Psykoosin kokeneet? Ensioireet, osaatteko tunnistaa mitkä ne ovat olleet?

Ja pikkuhiljaa alko tulla ihme puheita esim. et rahaa löytyy vaikka mitä ostaa ja äijä oli ihan tavallinen perusduunari eikä ollu aiemmin useamman vuoden tuntemisen aikana moisia höpöttäny. Ja yläkerran ukko alko esiintyä puheissa usein ja oudosti, mikä ei ollu sille aiemmin tyypillistä.

Sit just ennen kun se joutu hoitoon niin sen silmät ja katse ja se kaikki höpötys oli tosi outoo ja pelottavaa.

Siis parissa viikossa tilanne paheni 10->99prosentin sekoksi.

Äiti oli siis kuukautta ennen tehny pesä eron tästä äijästä, mut kun oli ihan mukava heppu ja säilyi ystävänä eronkin jälkeen niin kävi meillä usein ja joka kerralla muuttu huonommaksi ja sit sille oli pakko soittaa lääkäri kotiin et saatiin se hoitoon.

Tästä siis vuosia ja nykyään ihan terve heppu taas kun kävi lääkityksen ja hoidon läpi.

Eli vain ympäristö huomaa asian. Psykoosi voi olla myös hyvin äkillisesti alkava, eli yhtäkkiä vaan sekoat, etkä sitä edes huomaa. Pelottavaa, vai mitä?

aika uskonnollissävytteisiä juttuja tuli mulle. Ja itse en siis tiennyt / huomannut mitään. Olihan se aika pelottava kokemus, onneksi ei ole uusiutunut, eikä tarvitse syödä lääkkeitä tms. Aikaa tästä on jo useampi vuosi. Joillekin se voi siis olla ihan kertaluonteinen kokemus elämässä!



" Ennaltaehkäisynä" yritän kuitenkin välttää liikaa stressiä, valvomista (itse en psykoosiin vajoamisen yhteydessä lopulta nukkunut ollenkaan), liiallista päihteiden käyttöä jne. Eli siis pidän itsestäni parempaa huolta!

Lääkkeet oli rauhoittavia (en muista enää nimeä), koska olin maaninen. Lääkkeitä söin noin 1,5 kk, en tykännyt, kun väsyttivät kauheasti. Lopetin itse. Mielenterveystoimistossa kävin pari kertaa, en pitänyt tyypistä (psykologi mikälie) ja lopetin. Muuta terapiaa en ole saanut, lähinnä itse hankkinut tietoa ja ystävien kanssa jutellut. Ja ihan normaalin kirjoissa tänä päivänä siis!

Aluksi olin harhainen sielläkin, sitten lääkitys alkoi vaikuttamaan ja suostuin yhteistyöhön. Pidin jotenkin muita potilaita " hullumpina" kuin itseäni. Toivuin aika hyvin, vaikka psykoosi olikin järkytys. Siis se, miten oma mieli voi yhtäkkiä niin pettää. Siihen asti olin ollut nuori, lahjakas ja iloinen optimisti, psykoosikokemuksen myötä muutuin hieman varovaisemmaksi ja varautuneemmaksi ja ehkä myös alakuloisuuteen taipuvaisemmaksi.



Silti olen edelleen sitä mieltä, että mulla on kaikki hyvin!