Onko teidän perheessä " omat tilit" vai yhteiset rahat ?

Meillä on omat tilit ja yhteinen ns säästötili, jolta ei voi maksaa laskuja. Lisäksi meillä on säästämistä varten tavoitetili, jolta ei voi nostaa kuin muutaman kerran vuodessa ilmaiseksi.



Käytännössä menee niin, että minä maksan kaikki laskut ja mies siirtää rahaa säästötilille. Minä siirrän säästötililtä omalleni kun rahat tililtäni loppuu, käytännössä joka kuukausi. Minä en kaipaa yhtä yhteistä tiliä, systeemi toimii meillä hyvin ja säästöönkin jää kun raha on siirrettävä säästötililtä käyttötilille. Ollaan varmaan myös huonoja riitelemään rahasta, ainakin niin kauan kuin sitä riittää elämiseen, ei juuri kysellä mihin toinen rahaa käyttää, kun ei sitä näytä mitenkään yllättävästi kuluvan.

Molemmilla on oma tili mutta rahoja nostetaan ja laskuja maksellaan tarpeen mukaan.Koskaan ei vedetä kumpaakaan tiliä kokonaan tyhjäksi,ikinä ei ole ollut erikseen mitään säästötiliä.Olen hoitovapalla ja mieheni maksaa pääsääntöisesti laskut ja ruuat minä ostan vaatteet ja lastentarvikkeet.Se on vaan luontevasti mennyt näin.Koskaan ei ole ollut riitaa rahasta ja isommat myynnit/hankkeet tehdään yhdessä.

Entinen miehen tili (jonne menee miehen palkasta suurin osa) on käyttötilinä, jonne on kummallakin kortit. Ja mun entinen tili on lainatilinä, josta talolaina lyhenee automaattisesti. Sinne menee osa miehen palkasta, mun kotihoidon tuki ja lapsilisät. Lisäksi on säästötili (lähinnä lomamatkoja varten), miehen työpaikan tili (raha pitää nostaa paikan päältä) ja osaketili. Tuntuu että vaikeetahan se ois kun pitäis miettiä kumpi ostaa mitäkin (eli jos ois omat rahat). Nyt käytetään rahaa sieltä tililtä missä sitä sattuu olemaan.

Meillä on yhteinen käyttötili jonne kummaltakin menee automaattisesti tietty summa rahaa kerran kuussa. Sieltä sitten maksamme ruokamenot, asumiskulut yms. ns. säännölliset laskut.



Muut laskut ja hankinnat maksamme omilta tileiltämme puoliksi (käytännössä minä maksan ja ilmoitan miehelle että tässä kuussa olen maksanut nämä ja nämä laskut tai olen ostanut pojalle sitä ja tätä ja sinun osuus on tämä).



Meillä on myös yhteinen säästötili jonne laitettu esim. asunnon myynnistä saadut rahat ja molemmilta siirtyy kerran kuussa sinne tietty summa.

Lisäksi ainakin itselläni on (ja luulisin että miehellänikin) henkilökohtainen säästötili jonne siirrän käyttötililtäni rahaa aina kun tuntuu että nyt olisi varaa siirtää(" ,)



Meillä toimii tämä systeemi koska tienaamme suurinpiirtein saman verran. Yhteisistä menoista ei tarvitse keskustella kun on selvät sävelet että fifty-fifty mennään. Omia rahojaan saa sitten käyttää mihin haluaa.

Meillä tulee palkat omille tileille. Mies maksaa kaikki " isot lasku" eli lainanlyhennyket, sähkölaskut, kiinteistöverot ym. Itse maksan lähinnä lapsiin ja arkipäivän asioihin kuuluvia juttuja mm. tarhamaksun, lehtitalukset, ruokaostokset ym. Molemmille jää suurin piirtein yhtä paljon rahaa omiin juttuihin. Ei olla koskaan laskettu meneekö laskut suhteessa tasan. Jos rahat on loppukuusta toisen tililtä loppu, niin toinen siirtää sinne rahaa (lue: siis minä olen kuluttanut tilini loppuun ja mies siirtää sinne rahaa :-) ).

Matkoihin säästetään yhdessä ja isot hankinnat päätetään yhdessä, mutta toisen vaate ym. ostoksiin ei ole ollut tarvetta puuttua. Aika lailla samalaiset on meillä kulutustottumukset...

miehen tilille:) Meillä ei ole koskaan laskettu kuka on maksanut mitäkin vaan aina jompi kumpi on vaan maksanut ja jos jommalta kummalta on ollut tili tyhjillään ollaan sitten siirrelty rahaa. Nyt tuloni ovat olleet pari vuotta aika pienet, koska asumme ulkomailla enkä ole töissä, joten elän mieheni varoilla. Eipä silti tunnu pahalta kummastakaan, kyllä yhdessä eläminen on yhteinen projekti. Kulutustottumukset on aika samanlaisia, joskus mieheni tietysti ihmettelee kaikkia shoppailujani, mm. niitä käsilaukkujen ja kenkien määrää:) mutta eipä niistä riidelty ole.

