Kysymyksiä vanhoillislestadiolaisille

Jotain ainakin vastaan...

1) Täytyy myöntää, että olen itsekin joskus asiaa pohtinut. Miksi ja miksi ei? Permanentti ei ole luonnollinen eikä sinänsä suositeltaval, mutta sitä ei ole pidetty pahana vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Uskomme ei tule perustua " sääntöihin" , joten on helpompi ajatella, että emme värjää hiuksia ollenkaan, koska hiuksia voi värjätä myös hyvin epäluonnollisiksi. Raja on selkeämpi, kun hiuksia ei värjätä kuin " hiuksia ei värjätä vihreäksi tai punaisiksi" . Höh, ihan epäselvää omasta mielestänikin, mutta... en vieläkään tiedä, miksi hiuksia pitäisi värjätä (kun luonnollinen on kaunista).



3) Näytelmiä vastaan ei olla. Tärkeämpää on näytelmän viesti ja sen esittämiseen käytetyt tavat. Teatterissa on paljon sellaista, mikä ei ole hyvälle omalletunnolle hyväksi, mutta varmasti paljon (enemmän) sinänsä arvostettavaa kulttuuria. Silti on helpompaa olla menemättä teatteriin, koska esitysten sisällöstä ei etukäteen voi tietää.



4) Monet kokevat papin työn omakseen. Papin ammattihan on kutsumusammatti (vaikea itse tietää, mikä on se " kutsumus" koska en sitä ole kokenut :)) Naispappien kanssa työskennellään, koska liikkeemme (ja sitä seuraavat papit) toimivat kansankirkkomme sisällä ja kirkkomme on naispappeuden hyväksynyt. Varmasti naispapin kanssa työskentelemisessä on ristiriitoja, mutta usko on omakohtainen emmekä me voi/halua kieltäytyä toimimasta jonkun ihmisen (tässä tapauksessa työtoverin) kanssa.



5) Korut ovat pukeutumista, mutta korvakorujen asema on erityinen. Tämä johtuu varmasti menneistä ajoista, jolloin korvakorut olivat maailmallisia/syntiä. Nyt, korujen käytön yleistyttyä, on korvakorujen asema vähintäänkin epäselvä, mutta tätä yleistä käytäntöä ei ole tarpeen muuttaa, koska uskomme ei ole (eikä siitä haluta tehdä) sääntöjen täyttämää, joten miksi tätä olisi tarpeen muuttaa.



6) Muodikkuus kohtuullisessa määrin ei ole maailmallista. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että ylimuodikkuus on todellakin maailmallista. Muodikkuus ei sinänsä ole uskonkysymys, mutta uskohan onkin jokaisen sisimmässä. Uskon tulisi olla sydämen tärkein asia, mutta toisilla sen paikalle pyrkii muoti ja ulkonäkö. Tällöin ollaankin jo ehkä rajan väärällä puolella (en nyt todellakaan lähde arvioimaan kenenkään ihmisen uskoa). Ketään ei silti tuomita, mutta uskon, että oikea usko ohjaa oikeanlaiseen elämään, ja siksi jokaisen pitäisi omalta kohdaltaan miettiä, onko muodikkuus " elämän tärkein asia" .



Hirveän vaikeita kysymyksiä selittää uskon ulkopuoliselle; hirveän vaikeita itsellekään selittää järjellä. Suurin osa ymmärtää nämä asiat " uskon kautta" . Monesti miksi ei -kysymykseen paras vastaus on miksi (miksi hiuksia ei värjätä - miksi värjätä). Uskomme perusajatus ei ole näissä käytännön asioissa, vaan siinä, että säilyttäisimme uskon ja hyvän omantunnon. Nämä tavat ovat ohjaamassa meitä elämään niin, että hyvän omantunnon säilyttäminen olisi helpompaa ja että usko saisi säilyä elämän tärkeimpänä asiana.



