Paras Tintti-albumi?

Kuuraketti-albumit. Toisaalta yksisarvisen salaisuus ja rakham punaisen aarre.

Kristallipalloille ääni täältäkin, pelottaa yhä. Kauheampi kuin yksikään kauhuelokuva.

Tiltti Pariisissa.  http://www.sarjakuvaseura.fi/kokoelma/items/show/10068

Ei kun oikeasti Seitsemän kristallipalloa.

Oon lukenut Kaikki tintit... Että sanoisin että parhaat ovat tintti Tiibetissä, auringon temppeli, Neuvostojen maassa, Ja castafioren korut,. Tämä on minun mielipiteeni :) oon kyllä true tintti fani!!

Vierailija kirjoitti:

Tintti Neuvostojen maassa.

Minusta se on surkea. Piirrosjälki on niin suttuista, että ei samaksi sarjaksi tunnistaisi kuin myöhemmät Tintit. Tarina on niin tökeröä propagandaa, että lähinnä haukotuttaa ja naurattaa.

Otava kun on muutaman vuoden noita mustavalkoversioita Tinteistä julkaissut, vastikään on tullut myös ne rasistisimmat eli Tintti Kongossa ja Tintti Amerikassa. Pitänee äkkiä ostaa ennen kuin kielletään. Olin skeptinen sen suhteen julkaistaanko niitä lainkaan.

Mustan dullan maa on ehdoton.

Näin unta että Dupond ja Dupont tekivät nauharemontin kitaralleni, mikä painajainen :D

Sininen lootus jos yksi valittava.

Ihanaa, jokainen mainittu herättää mahtavia muistoja. Pitäis varmaan lukea kaikki Tintit uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tintti Neuvostojen maassa.

Minusta se on surkea. Piirrosjälki on niin suttuista, että ei samaksi sarjaksi tunnistaisi kuin myöhemmät Tintit. Tarina on niin tökeröä propagandaa, että lähinnä haukotuttaa ja naurattaa.

Ainut Tintti jota Herge ei myöhemmin halunnut piirtää uudelleen. Tuohan olikin puhdas propagandateos, tilaustyö lehdeltä.

Niitä on monia hyviä. Suurimman vaikutuksen tekivät lapsena Kristallipallot ja Kuualbumit.

Kaikkihan ne on upeita, jos nyt noin kolme ekaa jätetään huomiotta! Henk. koht. top-5:

Sininen Lootus: käsittämättömän hieno teos, varsinkin jos perehtyy yhtään albumin taustoihin. Hergén uran käännekohta: sodan ja rasismin vastaisuutta sekä vieraiden maiden mahdollisimman autenttista kuvaamista since 1934!

Kultasaksinen rapu: klassisen hyvä, juoni on mielenkiintoinen ja tapahtumapaikat samoin, ja, no, Haddockin ensiesiintyminen.

Tintti Tiibetissä: poikkeuksellisen pelkistetty ja koskettava albumi, teemana ystävyys. Pidän erityisesti siitä, miten tässä tuodaan esiin myös Haddockin jalo ja sankarillinen puoli. 

Castafioren korut: tässä Hergé rikkoo nerokkaasti rakentamansa maailman lakeja. Komedia, joka teeskentelee loppuun asti olevansa dekkari. Taivas, koruni! Irmaaaa!!

Tuhatkaunon tapaus: tosi tasapainoinen ja onnistunut. Lasien mystinen särkyminen, professorin sieppaus, vieraan vallab agentit, takaa-ajo halki Euroopan, kylmä sota, sateenvarjo sekä ärsyttävä vakuutuskauppias, mitä muuta voi seikkailusarjakuvalta toivoa?