Puolitoistavuotias pitkästyy kotihoidossa
Meille syntyi reilu kuukausi sitten pikkukakkonen, esikoinen on 1 v. 7 kk. Esikoinen oli ennen kakkosen syntymää puolisen vuotta päiväkodissa josta tykkäsi aivan mielettömästi ja jossa tottui aktiiviseen elämään, musiikkileikkeihin, poniajeluihin, metsäretkiin, vesivärimaalaukseen ja muuhun taidejuttuun yms. MInulla ei riitä vauvan hoidon ohella kapasiteettia tällaisten ohjelmanumeroiden pyörittämiseen ja nyt tuntuu, että esikoinen näivettyy ja pitkästyy täysin täällä kotona. Päivät ovat yhtä marinaa. Kun menemme päiväkodin ohi kärrytellen hän puhkeaa parkuun ja kurottelee käsillään sitä kohti...
Miten muut äidit olette ratkaisseet tämän? Please älkää ehdottako avoimia päiväkoteja tms. mammapiirejä, en jouda sellaisissa istuskelemaan vauvanhoidon ja huushollin pyörittämisen ohella.
mammakerhoissa, äiti-lapsijumpassa, perhekahviloissa ja seurakunnan perhekerhoissa sosiaalistamassa alle 2-vuotiaita lapsiaan ja kahvittelemassa toisten pitkästyneiden mammojen kanssa.
Lisäksi lapsella pitää alle 3-vuotiaana olla omia harrastuksia, muskaria, taidekerhoja jne. Ei siitä tule ihmistä jos ei joka päivä lennetä jossain päin maailmaa. Ja kotiäitykkäkin pitkästyy kun ei näe mammoja, lajitovereitaan.
Missä välissä nämä mammat tekevät kotityöt? Viikonloppuna kun mies hoitaa lapsia?
Ehkä vähän yliampuvaa, ehkä vähempikin riittäisi. Ei tarvitsisi uupua kotiäitiyden taakan alle.