Meillä on yhteiset rahat JA omat tilit, eikä kummallakaan taida olla edes käyttöoikeutta toisen tiliin (tästä en itse asiassa ole ihan varma, kun on niin kauan aikaa tilien avaamisesta).



Käytännössä meillä molempien tileille tulee niin paljon rahaa, että se riittää kaikkeen tarvittavaan, kummankaan tili ei ole koskaan mennyt täysin tyhjäksi. Laskut maksetaan verkkopankin kautta ja se maksaa, joka ehtii ja muistaa. Yleensä kumpikin maksaa laskut omalta tililtään, mutta jos on vaikka iso lasku eikä tilillä ole niin paljon rahaa, niin sitten voi ihan vapaasti maksaa toisenkin tililtä (kannattaa kuitenkin mainita asiasta, ettei toinen rupea ihmettelemään tilin hupenemistä).



Tileille kertyy aina jonkin verran rahaa ja niiden käytöstä päätetään yhdessä. Yleensä niillä tehdään ulkomaanmatkoja, ostetaan huonekaluja, maksetaan remontti- ja rakennuskuluja jne. Ulkomaanmatkoja varten meillä on käytössä yksi VISA ja siihen rinnakkaiskortti, koska ei ole järkeä maksaa kahdesta visasta. Visan suoraveloitus menee minun tililtäni. Myös jotkut laskut ovat suoraveloituksessa, molempien tileiltä. Lapsilisät tulevat minun tililleni ja erityislapsen hoitotuki ja omaishoidontuki miehen tilille (miehellä pienemmät tulot, joten verotuksen kannalta järkevää).



Jos tilit menevät kauheasti epätasapainoon (esim. nyt kun mies on hoitovapaalla), niin sitten siirretään tarvittaessa rahaa tililtä toiselle verkkopankin kautta, toistaiseksi ei ole koskaan vielä tarvinnut.

joiden elättämiseen ja ylläpitämiseen rahat menevät. Eipä tarvi sumplia aina, kumpi maksaa ja mitä maksaa. Meillä toimii täydellisesti!

On sitä yhteistä tiliäkin harkittu välillä, mutta tuntuu kivalta, että on oma tili, jonka tilanteen tietää tarkkaan, ja jolta voi välillä tuhlata " turhuuksiin" ilman että tarvitsee miehelle selittää. (Ja näin tekee myös mieheni, mielestäni osa sen ostoksista on erittäin turhia, mutta enpä valita, kun on noita omiakin menoja...)

Tällä hetkellä mies saa vain opintotukea, joten hän maksaa vain oman puhelinlaskunsa, omat vaateostoksensa ja joskus kaupassa. Minä maksan äitiyspäivärahalla ja asumistuella ja lapsilisillä ja muutamalla muulla pienellä lisätulolla vuokran, muut laskut, yleensä ruuan, vaatteet - lähes kaiken. Yritän saada säästöönkin; meillä on säästötili ja mulla oma tili, jolle säästän isoja kertalaskuja (vakuutukset ym.) varten. Ja S-tilille kertyy vararahasto, jolla ostetaan ruokaa ja vaatteita silloin, kun rahaa ei muualla ole.

Jos jompi kumpi meistä olisi töissä, niin se töissä käyvä maksaisi laskut ja useammin ruokakaupassa. Toinen ostaisi ruokaa ja vaatteita silloin tällöin, ja molemmat säästäisivät sen verran, kun rahaa olisi säästöön laittaa. Näin on toimittu ennen, ja toimitaan sitten varmaan joskus tulevaisuudessakin taas.

jos sen niin voi sanoa.

Siis molemmilla omat tilit jonne menee palkat.

Molemmat makselevat puolet asumikuluista ja omat puhelinlaskut. Mies hoitaa autoon liittyvät vakuutukset ja suurimman osan bensasta ja minä taas lapseen liittyät hankinnat sekä omat menoni. Mies puolestaan ostaa suurimman soan ruoasta ja minä hoidan vaatepuolen (perfektionisti kuin olen).

Aika tasan taitaa mennä kulut. Jos rahat rupee olemaan loppu otetaan sen tililtäjossa sitä eniten on.

Siis perun puheeni siitä, että koskaan ei olisi tarvinnut siirtää rahaa tililtä toiselle. Nimittäin kakkosauto ostettiin miehen nimiin (kun ensimmäinen on minun nimissäni - molemmat kylläkin niin, että toinen on omistajana ja toinen haltijana) ja hänen tilillään ei silloin ollut ihan tarvittavaa summaa rahaa, joten minun tililtäni siirrettiin hänen tililleen rahaa, jotta hän pystyi maksamaan pankkikortilla.

