Pidän luusereina alle 25-vuotiaita, joilla on lapsia tai ovat naimisissa.

...taitaa vaan ap olla katkera, kun ittellä ei ole vielä sitä miestä saati lapsia!

..ja jos tosiaan sattuu raskaaksi tulemaan, valittaa sitten vauvanhoidon rankkuutta ja yöheräämisiä, kun ei enää millään jaksaisi.



Niin ja kaiken lisäksi itkeskelee sen nuoruuden rakkauden perään, joka tuntui oikealle, mutta johon ei voinut sitoutua, kun oli niin nuori. Nyt vieressä kaljamahainen laiskuri, joka on hyvin kaukana siitä oikeasta, mutta kun on biologisen kellon tikittäessä pakko ottaa joku siihen viereen.



Hohhoh. Onnelista loppuelämää vain sullekin.



T: Onnellisesti naimisissa elämänsä rakkauden kanssa, 2 lasta, oma asunto ja 22 vee:)

Jos kaksi nuorta on avoliitossa, niin ap:n mielestä asia on ok, mutta jos he ovat naimisissa, on se jotenkin säälittävää?

En ymmärrä, olenkohan sitten tyhmä teini-äiti?



Olen huomannut, että juuri nämä jotka itse ei voisi kuvitellakaan vielä parikymppisenä hankkivansa lapsia/menevänsä naimisiin ovat juuri niitä joita tämä asia eniten ihmetyttää. Ne taas, joiden tekee mieli tehdä juuri näin, eivätkä jostain syytä voi, ovat niitä jotka eniten räkyttää siitä miten " säälittävää" tms. tällainen on. Eli kateus puhuu....



Onhan se tietysti kivaa ap, kun heräät aamulla ihan yksin pikku yksiössäsi krapulassa, ja toisaalla saman ikäinen rouva herää rakastavan miehen kainalosta, ja lapsi tulee viereen sanomaan että " äiti, sinä olet niin nätti" . Kumpikohan haluaisin olla, voi kun on vaikeaa päättää ;D Sekö jota rakastetaan vai sekö jota ei, voi kun visaista!

Minusta on ihan ok, mikäli menee naimisiin ja hankkii lapset alle 25-vuotiaana, mutta sekin on ihan ok, mikäli ne tekee myöhemmin. Teillä on vanhat raamit ajatuksissanne, että kaikkien pitää toimia ja elää joidenkin ihanne kuvien mukaisesti.

" koilahauvavauva" ja pura siihen hoivaviettiäsi, jospa vähän helpottaisi.

Älkääkä tehkö toisten puolesta ratkaisuja.

jotka ei oo saannu elämässä 25 vuoden ikään mennessä mitään aikseks, eivät ees saaneet lapsia tai päässeet naimisiin. ja luuserihán tarkottaa aikaansaamatonta ihmistä. kuulutko ap heihin?

menin naimisiin 23, minulla oli jo silloin koulutus ja oma yritys ja 20 000 mk tulot kuussa, ja sain lapsen 24 vuotiaana, opiskelin lisää ja nyt 32-vuotiaana minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja rahakas työpaikka. Ja olen tosi " lapsellinen" ja teinix aina välillä ja silleen...en koe itseäni luuseriksi vaikka menin naimisiin alle 25- vuotiaana :)

Jotka hankkivat lapset noin nuorina, eivät yleensä opiskele (=keskimääräistä yksinkertaisempia). Näillä on juuri näitä Jessica, Mico, Nico yms lapsia

t.44 ja lapseni nimi on perinteinen mutta harvinainen :b

Vierailija:

Luuserihan mä tietty varmaan olenkin, mutta enpä ainakaan sossun luukulla, vaan töissä.

Tiedän, että ajatukseni on hieman hassu, mutta en voi sille mitään, että säälittää nuorena sitoutuneet. Itse en ole kauheasti rellestänyt ja nyt olen asunut saman miehen kanssa yhdessä parisen vuotta. " Krapulaisia aamuja yksiössä" ei siis ole. Avoliitto on mielestäni eri asia kuin avioliitto.

