Minkä vuoksi teistä on tehty ls-ilmoitus?

Viisitoista vuotiaan eka känni, pyörälläkaatuminen ja tk-käynti

Ls-ilmoitukseen pitäisi mennä vasta sitten, kun lapset on selkeästi, useasti ja todistettavasti laiminlyötyjä; ei ruokaa, lyödään jatkuvasti, alkoholia, huumeita, ei puhtautta jne ym.

Aikuisten hyväksyntäänkö ls-ilmoituksen pitää mielestäsi perustua? Että kun kaltoinkohteleva aikuinen hyväksyy sen että juu en toimi oikein, sitten on vasta ls-ilmon paikka? Lapsen pahoinvoinnista viis? Ja huom., lastensuojeluimoitus ei ole sama kuin huostaanotto.

Nyt en ymmärtänut.

Kerrotko, mitä ja minkälaista tukea ja apua se lastensuojelu sitten tarjoaisi perheelle, jossa lapsista huolehditaan, heitä ei hakata, heillä on kaikki se, mitä lapsilla pitääkin olla, rakkaus ja rajat mukaan lukien? Mutta heistä tehdään ilmoitus, koska joku on huolissaan, koska perhe elää ja toimii eri tavalla kuin he itse.

Minähän sanoin: ilmoitus pitäisi tehdä vasta sitten, kun pystyt todistamaan, olet esim, nähnyt ja esim. useamman kerran, kun vanhemmat raahaa ja repii ja hakkaa lastaan.

Ei olettamuksen perusteella. Eikä väittämiä, jotka ovat aivan pelkkää paskaa, valhetta.

se riittää että sanoo kaiken tuntuvan vähän raskaalta. Musta tuntuu että tässä on taas yksi tapaus, jossa vanhemmat ei ymmärrä oman tilanteen vakavuutta.

Eli nsinäkö ymmärrät, että tilanne oli vakava? Teetkö esim. ystävistäsi ls-ilmoituksen, jos he kertovat sinulle, että kaikki nyt tuntuu vähän raskaalta? Onko se todella sinulle vakava tilanne?

Toivon ettet työskentele ls tai sosiaalialalla.

-AP

ja sen perusteella tee ls-ilmoitusta. Varsinkaan noin vähäisen lausahduksen perusteella. Tottakai kyseessä on kokonaisuus. Olisipa todella mielenkiintoista kuulla kyseisen terapeutin versio asiasta ja saada tietää, että mitä jätät kertomatta.

Wi siitä tule ls-ilmoitusta, jos ei ole mennyt nevolaan varattuna aikana. Höpö höpö, taas näitä valheita, hohhoijaa.

Miksei minusta ole tehty, kun en ole mennyt neuvolaan, enkä edes ilmoittanut, etten nyt tulekaan?

jos perhe ei käytä kunnallisia neuvolapalveluita.

No meille kerrottiin ilmoituksen tekijä neuvolan-täti :D Joka oli aika nolo tuon jälkeen.

paljon, minkä vuoksi hänelle suositeltuja toimintaterapiakäyntejä jäi välistä liiaksi. Meille kerrottiin, että olisi pitänyt vaatia korvaavia käyntejä, vaikka terapeutti sanoi kahden kesken, että niitä olisi ollut mahdoton saada.

Eli nsinäkö ymmärrät, että tilanne oli vakava? Teetkö esim. ystävistäsi ls-ilmoituksen, jos he kertovat sinulle, että kaikki nyt tuntuu vähän raskaalta? Onko se todella sinulle vakava tilanne?

Toivon ettet työskentele ls tai sosiaalialalla.

-AP

teksisi lastensuojeluilmoituksen pelkästään sen perusteella että mies sanoo että "kaikki tuntuu nyt vähän raskaalta", tuntuu aika absurdilta. Ettei nyt vain olisi käynyt niin, että mies on kertonut rehellisesti teidän perhe-elämästä ja sinunkin tekemisistä. Ja kokonaisuuden perusteella terapeutti on katsonut ls-ilmoituksen tarpeelliseksi. Miestäsi pelottaa kertoa sulle totuutta ja nyt se yrittää vierittää syytä terapeutin niskoille.

Onko moinen kovinkin tavallista? Opettaja oli huomannut että lapsella on jokin hätänä ja ryhtynyt selvittämään mikä on hätänä. Tämä on nyt sitten sitä välittämistä, jota peräänhuudetaan, kun joku menee katolle kiväärin kanssa. Teidän tapauksessa ei onneksi ollut sen "vakavammasta" kyse.

