Minkä vuoksi teistä on tehty ls-ilmoitus?

alaikäisenä ja alkoholia hallussaan. Ilmo tuli, siitä selvittiin parilla puhelinsoitolla. Hyvä kun tekivät. Taisi jäädä pahemmat sekoilut tuohon kertaan.

Erehyin kertomaan neuvolassa raskaasta elämäntilanteesta, yksinäisyydestä, 4 v lapsen yksinäisyydestä ja kaikesta siitä, koska uudessa elämäntilanteessa oli paljon muutoksia ja muuttujia. Sopeutumista.

Koskaan he eivät kyselleet konkreettisesti esim. miten arki sujuu. Olettivat kait että se ei suju tai on kaaoottista. En tiedä. Emme keskustelleet sellaisista.

kerran menin sitten hyvin uupuneena, ja tekistä ilmoituksen. Ymmärän että tekivät, olisimme ehkä saaneet apuakin. Mutta olisivat kirjoittaneet totta, nyt mikään ei ollut totta ja meidän energia meni väittämien vääriksi todistamiseen. En ollut psykoottinen, en uhannut tappaa itseäni tai lapsiani, en ollut sanonut lausetta xxxx. Väittämä, ettei minun ole turvallista olla lasten kanssa - ja keskustelemme ja lähden ihan neuvolan tiedolla yksin lasten kanssa kotiin.



Lopetin käynnit neuvolassa. Menimme toiseen neuvolaan.

Toinen ilmoitus tehtiin vuosi myöhemmin, em. neuvolan kautta nimettömänä, kun lapsi sai uhma-sätky-potku-uhmakohtauksen lattiaraivarit julkisella paikalla, ja minä olin kyvytön lohduttamaan ja kotona nakkaan lapset seinään ja olen yksinäinen, uupunut väsynyt lapsiini.

Olin tuolloin onnellisessa elämänvaiheessa, kun tuo em. uupumus oli väistynyt. Olin saanut ystäviä, olin mukana vapaaehtoistyössä ym. Olin jaksava, enkä esim. hermostunut tms. kun tuo vahvatahtoinen lapseni sai uhmakohtauksen, oli niitä jo kotonakin ollut, nyt vain julkisella paikalla.



Ilmoitus todettiin aiheettomaksi.



Sitten oli ilmoitus, jonka mukaan kotonamme raivotaan, karjutaan, huudetaan, on väkivaltaa ja sen uhkaa lapsille läpi yön, lähes joka ilta.

Olemme aiheuttaneet lapsellemme fyysisen vamman.



Sossu oli sitä meiltä, että koska ilmotus on tehty omalla nimellä ja koska aiempiakin ilmoituksia on, se on totta; yleensä huomataan, että em. tapauksissa perhe olisi tarvinnut voimallisesti tukea jo paljon aikaisemmin (kyseenalaisti siis edeltäjiensä ammattitaidon).



Sossu oli sitä mieltä, että kodin väkivaltatilanne ei näy lapsissa välttämättä lainkaan esim. käyttäytymisenä päiväkodissa tai koulussa. ja ettei päiväkoti tee herkästi ilmotusta, vaikka selkeästi olisi tarve, koska yhteistyö loppuisi välittömästi vanhempien kanssa.



Sossu oli sitä mieltä, että jos ja kun lapsella on vanhempien aiheuttama fyysinen vamma, jonka takia lapsi viedään sairaalaan / ensiapuun / lääkräiin samaan hoitoa, ilmoitusta ei tehdä. Hän on ollut terv.h. alalla ja tietää miten paljon menee läpi sormien. Ja yksityisiä lääkäriasemia on vaikka miten paljon, olemme voineet käyttää lasta jossakin yksityisellä hoidattamassa aiheuttamamme vamman.