Jatkan joskus jos et saa selkeämpiä vastauksia joltakin toiselta. Ymmärsin kirjoituksestasi, että sinulla on lähellä vanhoillislestadiolaisia. Luulen, että kuka tahansa osaisi näitä ymmärrettävämmin selittää, jos kysyisit niitä suoraan. Puhetilanne kun on paljon mukautuvampi vaikeiden asioiden selittämiseen.

olen nuoruudessani kuullut selityksen korvakoruttomuudelle,niitä ei käytetä siksi,kun raamatun aikana korvakoru oli merkki orjuudesta nyt se on symbolinen merkki synnin orjuudesta eli ei synti sinänsä,vaan tapakulttuuria

monilta vanhoillislestadiolaisilta ystäviltäni vastauksia kyseisiin kysymyksiin, mutta en ole saanut selkeitä ja perusteellisia vastauksia. Siksi ajattelin kysyä täältä. Olemme käyneet ystäväni kanssa toistemme seuroissa: hän meidän esikoislestadiolaisten seuroissa ja minä vanhoillislestadiolaisten, joten ihan vierasta ei vanhoillisuus ole minulle. Ihmettelen siltikin esim. tuota permanenttikysymystä. Miten permanentti on luonnollisempi kuin värjäys? Tiedän, että usko ei ole teoissa, mutta uskon hedelmät näkyvät ulospäin.

Esimerkkinä vaikka ne korvakorut, joskus aiemmin korvarenkaita ja meikkiä on ollut vain " maailmallisilla" naisilla, joten ne eivät tietenkään ole sopineet uskovaisille. Tämä tapa on sitten jäänyt.

Ajatteletteko joskus, että kun tämä tai tuo asia kerran on vain tapakulttuuria, niin yhtä hyvin kulttuurista voisi poiketa? Jos haluaisitte vaikkapa meikata (samasta syystä kuin joku toinen haluaa käyttää hyvännäköisiä vaatteita), niin suhtautusiko yhteisönne asiaan vain yksilöllisenä tapana vai pidettäisiinkö tavoista poikkeamista syntinä?

Emme pidä yleisesti hyväksyttyjen asioiden rikkomista henkilökohtaisina. Joskus kun nuorempana (kun meikkaaminen, hiusten värjääminen tms oli ongelma ja hyvinkin ajankohtaisia kysymyksiä) ihmettelin isälleni, että miksi hiuksia ei värjätä, tai miksi yleensäkään noudattaa niitä " tapoja" , jotka eivät varsinaisesti tee ketään autuaaksi. Syy tähän on seurakuntayhteyden säilyttäminen. Raamatussa on käsketty " pitämään rakkaus keskenänne" eikä tätä rakkauta varmasti rakenna se jos yhteisesti hyviksi koettuja asioita aletaan venyttämään ja muuttamaan. Ei ketään olla ajamassa pois uskosta jonkun tavan " rikkomisen" takia, mutta häneltä saatetaan kysyä, että miksi hän tätä tapaa haluaa rikkoa. Sillä oikea uskohan kantaa oikeanlaista hedelmää.

Olipa viisaasti vastattu, Ottilja (isältäsi ja sinulta.).



Tosiaankin, jokainen yhteisö noudattaa omia tapojaan yhteyden (ja joskus rakkaudenkin, jos yhteisö on niin kiinteä) säilyttämiseksi. Jos tapa ei mitenkään vahingoita (kuten meikkaamattomuus, hiusten värjäämättömyys ja toisaalta vaikka permanentin salliminen), mitäpä se meille muille kuuluu? (utelias saa kai sentään olla?)



Sama lainalaisuus koskee, enemmän tai vähemmän, kaikenlaisia & ihan kaikkia ihmisyhteisöjä.



Äkkisiltään ajatellen nämä " tiukkojen perinnäistapojen noudattajat" (mm. amishit) ovat myös siitä vähiten agreessiivisimmasta päästä. (no, tämä oli perin keskeneräinen aatos, joka varmasti kumotaan... jos eivät muyt ennätä, kumoan sen itse.)

