Outo ongelma: mies on liian mukava.

ap

Minulla tekee tiukkaa uskoa että joku voi noin PALJON muuttua. Jotenkin tuntuu tosi oudolta. Ja kauanko se voi tuollaista esitystä pitää yllä? Jos se esittää vain niin kauan että minä otan todesta ja aloittaa taas sen tutun mollaamisen ja alistamisen. Ei tekisi mieli ottaa selvää siitä vaihtoehdosta.



ap

eri asia on kuinka kauan kestää tuo käytös mutt amiksei oli voinut lopullisestikin muuttaa toimintaansa ...ainakin haukkumisen yms...aika näyttää..sanoitko silloin MIKSI haluat erota...

jos sitä tarpeeksi haluaa. Ehkä miehesi on päättänyt tosissaan että haluaa pitää sinut.



Ota aikalisä ja katso miten tilanen kehittyy. Jos muutos on pysyvä niin sittenhän teillä on siinä hyvät eväät saada suhteenne kuntoon.



Niin ja muistakaa jutella, jutella ja vielä kerran jutella asioista toistenne kanssa. Puhumalla ne asiat paranee.

kyllä melkoinen aikalisä pitää olla että ne saa takaisin.

Vaikea uskoa että mies joka koko ikänsä on tottunut laittamaan omat halunsa ykköseksi kaiken muun edelle, voisi tehdä noin pysyvän täyskäännöksen...



ap

siis juuri että suhteesta puuttuu hellyys, kunnioitus, tasa-arvo, toisen huomioonottaminen ja auttaminen. Rakkaus kaiken kaikkiaan. Sanoin että mieluummin olen ilman miestä kokonaan kuin tuollaisen kanssa.



paljon ei jäänyt arvailun varaan...



Että jos minua ei tuon enempää arvosta niin ei tarvitse sitten ollakaan minun kanssa, että varmaan löydän vielä jonkun joka arvostaa ja haluaa. Ei mies ollut minua halunnutkaan enää vuosiin. Nyt sitten oikein kosiskelee. Taasko siihen samaan vipuun pitäisi mennä, eikö akka kerrasta jo opi että millainen mies se on.

ap

Tuo on käsittääkseni aika tavallista silloin, kun miehen alkuperäinen käytös johtuu itsetunto-ongelmista ja kyvystä sitoutua kunnolla perhe-elämään. Sitten kun vaimo saa tarpeekseen ja on lähdössä, niin miehelle tulee pelko puseroon ja tekee kaikkensa, että vaimo jäisi. Muttta valitettavasti en usko, että tuo uusi käytös oikeasti kestää lopullisesti, jos tuosta vain annat anteeksi ja jäät. Kun mies taas tajuaa, että asiat ovat normaalisti, niin asioilla on taipumus luistaa samaan jamaan kuin ennenkin.



Sinuna varaisin ajan perheneuvolaan tai jollekin muulle parisuhdeneuvojalle, ihan oikeasti. Ensinnäkin sen takia, että sanot itse, että tunteesi ovat kuolleet, samoin luottamus ja kunnioitus. En usko, että itse noilla eväillä voit hyvin enää tuossa parisuhteessa, vaikka päättäisitkin jäädä. Liian suuri vaara katkeroitua ja kyllästyä. Toiseksi miehen pitää tajuta oikein kunnolla, että parisuhde vaatii töitä ja että mikään tilapäinen tapojen parannus ei auta. Perheneuvolassa osaavat kaivella syitä alkuperäiseen käytökseen ja toivottavasti saavat teidät kommunikoimaan kunnolla keskenänne. Vasta sitten sanoisin, että teillä on oikeat eväät jatkaa parisuhdetta ja olla vielä onnellisiakin.

Tämähän on ns. klassinen vipu! Heti kun mies tajuaa, että ei se akka mihinkään lähde, niin sama peli alkaa. Mieheni sisko menee kerta kerran jälkeen tähän samaan vipuun, ja loppuviimeksi tilanne EI muutu! Jos kuitenkin haluat yrittää (ja tottakai pitääkin jos lapsia on pelissä) niin menkää edes parisuhdeneuvojalle!! Ja selvät pelisäännöt kirjattuna ylös, siis oikeasti, paperille ylös vapaapäivät ja työt ja harrastukset, ja niitä noudatetaan.

että kun hän huomaa että jään, yritys hiipuu kohta ja kaikki on vähän ajan päästä samoin kuin ennenkin. Mahdollisesti sillä erotuksella että olen raskaana ja olemme ostaneet uuden kodin ja siis vielä enemmän jumissa. Sitten taas huomaisin ettei tämä tästä mihinkään muuttunut. Ja olisin kolme vuotta vanhempi ja väsyneempi.