Kyllä minä yläkoulun opettajana olen muutamaan otteeseen pyytänyt lasta jäämään välitunnilla luokkaan ja olen sitten kysynyt, onko jotain huolia, kun lapsi on näyttänyt jo monta päivää surulliselta. Sitten on lapsi saman tien ruvennut vollottamaan ja on tullut vuodatus, kuinka kotona riidellään (äiti vs. lapsi) ja on niin vaikeaa ja poikaystävä jätti jne. Minä olen siinä sitten kuunnellut, kun lapsi on purkanut sydäntään, mutta ikinä ei ole tullut mieleenkään tehdä mitään ilmoituksia mihinkään suuntaan. Lapselle olen antanut kehoituksen mennä vielä kuraattorinkin kanssa juttelemaan, jospa tämä osaisi antaa enemmän eväitä välien selvittelyyn kotona.

Minä tekisin varmaan jonkun ilmoituksen vasta siinä kohtaa, jos lapsi tulisi sanomaan minulle suoraan, että kotona juopotellaan ja hakataan, ja silloinkin kysyisin ensin neuvoa rehtorilta ja kuraattorilta.

Minusta tässä ketjussa on esitetty ihan aiheellisia syitä tehdä ilmoitus. Ei kukaan ole joutunut ilmon kohteeksi, jos lapsi on ollut työpäivän ajan yksin :)

Sanotaan että 0 on surkeaa hirviövanhemmuuutta ja 100 on loistavaa ihannevanhemmuutta, joka tuottaa onnellisia ja tuottavia veronmaksajia. Nollakodissa kasvanut tsemppaa kovasti ja yltää vanhempana vaikkapa tasolle 40, mikä on hänen omasta mielestään aivan loistava saavutus, mutta ei riitä kun katsotaan sieltä sadan prosentin näkökulmasta käsin. Tässä kentässä tasapainoilu ei varmasti ole sossuille helppoa.

Tässäpä ongelma onkin, mikä on ihannevanhemmuus?

Kasvatustapoja on yhtä monia kuin kasvattajiakin. Et sinä, sossu, tai kukaan muukaan ole sanomaan, teetko oikein jossain yksittäisessä asiassa, kuten lapsen uhmakohtauksessa, toisaalta ihannevanhempi ei ole välttämättä aina tasapainoinen. Vanhemmatkin ovat ihmisiä. Itse en pidä ns. ydinperhe-omakotitalo-kultainennoutaja-täydellinen kympin lapsi, joka soittaa pianoa-ihannetta terveenä lapselle VÄLTTÄMÄTTÄ. Esimerkiksi kotiäitiys ei tee aina välttämättä parasta lapselle (esim. sosiaaliset suhteet) ja tehdäänkö kenestäkään kotiäidistä ls-ilmoitusta vain siksi, ettei pysty luomaan lapselle samanlaisia sosiaalisia suhteita, kuin päivähoidossa voisi?

Kaikki on suhteellista ja katsojasta kiinni.

lastensuojeluilmoitus päivähoidon toimesta, kun ajatuksissani ajoin päivähoidon tienhaarasta 20 metriä ohi - peruutin ja ajoin pihaan. Olin kuulemma ihan sekaisin. Minulle tästä eivät kertoneet, asia selvisi vasta sosiaalityöntekijän ottaessa yhteyttä.

Ls-ilmoitukseen pitäisi mennä vasta sitten, kun lapset on selkeästi, useasti ja todistettavasti laiminlyötyjä; ei ruokaa, lyödään jatkuvasti, alkoholia, huumeita, ei puhtautta jne ym.

Aikuisten hyväksyntäänkö ls-ilmoituksen pitää mielestäsi perustua? Että kun kaltoinkohteleva aikuinen hyväksyy sen että juu en toimi oikein, sitten on vasta ls-ilmon paikka? Lapsen pahoinvoinnista viis? Ja huom., lastensuojeluimoitus ei ole sama kuin huostaanotto.

Et ole koskaan tainnut olla lastensuojelun piinapenkissä? Oletko joutunut tilittämään elämääsi ja selittelemään KAIKKIA tekojasi? Kun kaivellaan vanhimmatkin paperit sinusta (kuten lähes 10 v. vanhat "raksi-ruutuun"-testillä tehdyt mielenterveysdiagnoosit) jotta vain jotain löydettäisi?

Kun vanhemmuutesi/äitiytesi kyseenalaistetaan?

lastensuojeluilmoitus päivähoidon toimesta, kun ajatuksissani ajoin päivähoidon tienhaarasta 20 metriä ohi - peruutin ja ajoin pihaan. Olin kuulemma ihan sekaisin. Minulle tästä eivät kertoneet, asia selvisi vasta sosiaalityöntekijän ottaessa yhteyttä.