Meidän oli helppo alkuun olla riitelemättä rahasta, kun ei kummallakaan ollut pennin pyörylääkään, kun aikanaan yhdessä alettiin olla. Se vähä, mitä sitten jompi kumpi meistä rahattomista opiskelijoista jostain repi, jaettiin kyllä ilman mitään riitoja.

Ekana opiskeluvuonna mies meni armeijaan, ja minä meinasin kuolla nälkään yksikseni, satsasin aina ruoat viikonloppuihin. Niin sitten mieheni tyhjensi äitinsä keräämät säästöt, ja sotaleski sai ruokaa viikollakin.

Kesätyöksi menin siivoamaan ja palkalla ostin Sotkasta 120 cm leveän ruudullisen runkosängyn meille ekaksi yhteiseksi parisängyksi. (Sitä ennen nukuttiin liki vuosi ohuilla patjoilla lattialla) Sovittiin, että se sänky on mieheni omaisuutta kokonaan, koska minä olin syönyt hänen säästönsä. Sen jälkeen ei jaksettu enää miettiä, mikä on kenenkin ja kuka maksaa mitä :-)

Nyt on oltu 9 vuotta yhdessä, lapsia meillä ei kyllä ole.

Meillä on yhteinen tili johon kaikki perheen tulot (lapsilisää ja hoitotukea) lukuunottamatta tulevat. Tililtä hoidetaan kaikki menot joita perheestä syntyy (yleensä äiti hoitaa laskut netin kautta). Molemmilla puolisoilla on tiliin pankkikortti/visa jolla voi maksaa ostoksia kaupassa.

Meillä tämä järjestely on toiminut hyvin. ensin maksut ja sen jälkeen rahat ovat sen käytettävissä jolla on menoja. Kumpikaan meistä ei ole kokenut että ei olisi " omaa" rahaa.

Toiselle tilille ohjautuu lapsilisät ja hoitotuki ja niitä yritetään laittaa säästöön mm. matkoihin. Mikäli on tiukkaa voimme aina " lainata" tältä toiselta tililtä.

Emmekä ole ottaneet sellaista linjaa että joutuisimme selittelemään puolisolle mihin euroja käytämme. tokin neuvotelemma kodinhankinnoista yhdessä. Jos toinen tarvitsee vaatteita ja on ylimääräistä rahaa käytettävissä niin aina on lupa ostaa.

Kummallakin omat tilit, joille palkka tulee. Lisäksi on yhteisiä säästötilejä. Laskut maksetaan miten sattuu sen tililtä kummalla on sillä hetkellä enemmän rahaa. Koskaan ei ole rahasta riidelty, eikä kummankaan tarvitse tilittää rahankäyttöään. Isommista hankinnoista puhutaan muutenkin etukäteen. Kumpikin on ollut välillä enemmän tienaava, mutta meille on ollut selvää, että kaikki rahat ovat perheen yhteisiä.

Molemmilla omat tilit. Miehellä kait yksi. Mulla on 2 käyttötiliä, 1 lainatili (opintolaina pahan päivän varalle..), 2 säästötiliä ja sitten olen avannut tytölle oman tilin. Säästötileistä toinen on mummoni avaama ja toinen mun. Mulla on vähän jokaisella tilillä aina jonkin verran rahaa ja lainatilillä sen lainan verran. Niin monimutkaiselta kuin kuulostaakin, mutta ongelmitta ja rahatta olen yleensä pärjännyt..Tytölle siirrän aina kun on sen verran ylimääräistä. Saisi sieltä sitten joskus ajokorttiin ja opiskeluun rahaa. Toinen tulossa ja avaan sillekin sitten oman tilin samaan tarkoitukseen.



Meillä on molemmilla omat autot, mikä on pakollista. Mies tekee kauppahommia ja liikkuu paljon. Itse opiskelen ja pakko on joka päivä päästä linkkiasemalle (12 km..), josta jatkan sitten matkaa. Tytön hoitoajatkin menee niin, että mies vie ja minä haen. Molemmat hoitaa omat menonsa ja omat laskunsa. Minä ostan ruokaa taloon ja hoidan lasten menot. Mies on toki ollut mukana sitten suuremmissa menoissa. Miehellä on sen verran lainoja noiden työkoneiden ym. takia, että rahaa kyllä menee niihinkin..Vuokraa, vesi- eikä sähkömaksuja meillä ei mene, kun asutaan miehen mummolassa ja sen vanhemmat hoitaa nuo maksut. Käytännössä meille ei edes tule " omaa" laskua, kun se on iänpäivän ollut yhteinen laskutus. Kyllä mulle sopii ;)



Näin ollaan pian 6 v. pärjätty ja pärjätään niin kauan kun yhdessä ollaan ja tulotaso on molemmilla tämä. Apuja saadaan tarvittaessa molempien porukoilta, mieskin kun on ainut lapsi ;)

ongelmitta ja raha-ongelmitta eli siis rahaa yleensä aina jostain löytyy..