Selvitys kesti 6 kk ja sen aikana meinasin - hajota. Selvitys oli astenteellinen. Ja salainen. Emme tienneet, mitä seuraavaksi, milloin, miksi. Mitä meistä vielä tutkitaan. Kuinka kauan asiaa vielä selvitetään ja mitä meistä oikein selvitellään.

Lausuntopyynnöt sieltä neuvolasta (jossa ei oltu käyty 4 vuoteen), koulusta (omituinen lausunto opettajalta, kummallisia havaintoja lapsesta, ei ollut mitään puhunut väliarviossa näistä), päiväkodista, koulun terkkarilta ym ym. Mutta terveysaseman papereita ei halunnut, eikä sen neuvolan, missä asioimme. ???



Kotikäynnit oli, ne eivät sitten kelvanneetkaan. Koululainen haasteteltiin.

Tilanne oli lapselle kuormittava. Ja koko perheelle erittäin raskas, uuvuttava, kuormittava, stressaava. Just just jaksoin. Ja jaksoin siksi, etten voinut romahtaa; lapset olisi viety.





Lopputulos oli se, että sossut eivät totena pitäneetkään tuota ilmoituksen sisältöä, väkivaltaväittämää. He halusivat selvittää, onko meillä jotain muuta!! Olisiko meissä sellaista vikaa, tapahtuisiko tuon pitällisen selvittelyn aikana jotain, että lapset voisi viedä pois. Minulla oli "kutku", että heillä on huostaanottoa varten paperit valmiina odottamassa vaikkapa vaan naarmua lapsen polvessa tms.





heitä harmitti, etteivät he keksineet meille mitään lastensuojelun asiakkuutta, olivat sitä ilmeisesti oikein miettineet, se tuli selville lopetuskäynnissä. Lopetuskäynti oli outo, he olivat tehneet jo raporttinsa valmiiksi, päätelmänsä.

Sen mukaan lastensuojelun asiakkuudelle ei ole tarvetta, mutta he ovat huolissan perheestämme ja lapsistamme, koska heidän mielestään meidän keskustelukultturi ei ole lasten kannalta tarpeeksi avoin ja koska asuimme miehen kanssa eri osoitteissa, he huolehtivat minun kuormittumisesta ero- ja yh-tilanteessa.



Em. asioista emme sanallakaan olleet puhuneet sossujen kanssa, emme siis läpikäyneet em. asioita tai onko ne kuormittavia tai miten ero vaikuttaa minun tai lasten arkeen.

Emme käyneet läpi muita ilmoituksia, joista he loppyhteenvdossa olivat huolissaan.

Tieto meidän erosta tuli sossuille kun he haastattelivat koululaisdta, joka oli niukkasanaisesti kertonut, että isi asuu eri paikassa ja hän ei ole vielä saanut olla siellä yötä, pienempi päiväkoti-ikäinen on ollut (koululainen oli kade, harmissaan, ja syy oli se, että viikonlopputöitä tekevän isän vapaat on arkena, jolloin on koulua, ei voi mennä isille silloin ja olla pois koulusta. Menee kesälomalla. Asia on huonosti kerrottu lapselle, koska sossuprosessi kuormitti niin paljon, vei voimia. Lisäksi lapsi ei tajunnut eroamme, koska isi oli meidän kanssamme aivan yhtä paljon kuin ennenkin!!)



Prosessi on edelleenkin isona traumana, silloin kun tilanne oli päällä se oli koko perhettä ja lapsia uuvuttava prosessi, koska se kaikki tehtiin meitlä salassa ja asenteellisesti. Sossu oli aivan järkyttävä akka. Painajainen, jota me elimme.



Että näin hienoa se on kun ihmiset välittää. Ja sossu tekee perusteellista työtä.



Edelleen pelkään, että meistä tulee uutta ilmoa, koska lapset edelleenkin on isoäänisiä ja huutavat ja kiukuttelevat.

