Selittäkää nyt pöljälle mitä se " nuoruuden vapaus" , " nuoruuden eläminen" ja

Käydä risteilyillä ryyppäämässä ja hankkimassa irtosuhteita. Käydä festareilla ryyppäämässä ja hankkimassa irtosuhteita. Ja sitä että voi istua koko yön lähiöräkälässä tai bailata yökerhossa...

Mun kohdalla se oli kai sitä, että pystyin opiskelemaan ja asumaan useamassa maassa. Miehen kanssa yhdessä voitiin oikeastaan aina tehdä, niinkuin tahdottiin, koska tahdottiin. Ryyppäämistä ja festareita ei ole koskaan harrastettu, ja lapsikin olisi ollut nuorena jo tervetullut, mutta olihan tuo kivaa aikaa.

Simple as that.



Voit asua välillä ulkomailla, muuttaa minne mieli halaa, vaihtaa työtä, opiskella, reissata.



Ja juu: harrastaa ja jopa joskus bailatakin ilman, että tarttee narista lapsenhoitovuoroista ja kuskata vauvaa mummolaan yökylään joka viikonloppu.



Minusta on mukavampaa tehdä noita juttuja silloin, kun on nuori eikä vasta nelikymppisenä elää nuoruuttaan, kun ei parikymppisenä voinut.



Jos SINÄ ap et (mistä sen muuten etukäteen tiedät varmuudella?) IKINÄ aio mennä ja kokeilla uusia ja vähän yllättäviäkin asioita, niin se on oma asiasi. Sääli, kylläkin.

Eikä tarvitse kuskata lapsia isovanhemmille, sillä mulla on kyllä ystäviä joilla on lapsia ja mun lapset menevät mielellään yökylään.



Sain esikoiseni 23-vuotiaana, kyllä kerkesin elää sitä nuoruutta monta vuotta ennen sitä. Ja se riitti vallan mainiosti.

Voit asua välillä ulkomailla, muuttaa minne mieli halaa, vaihtaa työtä, opiskella, reissata.

***En ole ikinä halunnut asua ulkomailla!! Suomi riittää vallan mainiosti :) Opiskelut ehdin saada päätökseen ennen vauvan syntymää, siis maisterin paperit oli taskussa... Työpaikan sain sitten kun lapsi oli 1v3kk, enkä nyt niin halaja vaihtaa työpaikkaa, kun vakiviran sain...





Ja juu: harrastaa ja jopa joskus bailatakin ilman, että tarttee narista lapsenhoitovuoroista ja kuskata vauvaa mummolaan yökylään joka viikonloppu.

*** Harrastaa kyllä voi, meillä ei ole mitään " lapsenhoitovuoroja" , vaan miehen kanssa molemmat annetaan toisillemme mahdollisuus omaan aikaan. Ja se lapsen kanssa oleminen ei ole mitään pakkopullaa, vaan ihanaa :) Niin ja bailausta meillä ei kumpikaan harrastanut ennen tai jälkeen lapsen syntymän. Vaikea ehkä ymmärtää, mutta kaikkien elämäntapaan ei kuulu baareissa notkuminen, ei vaikka se olisi kaikin puolin mahdollista. Me notkutaan sitten perheenä seuroissa ;)



Minusta on mukavampaa tehdä noita juttuja silloin, kun on nuori eikä vasta nelikymppisenä elää nuoruuttaan, kun ei parikymppisenä voinut.

***Minusta on kiva ajatella, että sitten nelikymppisenä lapset on jo lähes aikuisia ja me miehen kanssa voimme sitten vaikka reissata ja nähdä maailmaa, jos silloin sitä halajamme (nyt siis emme kumpikaan ole kiinnostuneet matkustelusta tms. vaan oman kodin laittaminen ja se " tylsä" perhe-elämä ovat ykkösenä :))



Jos SINÄ ap et (mistä sen muuten etukäteen tiedät varmuudella?) IKINÄ aio mennä ja kokeilla uusia ja vähän yllättäviäkin asioita, niin se on oma asiasi. Sääli, kylläkin.

