Kova vauvakuume,nuorin3,5 vuotias,mutta ikää jo 45 v

Ei ikä ratkaise vaan oma kunto, luontokin varmaan tekee päätöksiä puolestamme, koska on aika lopettaa...

Lykkyä tykö, toivon että onnistaa, hop hop hommiin... aika käy vähiin!

Tuossa iässä riskit ovat suuret monessakin suhteessa, eikä tosiaan voi vähätellä ikäisesi naisen riskiä saada kromosomeiltaan poikkeava lapsi. Sitäkö toivot, että saat vanhalla iällä vielä kehitysvammaisen lapsen? Mietipä asiaa 10 vuotta eteenpäin, silloin sulla on jo yksi murkkuikäinen, eiköhän se jo riitä 55-vuotiaalle... Oot kyllä helisemässä sitten vahdevuosissasi useamman murkkuikäisen kanssa.... Ei riitä että jaksaa nyt sen vauvavuoden, pitää jaksaa 20 vuotta sen jälkeenkin!!!

6v päähän lapsesi esikouluun viedessäsi, näytätkö lapsen mummolta vai äidiltä?

omat klubit, käy lukemassa heidän mietteitä--

Todella raskasta on ollut. Hänellä on suukitalakihalkio, jota on onneksi pystytty leikkauksin korjaamaan. Paljon olen joutunut auttamaan. En vaihtaisi rakasta veljeäni mihinkään, mutta miehen kanssa välit kireinä, koska haluaisi meille omiakin lapsia ja tottahan se on, että multa menee paljon aikaa äitiä jelppiessä. Meillä siis ikäeroa 23 vuotta. Äiti sai mut 20 v ja pikku veljen 43 v.

suosittelisin sullekin lastenlasten odotusta!

helppohan se on vauvan kanssa pärjätä, mutta enpä haluis olla sun housuissa kun täytät 60v. ja murkkuikäinen olisi siinä säheltämässä.

Ajatella, samaan aikaan kun jäisit eläkkeelle, muuttaisi lapsesi pois kotoa.

Ajatteletko nyt itseäsi vai lapsen etua, haluaisitko itse ikivanhan äidin? Jos äitisi olisi saanut sinut 45-vuotiaana, olisi hän nyt 90-vuotias, mikäli ylipäätään eläisi....

45-vuotiaalla on riski saada trisomia 5 %. Siis ei trisomiaa 95%. Yrittämään vaan. Kellä vaan on tod näk 2 % saada vammainen lapsi.Rohkeesti vaan. Turhaa pelotella. Kukin itse tietää jaksamisensa.

Ajatteletko nyt itseäsi vai lapsen etua, haluaisitko itse ikivanhan äidin? Jos äitisi olisi saanut sinut 45-vuotiaana, olisi hän nyt 90-vuotias, mikäli ylipäätään eläisi....

[/quote]

Yritä vaan lasta, jos vahvasti siltä tuntuu.

joukkoon, jotka ovat saaneet lapsen yli 40-vuotiaina. Eräs sukulaiseni sai ihanan iltatähden 45-vuotiaana, raskasta se välillä oli, mutta hän ei ole katunut todellakaan päätöstään. Nyt kyseinen lapsi on tasapainoinen lukiolainen, enkä ole ikinä huomannut että hän olisi kärsinyt vanhempiensa korkeasta iästä.

Koulun vanhempainilloissa ihmetellään sitten miksi äiti ei tullut vaan laittoi mummun paikalle!!!!

Ei siihen kenenkään mielipidettä tai " lupaa" tarvita, itse tiedät oman jaksamisesi ja elämäntilanteesi parhaiten. Minä olen 45 ja odotan vauvaa, kuopus tällä hetkellä hiukan alle 3-vuotias. Aivan ihanaa saada vauva vielä tässä iässä, väitän, että nyt näistä lapsista vasta osaa nauttia! Omaisuutta on kertynyt jo ihan mukavasti, ei ole velkaa enää, voin huoletta olla kotiäitinä. Aina niitä kauhistelijoita ja päivittelijöitä riittää, ei heistä kannata välittää!

Nyt on elämä muuttunut kaikella tapaa, eikä enää kaikki toimi samalla tapaa eli sitä linjaa, että 25-vuotiaana viimeistään ammatti, sitten pari lasta heti ja sitten loppu elämä töitä ja sitten joskus isoäiti ja eläke.

Kyllä se tutkimustenkin mukaan käynyt niin, että ihmisten elämä on hyvin yksilöllistynyt.

Eipä kokemusteni mukaan nuo nuoretkaan oikein tahdo jaksaa, jos hekään enää niin nuoria ovat, kun kerran opiskelut vievät niin paljon tänä päivänä aikaa.

Se, että on pienet mahdollisuudet tulla kehitysvammainen lapsi, on tämän elämän riskeistä yksi. Elämä on täynnä riskejä ja jos ei niitä uskalla ottaa, elämää jää elämättä.

Kaikki lapset taitavat pitää vanhempiaan vanhoina olivat he sitten minkä ikäisiä tahansa. Lisäksi kokemusteni mukaan kaikkille lapsille tulee jossain vaiheessa sellainen aika, jolloin he häpeävät omia vanhempiaan.