Lue keskustelun säännöt.
Pidän luusereina alle 25-vuotiaita, joilla on lapsia tai ovat naimisissa.
26.01.2006 |
En voi sille mitään, mutta näin ajattelen.
Itse olen 23.
Kommentit (38)
Ja kyllä huomaa että ikää on 23v. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olis järkevintä ensin opiskella, valmistua ja ennen kaikkea viisastua, ennen kuin alkaa poikimaan. Mitä annettavaa on lapsillekaan, kun on itse vielä lapsi??
Me ainakin olimme mieheni kanssa molemmat jo akateemisesti koulutettuja, kun menimme naimisiin. Ja minä siis olin alle 25-vuotias silloin. Töissäkin oli jo ehditty olla, mies varsinkin jo vaikka kuinka monta vuotta.
kenties Sedun baarien kanta-asikaskortit?..Joo tosi tyhmä mielipide sulla. Ei noin voi luokitella. Ihmiset ovat yksilöitä.
Vierailija:
Ehkä olis järkevintä ensin opiskella, valmistua ja ennen kaikkea viisastua, ennen kuin alkaa poikimaan. Mitä annettavaa on lapsillekaan, kun on itse vielä lapsi??
Ajattelen, että lapset ovat vahinkoja. Pariskunta on ehkä jotenkin uskiksia (uskonto on minusta heikkoutta), jos ovat menneet nuorena naimisiin.
Enkä ole koskaan käynyt Sedulassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa sinä vaan olet keskimääräistä yksinkertaisempi yksilö?
Meinaan vaan kun oot nuin kauhean kateellinen??
T: Yks jolla lapsi ja naimisissa, ikää 23v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummallakin ammatit ja vakituiset työt,minulla oma yritys.yksi lapsi on 7kk.uusi auto,talotontti johon aletaan keväällä rakentaan,ja muutenkin elämä hymyilee erittäin paljon!ikää minulla 22 ja miehelläni 23 vee.
oletko sinä ap tyytyväinen elämääsi?
Lapsenteon ymmärrän nuorena (täysikäisenä), koska silloinhan se biologinen kello eniten tikittää!
T: Raskaana, 20-v. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kumma juttu, en normaalisti pidä ketään luuserina, mutta sinua mä kyllä nyt pidän..heh.. Sait aikaan mussa sentään jotain tunteita sentään.
Henkinen kehitys onkin sitten jo toinen juttu, kaikilla ei sitä löydy eläkeiässäkään...
Ap itse tuntuu olevan melko lapsellinen ikäisekseen, joten pidä vain mielipiteesi ja odota vakiintumista ja lasten tekoa vielä joitakin vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen tähän ikään mennessä hyvin ehtinyt saada akateemisen loppututkinnon ja sen jälkeen jo olla työelämässäkin pari vuotta (puhumattakaan nyt siitä, että kyllähän sitä työkokemusta opiskeluaikanakin kertyy, jos niin vaan tahtoo). Lasta en ole vielä " ehtinyt" .
Miten muuten tuo naimisissa olo vaikuttaa opiskeluun ja työskentelyyn?
Kyllä mun mielestä jos lapsia rupeaa tekemään, niin pitää olla ajatus siitä, että lapsen isän kanssa ollaan aina (edes vakaa tarkoitus). Miksei sitten samalla voi olla naimisissa? Ei ihme että nykyään on niin paljon yksinhuoltajia. Eri asia sitten, jos tarkoituksella hankkii lapsen yksin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
na...nyt kolmikymppinen kahden lapsen äiti joka asuu isossa omassa talossa, on onnellisesti naimisissa hyvinkoulutetun ja hyvätuloisen nuoruudenrakkautensa kanssa, nauttii elämästään täysillä ja on onnellinen että lapset on syntyneet nuorena. Mietipä tätä kun minua luuseriksi nimittelet;)
Mitäs itse teet? hengailet viikonloput baarissa persekännissä ja vietät " laadukasta" elämää?
Nimimerkillä 23-vuotiaana olin vastavalmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri, äiti ja vaimo.
Ps. Naimisiin menin jo 21-vuotiaana, hui!
Vierailija:
Ehkä olis järkevintä ensin opiskella, valmistua ja ennen kaikkea viisastua, ennen kuin alkaa poikimaan. Mitä annettavaa on lapsillekaan, kun on itse vielä lapsi??
Luuserihan mä tietty varmaan olenkin, mutta enpä ainakaan sossun luukulla, vaan töissä.
Näin on näreet!
t . Ensimmäinen lapsi ja naimisiin 23-vuotiaana.
Kyselee eräs, joka meni naimisiin 24-vuotiaana