***En siis ole ap, mutta en nyt oikein tajua, että mitä nämä uudet ja yllättävät asiat oikein on, mitä tarkoitat...?

Vierailija:

***En ole ikinä halunnut asua ulkomailla!! Suomi riittää vallan mainiosti :) Opiskelut ehdin saada päätökseen ennen vauvan syntymää, siis maisterin paperit oli taskussa... Työpaikan sain sitten kun lapsi oli 1v3kk, enkä nyt niin halaja vaihtaa työpaikkaa, kun vakiviran sain...

Ja juu: harrastaa ja jopa joskus bailatakin ilman, että tarttee narista lapsenhoitovuoroista ja kuskata vauvaa mummolaan yökylään joka viikonloppu.

*** Harrastaa kyllä voi, meillä ei ole mitään " lapsenhoitovuoroja" , vaan miehen kanssa molemmat annetaan toisillemme mahdollisuus omaan aikaan. Ja se lapsen kanssa oleminen ei ole mitään pakkopullaa, vaan ihanaa :) Niin ja bailausta meillä ei kumpikaan harrastanut ennen tai jälkeen lapsen syntymän. Vaikea ehkä ymmärtää, mutta kaikkien elämäntapaan ei kuulu baareissa notkuminen, ei vaikka se olisi kaikin puolin mahdollista. Me notkutaan sitten perheenä seuroissa ;)

Minusta on mukavampaa tehdä noita juttuja silloin, kun on nuori eikä vasta nelikymppisenä elää nuoruuttaan, kun ei parikymppisenä voinut.

***Minusta on kiva ajatella, että sitten nelikymppisenä lapset on jo lähes aikuisia ja me miehen kanssa voimme sitten vaikka reissata ja nähdä maailmaa, jos silloin sitä halajamme (nyt siis emme kumpikaan ole kiinnostuneet matkustelusta tms. vaan oman kodin laittaminen ja se " tylsä" perhe-elämä ovat ykkösenä :))

Jos SINÄ ap et (mistä sen muuten etukäteen tiedät varmuudella?) IKINÄ aio mennä ja kokeilla uusia ja vähän yllättäviäkin asioita, niin se on oma asiasi. Sääli, kylläkin.

***En siis ole ap, mutta en nyt oikein tajua, että mitä nämä uudet ja yllättävät asiat oikein on, mitä tarkoitat...?

Väitätkö ihan selvin päin, että lapset eivät yhtään rajoita sitä, mitä voi tehdä ja mitä ei? Jos haluaa miehen kanssa harrastaa vaikka kalliokiipeilyä tai melontaa, niin kyllä se HIMPAN enemmän vaatii järjestelyjä kuin lapsettomana.

Jos haluaa muuttaa vaikkapa toiselle puolelle SUOMEA (kun Suomi sinusta on ainoa oikea), niin sekin on helpompaa sinkkuna tai lapsettomana.

Mikäs siinä, kyllähän perheellisenä olo on mukavaa minustakin. Mutta silti oli kivaa elää vapaana parikymppisenä, ja etsiä itselleen mieluisat jutut ilman perheen asettamia rajoituksia.

mikä parikymppisinä lapsensa saaneilla on valitettavasti vielä edessä. Heillä siihen kuuluu valitettavan usein myös avioero. Eli kannattaa elää nuoruuteen kuuluvat asiat silloin kun on sen aika, ei sitten 30-40-vuotiaana.

Se tarkoittaa sitä, että voi lähteä vapaasti opiskelemaan, voi lähteä vapaasti vaihtoon ulkomaille, voi lähteä vapaasti ulkomaille töihin. Se tarkoittaa sitä, että voi lähteä ex-tempore bilettämään ja JOS ei ole töitä/koulua, voi potea rauhassa seuraavana aamuna. Se tarkoittaa sitä, että kun on sairas, voi sairastaa rauhassa eikä tarvitse hoitaa lasta. Se tarkoittaa sitä, että voi muuttaa suunnitelmia niin, ettei tarvitse ottaa muita ihmisiä huomioon. Se tarkoittaa sitä, että voi lopettaa parisuhteensa niin, ettei tarvitse yhteisten lasten takia pitää yhteyttä exään.



Monia ihania asioita VOI tehdä lapsen kanssa. Mutta lapsen saanti muuttaa viimeistään perspektiiviä ja suunnitelmia vähän pitkällisemmiksi. Suotavaa ainakin, että näin kävisi.

