auttaa. Olen myös lapseton, mutta lisäksi miehetön myös, ihan yksin maailmassa. Onneksi silloin, kun se mustin hetki tuli, tajusin sentään soittaa lääkärille ja sainkin apua heti.



Sinä et Ap ole turha ollenkaan vaan monelle rakkaallesi ja läheisellesi hyvin tärkeä ihminen, olit sitten äiti tai et. Toivon sydämestäni, että saatte lapsettomuuteen tarvitsemanne hoidon ja lopulta sen lapsen!!



Mun rakkain ystäväni Suomessa on vähän samanlaisessa asemassa kuin sinä. Lapsi on ollut tervetullut nyt 8 vuotta. Hoitoja saavat (en tiedä mitä), ja pari kertaa hän on tullut raskaaksi mutta menettänyt vauvat joka kerta. Tuulimunaraskauksiakin mahtuu mukaan. Kaverini on todella onneton tästä, ja jo henkisesti varma, ettei hänestä tulekaan äitiä. Hän haluaisin adoptoida, mutta mies ei ole vielkään valmis..



Miten teillä, oletteko puhuneet adoption mahdollisuudesta? Itse mietin sitä vaihtoehtoa omaan elämääni enemmän ja enemmän.



Voimia ja rutistus sulle Ap, yritä jaksaa tämä päivä, huomenna voi olla paremmin.

Vierailija
8/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

muista että merkitset varmasti paljon jollekkin ihmiselle. Olet arvokas tyyppi ja toivon sinulle pientä aurigonpilkahdusta ja varmasti joskus se paistaa sinullekkin ilman pilviä..yritä elää pieni hetki kerrallaan ja jos oikein heikko hetki niin ota yhteyttä johki mistä apua vaikka terveyskeskukseen..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hoidotkin maksaa sikana? Samaan aikaan maailmalla on kadut täynnä lapsia, hylättyjä, liimoja haistelemassa. Ei tarvitse kuin Pietariin tai Moskovaan asti avaamaan silmänsä. Tai käväistä Bulgariassa tai Romaniassa. Puhumattakaan Aasiasta, Afrikasta tai Etelä-Amerikassa.



Kannattaa varmaan miettiä kehtaisiko nyyhkiä 5-vuotiaalle kadun asukille omista ongelmistaan.

Vierailija
10/10 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Adoptio ei ole käytännössä realistinen mahdollisuus (näin mulle sanottiin jo pari vuotta sitten) koska mulla on ollut nuoruustyypin diabetes kohta 30 vuotta ja toisessa silmässä on sen aiheuttamia muutoksia. Hakea voisimme, mutta todennäköisesti emme adoptiolasta saa. Kriteerit ovat tiukentuneet vielä tuosta parin vuoden takaisestakin. Hoidot ovat vaikeita, koska hormonit sotkevat sokeritasapainoni, jonka taas pitää olla hyvä erityisesti raskauden alussa, ettei sikiölle tule vaikeita epämuodostumia heti alussa.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi viisi