Eli nsinäkö ymmärrät, että tilanne oli vakava? Teetkö esim. ystävistäsi ls-ilmoituksen, jos he kertovat sinulle, että kaikki nyt tuntuu vähän raskaalta? Onko se todella sinulle vakava tilanne?

Toivon ettet työskentele ls tai sosiaalialalla.

-AP

teksisi lastensuojeluilmoituksen pelkästään sen perusteella että mies sanoo että "kaikki tuntuu nyt vähän raskaalta", tuntuu aika absurdilta. Ettei nyt vain olisi käynyt niin, että mies on kertonut rehellisesti teidän perhe-elämästä ja sinunkin tekemisistä. Ja kokonaisuuden perusteella terapeutti on katsonut ls-ilmoituksen tarpeelliseksi. Miestäsi pelottaa kertoa sulle totuutta ja nyt se yrittää vierittää syytä terapeutin niskoille.

Mistä minunkin tekemisistä? Ei miestäni pelota minulle totuutta kertoa, itse kannustin häntä psykologille ja meillä on melko avoimet välit mieheni kanssa. Mutta tätä nyt osasin tältä palstalta odottaakkin, täällä on viisaita ihmisiä palsta täynnä. Psykologejakin on monenlaisia. Kiinnostaa nimittäin, miksi hänen edellinen psykologinsa ei tehnyt ilmoitusta? Hän kuitenkin tiesi mieheni tilanteesta perinpohjaisesti. Valitettavasti jäi äitiyslomalle. Tämä edellinen tuntui jotain apuakin antavan.

Ai niin, tähän muuten tarinaani lisättävä vettä myllyyn, että sosiaalihuolto uhkaili, että eivät lopeta asiakkuutta, jos mieheni ei suostu käymään tällä ilmoituksen tehneellä psykologilla. Että eipä ymmärrystä sieltäkään.

Tässäpä ongelma onkin, mikä on ihannevanhemmuus?

Kasvatustapoja on yhtä monia kuin kasvattajiakin. Et sinä, sossu, tai kukaan muukaan ole sanomaan, teetko oikein jossain yksittäisessä asiassa, kuten lapsen uhmakohtauksessa, toisaalta ihannevanhempi ei ole välttämättä aina tasapainoinen. Vanhemmatkin ovat ihmisiä. Itse en pidä ns. ydinperhe-omakotitalo-kultainennoutaja-täydellinen kympin lapsi, joka soittaa pianoa-ihannetta terveenä lapselle VÄLTTÄMÄTTÄ. Esimerkiksi kotiäitiys ei tee aina välttämättä parasta lapselle (esim. sosiaaliset suhteet) ja tehdäänkö kenestäkään kotiäidistä ls-ilmoitusta vain siksi, ettei pysty luomaan lapselle samanlaisia sosiaalisia suhteita, kuin päivähoidossa voisi?

Kaikki on suhteellista ja katsojasta kiinni.

Tämä voi olla just se syy miksi osa ihmisistä ei vaan tajua miksi ls on heistä kiinnostunut. Eihän ihannevanhemmuudella ole mitään tekemistä pianonsoiton kanssa tai sen että onko kotiäiti vai ei. Ehkä osa ihmisistä juuri katsoo näitä ulkoisia asioita arvottaessaan omaa vanhemmuuttaan.

Oikeasti vanhemmuudessa on kyse paitsi siitä, turvataanko lapselle ravinto ja katto päälle, ennen kaikkea siitä, että kokeeko lapsi että hänellä on turvaa, saako ilmaista kaikkia tunteitaan, onko perheessä jokin asia joka pyörittää perhettä niin että osia lapsen psyykestä jää kehittymättä (ns. virtahepo olohuoneessa -ilmiö). Ja niin edelleen. Asioita joille ei ole mitään tekemistä ulkoisten asioiden kanssa.

vainoaa perhettä ja terapeutti vainoaa perhettä. Kaikki on perheessä mitä mainioimmin, mutta sossulla ja terapeutilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin miettiä että ketäs tänään vainottaisin täysin turhaan, vaikka oikeesti töitä on niin ettei saada niitä kiireisiäkään tehtyä. Ja sitten miehes menee sanomaan teitä vaanivalle salaliitolle yhden lauseen joka kuuluu että pikkusen tuntuu nyt raskaalta ja buuuum! Ls-koneisto käynnistyy. Uskoo ken tahtoo.

vainoaa perhettä ja terapeutti vainoaa perhettä. Kaikki on perheessä mitä mainioimmin, mutta sossulla ja terapeutilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin miettiä että ketäs tänään vainottaisin täysin turhaan, vaikka oikeesti töitä on niin ettei saada niitä kiireisiäkään tehtyä. Ja sitten miehes menee sanomaan teitä vaanivalle salaliitolle yhden lauseen joka kuuluu että pikkusen tuntuu nyt raskaalta ja buuuum! Ls-koneisto käynnistyy. Uskoo ken tahtoo.