Kiitos kysymästä, minä olen aina selvin päin ;)



Minä voin ymmärtää sen, että joku kokee lapsen saamisen nuorena rajoittavana. Mutta voitko sinä koittaa ymmärtää, että JOKU EI KOE. Joku ei halua harrastaa kalliokiipeilyä tai melontaa. Niin yksinkertaista se on! Olen kai tylsä ihminen, kun en halua mitään extreme-juttuja tehdä... Minä tykkään tehdä (sinusta kai tylsää) vakityötäni, vapaa-ajalla käydä lenkillä, laulaa kuorossa, viettää aikaa kotona perheen kanssa, sisustaa, vuokrata leffoja, käydä kylässä jne. Samoja asioita tein ennen lasta (paitsi tuota työtä).



Minä en halua muuttaa toiselle puolelle Suomea, kun olemme mieheni molemmat löytäneet vakityöpaikat täältä ja oman kodin tänne perustaneet. Me emme hingu koko ajan muutosta ja uutta, me tykätään ihan tästä elämästä mikä meillä on. Onko se niin vaikea käsittää?



Minä löysin itselleni mieluisat jutut jo varhain. Tiesin, mikä minulle on tärkeä. Minun ei tarvinnut koluta maailmaa ympäri sitä löytääkseni. Mutta tiedätkö mitä? Minusta sinun tapasi on ihan yhtä oikea, sinulle sopiva! Miksi sinä et voi ajatella minun tavastani samoin? Miksi et voi hyväsyä, että (Luojan kiitos!!!) me ihmiset olemme erilaisia?



t.7

[/quote]

Väitätkö ihan selvin päin, että lapset eivät yhtään rajoita sitä, mitä voi tehdä ja mitä ei? Jos haluaa miehen kanssa harrastaa vaikka kalliokiipeilyä tai melontaa, niin kyllä se HIMPAN enemmän vaatii järjestelyjä kuin lapsettomana.



Jos haluaa muuttaa vaikkapa toiselle puolelle SUOMEA (kun Suomi sinusta on ainoa oikea), niin sekin on helpompaa sinkkuna tai lapsettomana.



Mikäs siinä, kyllähän perheellisenä olo on mukavaa minustakin. Mutta silti oli kivaa elää vapaana parikymppisenä, ja etsiä itselleen mieluisat jutut ilman perheen asettamia rajoituksia.

[/quote]

Vierailija:

mikä parikymppisinä lapsensa saaneilla on valitettavasti vielä edessä. Heillä siihen kuuluu valitettavan usein myös avioero. Eli kannattaa elää nuoruuteen kuuluvat asiat silloin kun on sen aika, ei sitten 30-40-vuotiaana.

Sai nukkua pitkään viikonloppuisin. Rahaa oli aina. Pystyimme mieheni kanssa lähtemään ex tempore lomalle vaikkapa New Yorkiin. Pystyin harrastamaan liikuntaa niin paljon kuin halusin, olin hoikka ja terve. Söimme usein ulkona. Jne jne.

...voi valvoa myöhään ja nukkua pitkään aamuisin. Lukea kirjoja, katsoa telkkaa, pelata tietsikalla, netata niin paljon kuin haluaa. Voi lähteä äkkilähdöllä etelään tai interrailille. Voi keskittyä opiskelemaan ja kehittämään itseään. Voi harrastaa seksiä niin paljon kuin haluaa ja koska haluaa. Voi pitää bileitä, tavata kavereita, notkua baarissa. Voi viettää päivän yöpaidassa, tilata ovelle pizzaa ja löhötä sohvalla. Voi huolehtia itsestään, käyttää rahansa ylellisyyteen, harrastaa liikuntaa vaikka 7 päivänä viikossa ja treenata itselleen unelmavartalon.



Näitä voisi luetella loputtomasti. Jossain vaiheessa tuo elämä alkoi vain maistua puulta, koska onhan se aika sisällyksetöntä loppujen lopuksi, tai siis usien ainakin pinnallista. Mutta en voi kieltää, että joskus kaipaan noita aikoja.