1) Miksi vanhoilliset " hyväksyvät" permanentit, mutta eivät hiusten värjäystä? Eivätkö molemmat teot ole Jumalan luomistyön muuttamista?



-Mielestäni permanentti on enemmänkin kampauksen muotoilua, kuin luomistyön muuttamista.. Mielipiteensä kullakin.



2) Miksi vanhoilliset kuuntelevat klassista musiikkia, mutta eivät muita sanattomia musiikkimuotoja, kuten jazzia? Miksi klassinen musiikki on hyväksytty? (Voihan ihminen kiintyä siihenkin liikaa.)



-Mikään musiikki ei itsessään ole syntiä, mutta on huomattu, että sen kuuntelu saattaa johtaa syntiin. (Rytmikkyys, sanoitus, huono " henki" viettelee) Klassisella musiikilla ei niinkään ole tällaista vaikutusta. Mutta esim. oopperalaulajaksi ei uskovainen halua ryhtyä, emmekä käy tällaisissa tilaisuuksissa " palvomassa" ketään laulajaa. Rajansa siis silläkin.



3) Herätysliikkeessä ollaan yleisesti näytelmiä ja teatteria vastaan. Miksi kuitenkin vanhoillislestadiolaisissa nuorten kokoontumisissa nuoret esittävät näytelmiä? (Olen itse ollut seuraamassa heidän näytelmäharjoituksiaan.)



-Niin siis näytelmiä vastaan ei ole mitään, vaan näytelmän huonoa sanomaa. Ja teatteriin, leffoihin yms. liittyvää henkilöpalvontaa, näyttelijöiden ihannointia jne.



4) Miksi niin monet vanhoilliset lukevat papeiksi? Eikä naispappien kanssa työskentelyssä ole mitään ristiriitaa? Entä siinä, että Raamattua käsitellään tieteellisenä teoksena? (Papin työ kun ei ole tavallinen työ.)



-Meille naispappi on kuin kuka tahansa epäuskoinen pappi. Eli ei sen kummemmin olla vastaan. Uskovaiset naiset eivät itse halua papiksi lukea.



5) Miksi vanhoilliset käyttävät paljon koruja, mutta korvakoruja ei " hyväksytä" ? Miksi korujen käyttö on lisääntynyt huimasti muutaman vuoden sisällä? (Korujen käytön lisääntymisen huomaa meidän yliopistollamme, jossa on todella paljon vanhoillisia opiskelijoita. Muutama vuosi sitten he eivät käyttäneet muita kuin rippiristejä, nyt heillä on mitä ihmeellisimpiä koruvirityksiä. Vanhoillisen ystäväni mukaan he ilmentävät omaa persoonallisuuttaan korujen kautta. Nyt se on kuulemma yleisesti sallittua. Miksi näin?)



-Muistelen, että erämaavaelluksen aikana tehtyyn epäjumalan patsaaseen sulatettiin naisten korvakorut-> siitä symboolina emme korvakoruja pidä. Muut korut on ok. Ei ole olleet koskaan kiellettyjä, mutta olisko korut nyt muodissa, ja muutama vuosi sitten ei niinkään?!?



6) Vanhoilliset haluavat välttää maailmallisia tapoja, mutta esim. Oulun keskustan muodikkaimmat tytöt ovat usein vanhoillisia. Eikö muodikkuus ole maailmallista? Miksi se sallitaan?



-Ei tarvi säkkiin pukeutua, mutta on totta, että monikin uskovainen nuori saisi tarkistella oman vaatekaapin sisältöä. (itekki oon sen joutunut joskus tekeen.. ) Ei vaatteilla oo tarkoitus herätellä poikaparkojen himoja, mutta kalliisti ja muodikkaasti (Mitä se nyt kenellekkin tarkoittaa) saa toki pukeutua. Tietenkin jos vaatteista tulee elämän tärkein asia tai ihmisestä muodin orja, on hyvä pysähtyä ja miettiä arvot uusiksi. Käskykin sen sanoo. " Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia."