Toinen ilmoitus tehtiin vuosi myöhemmin, em. neuvolan kautta nimettömänä, kun lapsi sai uhma-sätky-potku-uhmakohtauksen lattiaraivarit julkisella paikalla, ja minä olin kyvytön lohduttamaan ja kotona nakkaan lapset seinään ja olen yksinäinen, uupunut väsynyt lapsiini.

tehnyt tilanteesta ls-ilmoituksen? Tajuat varmaan, ettei tilanne ole silloin ollut normaali... Ihmisillä on todella korkea kynnys puuttua tuollaiseen. Se yhdistettynä siihen että teistä on jo aikaisemmin tehty ilmoitus, puhuis sen puolesta ettet välttämättä ymmärrä ettei suhteesi lapsiin ole ihan kunnossa.

Itse näin kerran kuinka marketissa oli jokin perheensisäinen riita menossa, väsyneen ja kulahtaneen näköiset vanhemmat vaikutti todella raivokkailta vaikkeivat juuri mitään sanoneetkaan, ja ostoskärryjen nurkassa kyyhötti noin nelivuotias lapsi puremassa nyrkkiään, ettei olisi itkenyt. Vaikka siinä tilanteessa ei tapahtunutkaan faktisesti juuri mitään, moni ei varmaankaan edes huomannut, se oli ulkopuolisen silmään hyvin, hyvin ahdistava tilanne ja olisi tehnyt mieli ottaa lapsi kärryistä suoraan mukaan ja viedä se jonnekin, jossa ei tarvi kauhistuneen näköisenä purra nyrkkiä ettei tule itkua.

tuli teräaseella uhatuksi,tämä tapatui koulun välitunnilla ja paikalle tullut poliisipartio teki ls.ilmoituksen,meille tuli kirje kotiin,ettei asia vaadi selvittelyä

Toinen ilmoitus tehtiin vuosi myöhemmin, em. neuvolan kautta nimettömänä, kun lapsi sai uhma-sätky-potku-uhmakohtauksen lattiaraivarit julkisella paikalla, ja minä olin kyvytön lohduttamaan ja kotona nakkaan lapset seinään ja olen yksinäinen, uupunut väsynyt lapsiini.

tehnyt tilanteesta ls-ilmoituksen? Tajuat varmaan, ettei tilanne ole silloin ollut normaali... Ihmisillä on todella korkea kynnys puuttua tuollaiseen. Se yhdistettynä siihen että teistä on jo aikaisemmin tehty ilmoitus, puhuis sen puolesta ettet välttämättä ymmärrä ettei suhteesi lapsiin ole ihan kunnossa. Itse näin kerran kuinka marketissa oli jokin perheensisäinen riita menossa, väsyneen ja kulahtaneen näköiset vanhemmat vaikutti todella raivokkailta vaikkeivat juuri mitään sanoneetkaan, ja ostoskärryjen nurkassa kyyhötti noin nelivuotias lapsi puremassa nyrkkiään, ettei olisi itkenyt. Vaikka siinä tilanteessa ei tapahtunutkaan faktisesti juuri mitään, moni ei varmaankaan edes huomannut, se oli ulkopuolisen silmään hyvin, hyvin ahdistava tilanne ja olisi tehnyt mieli ottaa lapsi kärryistä suoraan mukaan ja viedä se jonnekin, jossa ei tarvi kauhistuneen näköisenä purra nyrkkiä ettei tule itkua.

Nimetön ilmoittaja soitti neuvolaan, koska sitä kautta sai tietoon meidän osoitteen, hän tiesi vain lasten nimet. Paikkakunta on pieni.

ja neuvolallahan oli tiedossa se heidän tekemä ilmoitus.

Tilanne oli yksinkertaisesti tämä:

Odotimme kerhosta isompaa lasta. Pienempi, 1 v 4 kk ikäinen suuttui, kun "lelut eivät totelleet", eikä huolinut toista lelua, ei lukutuokiota, ei apua, tarjosin kaikkea. Hän valui odotustilan sohvalta lattialle ja alkoi huutaa.