Olen kyseenalaistamisestasi huolimatta täysjärkinen, olen ollut sosiaalihuollon kanssa yhtedessä jopa omasta aloitteestani, ihan kenenkään ilmoittamatta, pyytämässä apua ongelmaan, joka todella oli. Kuten olen arvellut useammassa aiemmassakin viestissäni, että nämä kyseenalaistajat eivät ole itse tähän koneistoon joutuneet. Lastensuojelusta itsestään minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että yritetään keinolla millä hyvänsä etsiä apua ongelmaan jota ei ole. Tai on kyllä. Mieheni on masentunut ja siihenkään apua ei saa, sillä mieheni ei uskalla ymmärrettävästi luottaa enää mihinkään. Masentuneella kun muutoinkin on usein luottamus ihmisiin matala.

Ja silti pakotetaan menemään sosiaalihuollon puolelta puhumaan, vaikka mies tietää, että asiat psykologilta kerrotaan eteenpäin.

Uskon, että eiköhän sinunkin elämästäsi löydetä asia, josta ls-ilmo voitaisiin tehdä, kun oikein aletaan etsimään ja useinhan neuvolan yms. toimesta niitä etsitäänkin. Turha väittää ettei näitä virkaintoisia neuvolatätejä ja lastenhoitajia ole, kyllähän niitä on.

AP

vainoaa perhettä ja terapeutti vainoaa perhettä. Kaikki on perheessä mitä mainioimmin, mutta sossulla ja terapeutilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin miettiä että ketäs tänään vainottaisin täysin turhaan, vaikka oikeesti töitä on niin ettei saada niitä kiireisiäkään tehtyä. Ja sitten miehes menee sanomaan teitä vaanivalle salaliitolle yhden lauseen joka kuuluu että pikkusen tuntuu nyt raskaalta ja buuuum! Ls-koneisto käynnistyy. Uskoo ken tahtoo.

Olen kyseenalaistamisestasi huolimatta täysjärkinen, olen ollut sosiaalihuollon kanssa yhtedessä jopa omasta aloitteestani, ihan kenenkään ilmoittamatta, pyytämässä apua ongelmaan, joka todella oli. Kuten olen arvellut useammassa aiemmassakin viestissäni, että nämä kyseenalaistajat eivät ole itse tähän koneistoon joutuneet. Lastensuojelusta itsestään minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että yritetään keinolla millä hyvänsä etsiä apua ongelmaan jota ei ole. Tai on kyllä. Mieheni on masentunut ja siihenkään apua ei saa, sillä mieheni ei uskalla ymmärrettävästi luottaa enää mihinkään. Masentuneella kun muutoinkin on usein luottamus ihmisiin matala.

Ja silti pakotetaan menemään sosiaalihuollon puolelta puhumaan, vaikka mies tietää, että asiat psykologilta kerrotaan eteenpäin.

Uskon, että eiköhän sinunkin elämästäsi löydetä asia, josta ls-ilmo voitaisiin tehdä, kun oikein aletaan etsimään ja useinhan neuvolan yms. toimesta niitä etsitäänkin. Turha väittää ettei näitä virkaintoisia neuvolatätejä ja lastenhoitajia ole, kyllähän niitä on.

AP

Ai niin... minäkin ajattelin sinun tavallasi, ennen näitä ls-ilmoituksia. Tule, näe ja koe, onhan siitä yksi hyvä puoli: minusta tuli entistä vahvempi ihminen.

AP

"Ohjeistuksen mukaan lapsesta pitää tehdä lastensuojeluilmoitus, jos perhe ei käytä kunnallisia neuvolapalveluita."



Niin narkkareitten, alkkisten tai muuten vakavasti sairaiden vanhempien kohdalla.

Terapeuttini ei voinut hyväksyä sitä että minulta jäi yksi käynti käymättä ja en vastannut puhelimeen.

Olin edellisen yön valvonut kipeää vauvaa rauhoitellen ja nukahtanut silloin kun siihen tuli mahdollisuus.

Olin tätä ennen käynyt terapiassa itseni takia ja tuon episodin jälkeen en pystynyt enää tuntemaan niin. Jälkeen päin ajateltuna emme muutenkaan tulleet juttuun, mutta ei sillä ole enää väliä.