Minusta tuntuu, että nuorena sitoutuneet ovat jääneet jostain paitsi. En tiedä mistä. En väitä, etteikö yhden miehen kanssa tai nuorena lapsia saaneena voisi elää täyttä elämää. Siltikin se kertoo minusta ihmisen heikkoudesta ja jonkinlaisesta pelkuruudesta (vaikkei siitä ehkä olekaan kyse). Lisäksi ajattelen, että alle 25-27-vuotiaana saatu lapsi on vahinko, vaikka TIEDÄN, ettei aina niin ole.

Kukaan ystävistäni ei ole menossa naimisiin eikä kukaan tietääkseni ole raskaanakaan, siitä tämä ajatukseni ei tullut. Olen jo pitkään ajatellut niin. Enkä ole myöskään kateellinen, vaikka täällä on niin helppo laittaa kaikki sen piikkiin. Olen varsin onnellinen omaan elämääni ja toivottavasti ovat muutkin omiin elämiinsä. Saan kai silti pitää ajatukseni - älkää pelätkö, en tule niitä teille kasvotusten sanomaan.

ap

että pääsin naimisiin 19-vuotiaana. Saan kasvaa rauhassa oman rakkaani kanssa, otin sen parhaan :)

Mahtaa ap:n kaltaisia harmittaa, kun sitten 3-kymppisenä heräävät siihen, että ei ole mitään, ja parhaat miehet on jo olleet naimisissa 10 vuotta ja useampia lapsiakin on, näille myöhäisille jää vaan niitä jämiä sitten ;D

Ihanaa, joku peräkammarin poika!

Uskokaa pois, minä vanha täti tiedän. Helppo se on vielä parikymppisenä nokkaansa nyrpistellä, mutta kyllä se elämä opettaa, takuulla.

sellaiset ovat tosi harvassa. Yleensä ovat tyyppejä joille opiskelu on koko elämä ja eivät tee muuta kuin opiskele. Itse en ymmärrä sellaista, kyllä ns. opiskelijaelämä kuuluu asiaan, opiskelu ei ole pelkkää opiskelua; jos nyt ymmärrät

t.44

AP:lla taitaakin olla vihiä asiasta...

sitoutumista, muista voi lähteä heti kun parempi ehdokas osuu kohdalle? Onko se pelkuruutta tai heikkoutta jos kohtaa " elämänsä miehen" 20-vuotiaana, seurustelee, muuttaa yhteen ja lopulta menee naimisiin ja kaikki alle 25-v? Pitäisikö panna välit poikki ja lähteä etsimään uutta kumppania ettei vaikuttaisia heikolta?

[/quote]

Avoliitto on mielestäni eri asia kuin avioliitto.



Minusta tuntuu, että nuorena sitoutuneet ovat jääneet jostain paitsi. En tiedä mistä. En väitä, etteikö yhden miehen kanssa tai nuorena lapsia saaneena voisi elää täyttä elämää. Siltikin se kertoo minusta ihmisen heikkoudesta ja jonkinlaisesta pelkuruudesta (vaikkei siitä ehkä olekaan kyse).







ap

[/quote]

44

Olinpa todellinen luuseri. Vaikka valmistuinkin noin nuorena, en ollut käyttänyt koko elämääni opiskeluun vaan elänyt ensin ihan normaalia opiskelijaelämää ja sitten normaalia perhe-elämää. Nyt olen 29-vuotias kahden lapsen äiti, ja minusta tulee tänä vuonna tohtori. Ai niin, meillä ei muuten ole mitään uskonnollista vakaumustakaan, joka selittäisi perheen perustamisen nuorena. Yksinkertaisesti olimme mieheni kanssa selvästi tavallista nuorempina kypsiä sitoutumaan toisiimme ja lastenkasvatukseen. Ei siis aina kannata yleistää, että nuori äiti = kouluttamaton luuseri.