Koska paikalla oli muitakin äitejä lapsiaan odottamassa ja tuomassa, ja lapseni on todella isoääninen, vein hänet kauemmaksi siitä, kannoin sylissä. Hän rimpuli, sätki, halusi pois, laskin hänet lattialle jossa makasi ja sätki ja karjui. Olin vierellä. Jos koskin, huuto yltyi. Jos otin syliin, rimpuli itsensä solmuun ja huuto yltyi,. Onko sinun lapsesi koskaan saanut uhmakohtausta tai yhdenkään toisen av-mamman?

Minun kaikki lapseni ovat, ne ovat just tätä, tuossa iässä. On vain annettava huutaa. Menee ohi aikanaa. Sitten ollaan sylissä ja kaikki hyvin.

Tuo tilanne on "huono" siksi, että se herätti syvää pahennusta paikalla olleissa äideissä eikä kukaan sanonut mitään. Ei kysynyt tms. kommentoinut. Mutrta paheksunta leijui ilmassa. Siksi yritin viedä lasta pois ja ottaa syliin, että lopettaisi, normioloissa kotona en olisi tehnyt tuota, olisin antanut huutaa, En kuitenkaan jättänyt lasta yksin, en hermostunut, en ollut väkivaltainen tms. Kun kerho loppui, lähdimme nopeasti paikalta. Lapsi lopetti huudon välittömästi kun olimme oven ulkopuolella.

En ole koskaan rieputtanut tai repinyt lapsiani, en kotona, en julkisella paikalla. En ollut kellekään jutellut, että "voi kun olen yksinäinen ja uupunut" tms eli ne olivat neuvolan yli vuoden takaisia merkintöjä, eivät sen hetkistä elämää. Ne oli laitettu ilmoitukseen ikään olisivat sen hetkistä.

Ilmoittaja, kuka liekään, ei ole koskaan kotonani käynyt eikä kanssani jutellut lastenkasvatuksesta tms. asioista, koska kukaan paikallaolleista ei ole kotonani käynyt.

Sitä, olenko kulahtaneen näköinen - olen varmaan. En laita itseäni, ikää on, vaatteet verkkari-linjaa. Silti huolehdin lapsistani enkä hakkaa heitä.

Ja ei, en tajua. Koska se oli aivan tavallinen puolitoistavuotiaan lapsen uhmakohtaus, lattiaraivarikilarit, jollaisen vastaavan näin muutama kuukausi sitten yhden kaupan edessä. Äiti seisoi matkan päässä rattaiden luona kännykkä kourassa, lapsi makasi lumisessa maassa ja karjui. Miksi siitä ei tehty ilmoitusta? Minä olin lapsen vierellä ja pysyin rauhallisena, edes mitään piilotettua uupumusta tai raivoa ei ollut, koska ei ollut sellaista, tilanne oli minun kannaltani ihan "hallussa" eikä minulla vaikea tms.

Kynnys puuttua ei ole korkea, kun on pieni paikkakunta ja jo valmiina silmätikkuna.

tästä täällä ennenkin? Ja tuo manitsemasi neuvolaepisodi oli sellainen, jossa olit puhunut nevolassa todella levottomia, tyyliin haluaisit heittää miehesi kaivoon. Ja anopissakin oli jotain vikaa ja olisit hänelle jotakin halunnut tehdä. Itse käsität että tuollaisten puhuminen on ihan normaalia, mutta neuvola oli eri mieltä? ja minä.