Vierailija:

...voi valvoa myöhään ja nukkua pitkään aamuisin. Lukea kirjoja, katsoa telkkaa, pelata tietsikalla, netata niin paljon kuin haluaa. Voi lähteä äkkilähdöllä etelään tai interrailille. Voi keskittyä opiskelemaan ja kehittämään itseään. Voi harrastaa seksiä niin paljon kuin haluaa ja koska haluaa. Voi pitää bileitä, tavata kavereita, notkua baarissa. Voi viettää päivän yöpaidassa, tilata ovelle pizzaa ja löhötä sohvalla. Voi huolehtia itsestään, käyttää rahansa ylellisyyteen, harrastaa liikuntaa vaikka 7 päivänä viikossa ja treenata itselleen unelmavartalon.

Minä kyllä pystyn tekemään kaikkia näistä, vaikka meillä on lapsi. Seksiäkin saa paljon enemmän kuin sinkkuaikana, silloin ei koskaan tiennyt koska saa seuraavan kerran ja aina sai liian vähän/huonoa. Bileitä en ole koskaan pitänyt, enkä aiokaan pitää, baarissakin vietin aika paljon aikaa ennen " lapsellistumista" ja pääseehän sinne koska tahansa, ei vaan kauheesti kiinnosta. Kellä nuorella muka on oikeasti varaa käydä ulkomailla, ei mulla ainakaan ollut? Käydään ukon kanssa sitten eläkkeellä. Ja minä harrastan 7 päivänä viikossa liikkumista...

Niin muuten, mitä te vanhat äidit teette kun lapset muuttaa pois kotoa, kun olette jo kaiken tehneet? Ai niin, mutta lapsethan vie teidät lähtiessään vanhainkotiin, vai? Eikö sinne eläkkeelle voisi vaikka tuota matkustelua " säästää" ?

vaan ajasta miehen kanssa ennen kuin meillä oli lapsia. Silloin ei tarvinnut seksiä harrastaessa pelätä koska joku pikkuinen kurkistaa ovenraosta.



Itse matkustelin myös opiskeluaikana (interreilasin matalalla budjetilla), mutta todellinen matkustelun kulta-aika koitti vasta kun pääsimme tuohon DINK -porukkaan (double income, no kids). Silloin ei ollut rahasta pulaa.



Nyt työssäkäyvänä perheenäitinä ei TODELLAKAAN onnistu harrastaa liikuntaa 7 päivänä viikossa. Tai sitten ei näkisi lapsista koskaan vilahdustakaan.

siis makkarin. kyllä tämä ja tuo liikuntakysymys on ihan omaa saamattomuutta jos ei muka pysty organisoimaan.

-16-

Olette kuitenkin " vasta" 50-60-vuotiaita. Mitä te teette ne loput 30-50 vuotta elämästänne, jos kaikki on jo koettu silloin nuorena, ennen lapsia?

Vierailija:

siis makkarin. kyllä tämä ja tuo liikuntakysymys on ihan omaa saamattomuutta jos ei muka pysty organisoimaan.

-16-

Lukosta ei ole paljon apua, jos on pikkulapsi tai vauva, joka nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa niin kuin meillä. En sano että emme pystyisi harrastamaan seksiä, mutta emme todellakaan pysty tekemään sitä niin kuin ennen, esim. ekaksi aamulla, tai spontaanisti keskellä päivää tai kolme kertaa päivässä.

Ja liikuntakysymys sitten: Harrastan liikuntaa 3 päivänä viikossa ja tämäkin vaatii jo melkoista organisointia sekä kieltämättä toisinaan myös perheen ja lasten tarpeista tinkimistä. Tottakai 2-vuotias toivoo, että äiti tullessaan kello 6 töistä kotiin leikkisi hänen kanssaan, eikä lähtisi jumpalle/ uimahalliin. Eli en todellakaan voi urheilla samassa mitassa kuin ennen lapsia, jolloin olin todellinen himourheilija ja kadehdittavassa timmissä.

Onko tätä niin vaikea käsittää: Nuoruuden elämiseen kuuluu vapaus ja mahdollisuus tehdä spontaanisti omia juttuja kenenkään muiden tarpeista välittämättä. Se ei enää onnistu, vaikka kuinka olisi aikaansaapa organisoinnin mestari. Jo se, että kaiken tekeminen vaatii orgainisointia on iso muutos siihen miten asiat olivat autuaina DINK -aikoina.