Minä halusin vaihtaa terapeuttiani, mutta siitä seurasi uhkailu terapeutin taholta. Minun oli käytävä hänen luonaan tai hän joutuu ottamaan yhteyttä sossuun ja sossut ottavat lapsen huostaansa.

Minä lopetin hoidon tuohon ja kun juteltiin sossun kanssa pääsi itku. Oli selvää että minun täytyi hoitosuhdetta jatkaa mutta tunsin syvää helpotusta kun sosiaalityöntekijä kertoi että minulla on oikeus vaihtaa työntekijää jos hoitosuhteesta ei ole apua ja hän selvitteli asiaa puolestani. Pääsin kuin pääsinkin sellaisen terapeutin pakeille jonka kanssa minä pystyn olemaan minä.

Kun toinen lapseni syntyi, tekivät synnäriltä lastensuojeluilmoituksen huumeiden käytön vuoksi ja neuvolassa tätä ihmeteltiin sillä emmehän me käyttäneet huumeita.

Koska lastensuojeluilmoitus oli tehty niin sossut tulivat kotikäynnille ja tarjosivat perhetyötä ihan varmuuden vuoksi. Se sopi meille koska tuskin siitä olisi ollut haittaakaan.

Toisin kuitenkin kävi. Perhetyönkäynnit olivat todella uuvuttavia koska löysivät kaikesta huolenaihetta. Olin varpaillani koko ajan ja väsähdin. Mieheni sai tästä tarpeekseen ja ilmoitti sossuun ettei perhetyö sovi meille. Perhetyö oli käyntien lopettamista vastaan koska en ollut heidän mieleisensä vanhempi...

Mieheni osuus perheessämme oli unohdettu kokonaan.

2 vuotta tämän jälkeen meistä tehtiin taas lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen jälkeen sossut tulivat meille poliiseiden kanssa ja olin todella järkyttynyt tapahtuneesta. Luulin koko ajan että lapseni otetaan meiltä pois ja tunsin syvää vääryyttä perhettämme kohtaan .

Ei meillä asiat tuolloin hyvin olleet, mutta olivat kuitenkin hallinnassamme.

Täytyy myöntää että lastensuojeluilmoituksesta oli hyötyäkin sillä saimme asioitamme nopeutettua, mutta täytyy samalla myöntää että luottamus järkkyi entisestään perhetyötä kohtaan.

Sossu kertoi heidän toiminnalleen syyksi esim. harhaisuuteni joka perustui perhetyöntekijöiden antamiin lausuntoihin.

Olin harhainen ja tämä harhaisuus tarkoitti sitä että kuvittelin jonkun lähteneen seuraamaan minua.

Kyllä siinä riitti sossullakin ihmettelemistä kun saivat tietää asioiden oikean laidan. En ollut harhainen, enkä kuvitellut yhtäkään mitään.

Papereissamme luki kaikkea jotka olivat osittain totta ja osittain tuulesta temmattua. Siellä ei lue oikeaa kuvaa totuudesta ja sitä voidaan tulla jatkossakin käyttämään meitä vastaan.

En luottanut sossuihin, mutta sain nähdä myös sen puolen että heihinkin voi luottaa. Heillä oli omat ennakko asenteensa minua kohtaan ja vain se tieto ja"tieto" mitä heille oli annettu.

Siitä huolimatta minun ei tarvinnut todistella mitään eikä esittää mitään. Minun ei tarvinnut myöskään tulla nöyryytetyksi vaan he kohtelivat minua ihmisenä.

Eli siksi koska minulla on ollut mielenterveysongelmia ja siksi että lasteni isä on entinen narkkari. Nämä syyt ovat riittäneet lastensuojeluilmoitusten tekoon ja niitä on tehty monta. Näistä kahdesta syystä on saatu rakennettua monen monta tarinaa ja huolen aihetta...

Mitä he ovat teistä ilmoituksiinsa kirjanneet? Ketkä niitä ovat tehneet? Neuvola? Päivähoito? Naapurit?

Miten sossut ovat suhtautuneet?

Pieni paikkakunta?

omasta pyynnöstäni. Olin väsynyt ja masentunut ja avunhakukynnys oli korkealla. Lastensuojelun asiakkaana sai asiat rullaamaan nopeammin ja meillä oli ihana työntekijä. En koskaan pelännyt, että minut nyt leimataan johkin muottiin taikka lapset otetaan pois.



Nyt kaikki hyvin taas, tuosta jokunen vuosi aikaa. Ei olla oltu tekemisissä ainakaan 2,5 vuoteen, mutta saan tarvittaessa soittaa milloin vain.