""7 & 29

no niin varmaan, parantua voi ehkä päätä vaihtamalla?!



muistetaan nyt kuitenkin, ettei ole todellakaan normaalia saada psykoottista diagnoosia. normaali-ihmiset pitävät niitä pöpeinä joka tapauksessa, eivätkä kyllä sovi vanhemmiksi. kun kerran sekoilee käsittämättömästi, on aina suurennuslasin alla. ja tässä tapauksessa mielestäni syystä. mielisairaat tekee kauheita asioita, niistähän saa lukea lehdistä harva se päivä. """



No ei ole tarvinnut päätä vaihtaa, kyllä lääkkeet on ihan auttaneet ja nyt niistäkin ollaan luopumassa. Mitään pahaa en ole lapselleni tehnyt vaan luulin tekeväni hyvin kun hain apua. En sekoillut käsittämättömästi. Psykoosin diangnoosi on vähän erilainen.



7

tästä täällä ennenkin? Ja tuo manitsemasi neuvolaepisodi oli sellainen, jossa olit puhunut nevolassa todella levottomia, tyyliin haluaisit heittää miehesi kaivoon. Ja anopissakin oli jotain vikaa ja olisit hänelle jotakin halunnut tehdä. Itse käsität että tuollaisten puhuminen on ihan normaalia, mutta neuvola oli eri mieltä? ja minä.

Hei, en ole tuo henkilö. En ole puhunut anopista neuvolassa ikinä mitään. En ole ikinä sanonut,e ttä voisin heittää miehen kaivoon.

En puhunut tuollaisia "levottomia", en ole tuo henkilö.

Sanavalintani olivat kyllä aika yliampuvia, koska tapani käyttää kieltä ja ilmaista itseäni on rönsyilevää ja epätavallista, etenkin jos olen väsynyt / uupunut / vihanen

Kuten sanoin, ymmärrän että neuvola teki sen ilmoituksen. Sitä en kritisoi. Kritisoin sitä, että he eivät kirjanneet siihen totta. Ilmoitukseen olisi riittänut että äiti on erittäin uupunut ja väsynyt elämäntilanteeseensa xxxx ja sillä jo ls olisi puuttunut, olisin saanut apua siihen tilanteeseen, mikä aiheutti minulle kuormitusta.

Nyt emme saaneet sitä apua, sillä kaikki energia meni siihen, että kävimme läpi, että en ole sanonut lausetta xxx, en ole edes ajatelut sellaista koskaan jne.

Mutta tuo kuvaamasi henkilö en ole, tuohon liittyvä aihe / ketju on mennyt multa ohi, tosin en vakikävijä täällä edes ole.

""7 & 29

no niin varmaan, parantua voi ehkä päätä vaihtamalla?!



muistetaan nyt kuitenkin, ettei ole todellakaan normaalia saada psykoottista diagnoosia. normaali-ihmiset pitävät niitä pöpeinä joka tapauksessa, eivätkä kyllä sovi vanhemmiksi. kun kerran sekoilee käsittämättömästi, on aina suurennuslasin alla. ja tässä tapauksessa mielestäni syystä. mielisairaat tekee kauheita asioita, niistähän saa lukea lehdistä harva se päivä. """



No ei ole tarvinnut päätä vaihtaa, kyllä lääkkeet on ihan auttaneet ja nyt niistäkin ollaan luopumassa. Mitään pahaa en ole lapselleni tehnyt vaan luulin tekeväni hyvin kun hain apua. En sekoillut käsittämättömästi. Psykoosin diangnoosi on vähän erilainen.



7

Mä yritin itsemurhaa

Ja jouduin sairaalaan. Sen takia tehtiin.

Eli siksi koska minulla on ollut mielenterveysongelmia ja siksi että lasteni isä on entinen narkkari.



Nämä syyt ovat riittäneet lastensuojeluilmoitusten tekoon ja niitä on tehty monta.



Näistä kahdesta syystä on saatu rakennettua monen monta tarinaa ja huolen aihetta...

Sanotaan että 0 on surkeaa hirviövanhemmuuutta ja 100 on loistavaa ihannevanhemmuutta, joka tuottaa onnellisia ja tuottavia veronmaksajia. Nollakodissa kasvanut tsemppaa kovasti ja yltää vanhempana vaikkapa tasolle 40, mikä on hänen omasta mielestään aivan loistava saavutus, mutta ei riitä kun katsotaan sieltä sadan prosentin näkökulmasta käsin. Tässä kentässä tasapainoilu ei varmasti ole sossuille helppoa.