Hyviä kysymyksiä.. Toivottavasti ymmärrät mitä yritin vastauksissani kertoa. Yleisesti ottaen,yritämme ajatella lapsellisen selkeästi. Ja mitään ohjekirjaahan ei ole. Teemme niinkuin omatunto ja seurakunnan yhteinen " omatunto" neuvoo.



Ja sekin on hyvä muistaa, että jos ei ole tässä uskossa, voi monetkin asiat tuntua oudoilta, koska Jumala ei ole niitä kirkastanut. Näin minä ajattelen! :)

En voi silti käsittää tätä, että joku tietynlainen koreus on väärin ja joku toinen ei. Eihän se niin voi olla.Kun raamatussa sanotaa, että pankaa pois kaikki koreus niin silloinhan se tarkoittaa sitä. Ja sama asia on miten sitä tukkaansa vääntelee, sama ajatus siellä taustalla on. KAunistaa itseään tälle maailmalle. Ja ei voi olla siveästi muodikasta tai sopivasti. Jos rakastaa mitä tahansa tässä maailmassa niin Isän rakkaudella ei ole sijaa. 1. Joh 2:15



Voiko joku seurakunta päättää jotain, että tähän vedetään raja, kun raja on kuitenkin jo määritetty raamatussa. Silloinhan ollaan lisäämässä jotain tai poistamassa jotain raamatun teksteistä. Itse en ole onnistunut näissä asioissa, mutta halusin vain kirjoittaa, kun minusta noi edelliset sepustukset tuntuivat aika perusteettomilta. Huomasittehan itsekin, että ette oikein tiedä, mutta teette vain niinkuin on totuttu.



Ja yksi kysymys lisää. Peitättekö päänne seuroissa?

Eli näinhän se on että oli sitten suora tai kihara tukka, värjätty tai värjäämätön , meikattu tai meikkaamaton, korvikset tai ei, niin ne ei ole tosiaan mikään ihmistä autuuttava asia.



Mutta ymmärrän,että esim. nämä ulkoiset seikat ovat todella " kummallisia" ja niin ne ovat minustakin, vaikka olenkin kyseistä uskoa tunnustava. Eli jos on se näkemys että ihminen on luotu " riittävän" kauniiksi, niin silloin hän olisi se mitä on, eikä mitään muita juttuja. Eli mielestäni permanentti ja värjäys on aivan yhtälailla itsensä kaunistamista. Itse ainakin otan permanentin täysin ulkonäkösyistä. En värjää hiuksia, vaikka mielestäni se ei ole sinänsä synti, mutta pahentaisin sillä niin muita samoinuskovia, koska tällainen " tapakulttuuri on olemassa" . Sama juttu koruissa ja meikeissäkin. Mikä on sitten kohtuullista itsensä huoltamista/ulkoisen olemuksen ylläpitämistä on kai mielestäni jotenkin myös itsensä päätettävissä. Tiedän että on ihmisiä joille kiharatkin ovat väärin! Tiedän että on ihmisiä jotka värjäävät harmaantunutta tukkaa, mutta salaa.

Se että joukossamme tulisi olla yhteinen näkemys tukee siis ajatusta että kukaan ei juurikaan lähe rinta rottingilla sotimaan näiden asioiden kanssa. Kuitenkin seurakunnassa on kyllä hyvin monenlaisia mielipiteitä olemassa, mutta uskovien kulttuuri muuttuu hitaasti. Ja kuka tietää onko se tarpeenkaan..... sillä uskovainen ei halua olla " maailmallinen" . Se mikä on liian maailmallista onkin hyvin vaikea kysymys......

Toivottavasti tämä valoitti jotain. Eli kysymyksiä joihin ei ole selkeää raamatullista perustetta (siis nää ulkonäkökysymykset). Jos jollakin on niihin raamatullinen peruste, niin kertokoon. Tuo korvakoruperuste ei kyllä ole raamatusta tietääkseni..