Minä en tiedä miten muuten voin pitää yllä tätä " uhkaa" ja noottia hänelle, muuta kuin asumusero. Jos en muuta, hän katsoo voittaneensa. Nyt kun asutaan vielä yhdessä mutta olen lähdössä, hän painostaa kaikin voimin että saisi minut sanomaan että haluan jäädä ja yrittää vielä. Tosi rankkaa.



ap

Nyt kun näkee sen eron, niin tottahan se on mykistävä. Mutta miten kirjaat " sano vaimolle iloisesti hei ja hymyile ja halaa kun tulet kotiin" . " kysy edes kerran viikossa haluatko iltateetä" . " kun ohitat vaimon keittiössä, sipaise häntä hellästi" . Ei tuollaista elämää voi kirjata, siihen tarvitaan asenne. Nyt se hänellä on, vähän aikaa, tähän asti ei ole kyllä meidän välillä näkynyt. Haluaisin uskoa että sellaista voisi minullakin olla -lapsenkin takia - mutta järki sanoo että se on vain se vanha vipu: " kulta älä mene en enää lyö/juo/petä ikinä" .



ap

Paha tietysti sanoa nettipalstan perusteella mutta tällä tuntumalla sanoisin että toteuta alkuperäinen aikeesi. Sulla on paras intuitio asiasta, kuuntele sitä. Jos perut suunnitelmasi, mies saa manipuloimalla tahtonsa läpi.

läh. samankaltaisessa tilanteessa ollut joskus nuorena :/

Vierailija:

" että kun hän huomaa että jään, yritys hiipuu kohta ja kaikki on vähän ajan päästä samoin kuin ennenkin. Mahdollisesti sillä erotuksella että olen raskaana ja olemme ostaneet uuden kodin ja siis vielä enemmän jumissa. Sitten taas huomaisin ettei tämä tästä mihinkään muuttunut. Ja olisin kolme vuotta vanhempi ja väsyneempi.

Minä en tiedä miten muuten voin pitää yllä tätä " uhkaa" ja noottia hänelle, muuta kuin asumusero. Jos en muuta, hän katsoo voittaneensa. Nyt kun asutaan vielä yhdessä mutta olen lähdössä, hän painostaa kaikin voimin että saisi minut sanomaan että haluan jäädä ja yrittää vielä. Tosi rankkaa."

ap

Tosin muutos on ollut päällä jo pari vuotta. Silti en jotenkin luota, että se on pysyvä. Aikaisemmat vaiheet tappoivat kaiken. Miten ihmeessä hän nyt yhtäkkiä on tajunnut oikeasti rakastavansa minua. Luulisi, että se rakkaus olisi hehkeimmillään siellä liiton alkuvuosina. Meillä ei ollut. Vaikea uskoa, että tämä olisi jotain oikeaa. Varmaan mieheni vaan pelkää, että hänet jätetään. Se olisi niin noloa.

Olennaisin kysymys on tuo.

Tiedän miltä tuntuu kun luottamus ja kunnioitus on mennyt toista kohtaan. kun ei tunne enää rakkautta eikä oikein mitään positiivisia tunteita. Sille pohjalle on sinun vaikea rakentaa avioliittoa, epäilet kuitenkin koska " esitys" on ohi. Joten ehkä viisainta olisi ottaa aikalisä, miettiä rauhassa mitä haluat, ja haluatko mitään enää siltä suunnalta.

Ihan kaikkea ei pysty unohtamaan vaikka anteeksi ehkä(?) voikin joskus antaa.

on siinä tosi hyvä ja minä olen ollut aina niin toiveikas ja naiivi:(



ap

Jos nyt noin vannoo rakastavansa niin missä se rakkaus oli aikaisemmin. Ja kun nyt on noin helppo olla mukava ja auttaa, tuntuu siltä kurjemmalta että se kaikki on aikaisemmin ollut vain viitsimisestä kiinni. Ja minulla on ollut tosi rankkaa vaan siksi ettei toinen viitsi sormea nostaa. Katkeraksi vetää.

ap

Tuontyyppinen mies saa vahvallakin itsetunnolla varustetun epäilemään lopulta itseäänkin. Riittävän monta vuotta tuollaista henkistä nujertamista jättää jälkensä aina.

TOivon että joskus, aikojen päästä, toivuttuasi voisit vielä luottaa siihen että on niitä rehtejäkin miehiä olemassa - ihan oikeasti.





t.15