Eli siksi koska minulla on ollut mielenterveysongelmia ja siksi että lasteni isä on entinen narkkari. Nämä syyt ovat riittäneet lastensuojeluilmoitusten tekoon ja niitä on tehty monta. Näistä kahdesta syystä on saatu rakennettua monen monta tarinaa ja huolen aihetta...

Mitä he ovat teistä ilmoituksiinsa kirjanneet? Ketkä niitä ovat tehneet? Neuvola? Päivähoito? Naapurit?

Miten sossut ovat suhtautuneet?

Pieni paikkakunta?

Sanotaan että 0 on surkeaa hirviövanhemmuuutta ja 100 on loistavaa ihannevanhemmuutta, joka tuottaa onnellisia ja tuottavia veronmaksajia. Nollakodissa kasvanut tsemppaa kovasti ja yltää vanhempana vaikkapa tasolle 40, mikä on hänen omasta mielestään aivan loistava saavutus, mutta ei riitä kun katsotaan sieltä sadan prosentin näkökulmasta käsin. Tässä kentässä tasapainoilu ei varmasti ole sossuille helppoa.

Sitä tietysti voisi pohtia, mikä on normaalia. Millainen perhe on normaali?

Millainen lapsi on normaali?

Jos lapsi on ujo, menee lukkoon, pelkää - onko se perheen vika, kasvatuksen vika, vaiko vaan luonneominaisuus?

Eräs sossu sanoi arasta, ujosta, "hitaasti lämpenevästä" ja kiltistä, leikkivästä lapsesta, että kyseessä on OIREET.

Minä vastasin, että puhuisin mieluummin peruspersoonasta.

Sossu vastasi, että heillä on tapana käyttää tällaisia ilmaisuja.. eli siis: kun me normivanhemmat kuvaamme lapsemme luonnetta ja peruspersoona, sossu kirjaa paperille lapsen oireita.

Meistä kaikista saadaan hulluus irti tavalla tai toisella jos ja kun ihminen viedään ääritiloihin ja äärioloihin, väsytetään, uuvutetaan. Sitä sanoo ja sitä toimii aivan epäadekvaatisti.

Mutta ennen kuin perhe laitetaan suurennuslasin alle piinapenkkiin av-mammojen tai sossutätien taholta, olisi aika hyväksyä se, että normaalius kaikkinensa on aika laaja ja vähän häilyväkin käsite,

On erilaisia perheitä, erilaisia lapsia.

Lastensuojelun asia ei ole mikään yksittäinen perheriita, ei välttämättä edes väsynyt äiti. eikä parkuva lapsi, eikä kovaäänisyys MILLÄÄN olettamuksella!

Ls-ilmoitukseen pitäisi mennä vasta sitten, kun lapset on selkeästi, useasti ja todistettavasti laiminlyötyjä; ei ruokaa, lyödään jatkuvasti, alkoholia, huumeita, ei puhtautta jne ym.

Se, että meidän perhe on tällainen, se on ainoa ja oikeanlainen, ei tarkoita, että sinun perheesi olisi niin vääränlainen erilaisuudessaan, että lapsilla on siellä huono olla.

Me pyydettiin itse kiireellistä sijoitusta tyttärelle kska meillä alkoi olla keinot tytön karkailuun kateissa, mä olin viimeisilläni raskaana ja kävi kunnon päälle yölliset etsiskelyt Tyttö siis oli 9v.



