Kätilö vastaa halukkaille.

Usen pahentuvat ainakin,jos on pitkä ponnistusvaihe.

Saa pitää,ainakin meidän sairaalassa niin kauan kuin haluaa lasta rinnalla.

Kinaa ei pestä pois,se ei edes pesemällä lähde vaan sulaa hiljalleen lapsen ihon lämmössä.

klö

Toki lääketiede on tuonut paljon hyötyä näihin asioihin,mutta liiallinen puuttuminenkaan esim. normaaliin synnytykseen ei ole aina hyväksi.

klö

odotuksesta? kaikki pelottaa, että vauva kuolee kohtuun yms. Täällä palstalla luen hirveästi surullisia taronoita. Odotan esikoista, noka onj toivottu ja tahtoisimme niin kovasti kaiken sujuvan hyvin.

Toista lasta odotan ja ensimmäisessä sain epiduraalin. (ja lisäyksen kahdesti..) Auttoi hetken, mutta nämä lisäykset eivät enää tehonneet. Pelottaa kovat kivut ennen ponnistusta, viimeksi vauva ei meinannut laskeutua millään ja " koukkasi" ikävästi takapuolen kautta. Luulin hetken oikeasti että tulee väärästä aukosta...



Kannattaisiko kokeilla uudestaan epiduraalia vaiko jotain muuta? Mieluusti olisin mahd. pitkään esim. ammeessa, jos vaan mahdollista, mutta mielellään miettisin myös puudutusvaihtoehtoja.



Sekavaa tekstiä, toivottavasti ymmärsit. Kiitos vastauksesta. :)

Älä vieraile kovin usein tällä palstalla. Keskity positiivisiin synnytyskertomuksiin ja jos pelkosi haittaa normaalia arkielämääsi,hakeudu pelkopoliklinikalle.

Nyt nauttimaan raskaudesta.

klö

Suosittelisin spinaalia.

klö

millaiset pääsyvaatimukset jne?? ja kerro hyviä ja huonoja puolia kätilön työstä.. :)

En pysty luottamaan sairaalan henkilökuntaan, sillä se on jo monesti osoittanut epäluotettavuutensa. Olen joutunut todistelemaan pelkoani jo kahdesti pelkopolilla. Molemmilla kerroilla oksensin aamulla ennen polille lähtöä, sillä minua kuvotti jo etukäteen se, että joudun jälleen kerran palaamaan takaisin minulle traumaattisiin asioihin.



En voi olla varma onko mitään kertomastani kirjoitettu ylös, vai joudunko vielä uudelleen toistelemaan samoja ikäviä kokemuksia menneisyydestäni.

Nykyisin 4,5 vuotta, yo-pohja tai esim. lähihoitajan koulutus alla.Sisältää myös sairaanhoitajan tutkinnon ja pätevyyden työskennellä eu-maissa.

Hyviä puolia:monipuolisuus,yleensä positiivisuus(rankkaakin voi olla),monenlaiset työpaikkamahdollisuudet ja työtilanne tällä hetkellä,henkisesti palkitsevaa-jos myöskin kuluttavaa.

Miinuksia:iso vastuu ja pieni palkka,usein kolmivuorotyö(voi olla myös hyvä puoli henkilöstä riippuen),aika likaista voi olla ja veritartuntavaara,

klö

olen saanut apua moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin kun tätä ketjua luin :) Mutta eräs tyhmä kysymys olisi. Että mitä te kätilöt ajattelette jos synnyttäjä ulostaa ponnistusvaiheessa? Mulle ei ekalla kerralla annettu ollenkaan peräruisketta ja nyt kiinnostaskin tietää et millasta se on kun ruiske annetaan? Kiitos jo etukäteen, tätä kun ei kehtaa muualla kysyä...

Otatpa tämän rankasti! Harmi,ettet ole pelkopolilta saanut toivomaasi apua. Helpottaako sectiopäivän sopiminen varmasti? Onko muita tahoja,joilta saisit apua ja tukea?

Tässä on vaikea auttaa. Joku psykologinen traumaterapia voisi auttaa,mutta onko siihen paikkakunnallasi mahdollisuuksia?

Voimia loppuraskauteen ja onnea sectioon!

klö

Aivan jokapäiväinen asia meille,ei hetkauta kuinkaan. Usko vaan.

klö

odotan kolamatta lastani 17 rv..tuli vain mieleen että rakastan nukkua mahalleen mille viikoille se on suositeltavaa,,vai riippuuko omista tuntemuksista...???entä selälleen,,??

Vierailija:

Otatpa tämän rankasti! Harmi,ettet ole pelkopolilta saanut toivomaasi apua. Helpottaako sectiopäivän sopiminen varmasti? Onko muita tahoja,joilta saisit apua ja tukea?

Tässä on vaikea auttaa. Joku psykologinen traumaterapia voisi auttaa,mutta onko siihen paikkakunnallasi mahdollisuuksia?

Voimia loppuraskauteen ja onnea sectioon!

klö

häviäisi.

Rankasti otan joo, pelkään sekä fyysistä kipua, että henkistä nöyryytystä. Käynnit neuvolassakin ovat tuskallisia. Terveydenhoitaja on tunkeileva, eikä tahdo ymmärtää, että hänen kanssaan en enää halua peloistani puhua. Hänellä ei ole lainkaan ymmärrystä pelkoja kohtaan, eikä selvästi pysty käsittämään, että ne eivät häviä sanomalla potilaalle, että " mitä ihmettä sä pelkäät, älä enää pelkää jooko" .

Minulla on niin voimakas epäluottamus sairaaloiden henkilökuntaan, ettei kätilö, eikä sen puoleen lääkärikään, pysty minua vakuuttamaan kivunlievityksestä. On oikein harmittanut kätilön puolesta, kun näen, että hekin turhautuvat, mutta en voi itselleni mitään, eikä kokemuksia noin vaan pyyhitä mielestä pois.

Pelko-sektion myötä on tullut uusia pelkoja; esim. että hoitajat näkevät, että minut on leikattu pelon vuoksi ja kohtelevat sen vuoksi halveksien, en ehkä saa kipulääkettä tms.

Omien tuntemusten mukaan. Selällään ei enää aivan loppuraskaudessa.

klö

Pelkosectioäiti saa aivan saman hoidon,kohtelun ja lääkityksen kuin kaikki muutkin,tarpeensa mukaan. Tuota älä edes mieti.

klö