Oli kuukauden sijoituksessa ja tuli kotiin ja sama jatkui taas, ja puudettiin sijoitusta taas, se saatiin ja vaadittiin tytölle tutkimukset sairaalassa. Tyttö otettiin huostaan lähinnä kurinpidollista syistä johtuen. Taustalta selvisi autisminkirjoa ja lievä kehitysvamma ja geenivirhe, oli vuoden poissa kotoa ja nyt ollut 2v kotona ja hienosti sujuu.



Mun äiti kuoli 7v sitten ja meillä olisi ollut neuvola aika jonka siinä suriessa unohdin täysin ja neuvolan-täti teki meistä ilmoituksen, oli kyllä aiheeton.

Ls-ilmoitukseen pitäisi mennä vasta sitten, kun lapset on selkeästi, useasti ja todistettavasti laiminlyötyjä; ei ruokaa, lyödään jatkuvasti, alkoholia, huumeita, ei puhtautta jne ym.

Aikuisten hyväksyntäänkö ls-ilmoituksen pitää mielestäsi perustua? Että kun kaltoinkohteleva aikuinen hyväksyy sen että juu en toimi oikein, sitten on vasta ls-ilmon paikka? Lapsen pahoinvoinnista viis? Ja huom., lastensuojeluimoitus ei ole sama kuin huostaanotto.

Wi siitä tule ls-ilmoitusta, jos ei ole mennyt nevolaan varattuna aikana. Höpö höpö, taas näitä valheita, hohhoijaa.



Miksei minusta ole tehty, kun en ole mennyt neuvolaan, enkä edes ilmoittanut, etten nyt tulekaan?

nyt uudella psykologilla, mutta en pysty puhumaan kaikkia asioita koska pelkään uutta ilmoitusta ja olen tästä sanonut psykologilleni. Nykyinen psykologi vakuuttaa että ennen lastensuojeluilmoitusta asiakkaan kassa kyllä keskustellaan. Tuo joka teki minusta ilmon lähetti minut myös psykiatriselle osastolle hoitoon... diagnoosi lievä psykoosi. 7

Lastensuojeluilmoitus ei ole huostanotto. LS-ilmoitus on vain merkki siitä, että joku on lapsista huolissaan ja tarjotaan apua. Mikä helvetti teitä oikein vaivaa?

Menen itse psykologille, jotta voin puhua elämääni raastavista asioista LUOTTAMUKSELLA. En halua kertoa asioita enää uudelleen lastensuojelun palaverissa. Psykologiin luottamussuhteen rakentaminen vie usein aikansa ja siihen pitäisi pystyä luottamaan, että asiat pysyvät neljän seinän sisällä, ellei kyse ole mistään sellaisesta, joka voisi vakavasti vaarantaa lapsen hyvinvointia. Lisäksi psykologin tehtävä on mielestäni ohjata eteenpäin mikäli asiakas on kiinnostunut. AP

Jotta saataisiin jotain tolkkua hänen elämäänsä.

Ei kai sitä nyt voi hankalaa lasta tuupata viranomaisten niskoille? Ei se ainakaan teidän suhdettanne paranna. Eikö lastensuojeluilmoituksen sijaan voisi käydä vaikka perheneuvolassa, nuorisopsykolgilla tms. jossa vuorovaikutus pyrittäisiin saamaan kuntoon.

Miehelleni psykologin tekemä ilmoitus oli kova isku, sillä luottamussuhde psykologiin kärsi niin pahasti, ettei voi harkitakkaan enää keskustelevansa henk. koht asioista kyseisen henkilön kanssa.

se riittää että sanoo kaiken tuntuvan vähän raskaalta. Musta tuntuu että tässä on taas yksi tapaus, jossa vanhemmat ei ymmärrä oman tilanteen vakavuutta.

Eli nsinäkö ymmärrät, että tilanne oli vakava? Teetkö esim. ystävistäsi ls-ilmoituksen, jos he kertovat sinulle, että kaikki nyt tuntuu vähän raskaalta? Onko se todella sinulle vakava tilanne?

Toivon ettet työskentele ls tai sosiaalialalla.

-AP