Usean lapsen äidit, mitä teette erilailla kuin

Esikoisen kanssa anoppi ohjeisti ettei saa pitää liikaa sylissä, mies sanoi ettei saa totuttaa nukkumaan vieressä, neuvola sanoi ettei saa syöttää yöllä enää tiettyjen kuukausien iässä yms yms. Pää oli kuin tuuliviiri kun koitti osata olla " niin kuin kuuluu" . Yöt meni valvoessa jne. Kakkosen synnyttyä päätin viitata kintaalla neuvojille ja ottaa rennommin. Lapsi sai olla sylissä paaaaljon, maitoa tuli aina kun tilasi (myös yöllä) ja nukkui kainalossa. Ainakin meille sopi tosi hyvin. Kaikki nukkui hyvin ja oli tyytyväisiä =)

toisen/ kolmannen kanssa ei (turhaa) stressiä ihan sen vuoksi, ettei kaikki asiat olleet uusia ja ihmeellisiä. Tajusi sen, että jos vauva kuukauden ikäisenä huutaa iltaisin kaksi tuntia tai enemmän putkeen, se ei kestä ikuisuuksia (vaikka se siltä saattaa tuntua), vaan loppuu muutamien kuukausien kuluttua viimeistään.



Neuvolan ohjeistuksia osasi suodattaa, ei hermostunut ja pähkäillyt, että mitähän se tarkoitti sillä ja sillä toteamuksellaan.



Anopin/ oman äidin neuvot osasi sijoittaa sinne, minne ne kuuluivatkin.



Tuttavien/ ystävien/ sukulaisten vierailuista ei ottanut stressiä. Valmispullaa ja keksejä kaupasta tai grilli lämpeämään.



Imetys meni omalla painollaan, ja sitä jatkui niin kauan kuin jatkui, siinäkään ei muiden mielipiteillä enää ollut painoarvoa.



Kaikenkaikkiaan esikoisen kanssa oli ihanaa siksi, että kaikki oli uutta ja outoa. Toisen ja kolmannen kanssa oli ihanaa siksi, että kaikki ei ollut uutta ja outoa.

Ensimmäinen kun alkoi 3 viikkoisena huutaa koliikkia, en edes tajunnut mistä se huuto johtui. Neuvolassa sanottiin vaan jotta kaikki vauvat itkee vaikka selitin omani huutavan klo 18 - 22 suoraa huutoa selkä kaarella ja hiki päässä punaisena kuin tomaatti. Minulla ja miehellä oli kauhea hätä. Anoppeja piti karttaa kuin ruttoa, koska aina jos satuttiin ilta-aikaan kylään niin kamala sitä hössäystä ja syyttelyä (onko sillä nälkä, ota nyt äkkiä se tissi esiin, eikö sulla tuu tarpeeksi maitoa, nyt käyt ostamassa korviketta, anna nyt tänne se lapsi, onko sillä liian kireät vaipat, eikö sitä oo röyhtäytetty, jos sillä on ilmavaivoja, missä teillä on tutti, no onko sillä kuumetta AAAARRRRRGGGGGH). Jos joku ois vaan sanonut, että se koliikki kestää aikansa tekipä melkein mitä hyvänsä niin ois kyllä menny paljon helpommin. Mutta ei kun meillä hössätiin ja hermoiltiin ja kannettiin ja hötkytettiin kädet kipeiksi asti. 3 kk kun tuli täyteen niin itku loppu kuin seinään. Siinä vaiheessa (vasta) lopulta tajusin mistä oli kyse. No, toisen ja kolmannen kanssa sit selvittiin vähemmällä. Lapsi itki itkunsa ja sai olla sen ajan olalla tms ja se tosiaan helpotti paljon, kun jäi ne turhat rauhoitteluyritykset pois.

miten se muka oli aivan mahdotonta saada kämppä imuroiduksi kerran viikossa kun se nyt neljän kanssa onnistuu 4 kertaa viikossa. mun oli muka mahdotonta tehdä ruoka valmiiksi kun mies tulee, ei kun pitää olla vauvan kanssa.



menisin ulos enemmän, en jahkaisi koko ajan miten rankkaa kaikki on, ottaisin vähän perspektiiviä.

Vauvan hoito ja eri ikäkaudet ym. eivät ole niin uusia asioita, niihin on ihan erilainen näkökanta ja perspektiivi kuin esikoisen kohdalla. Ei koe vauvan hoitoa yhtä raskaana. Ei enää viitsi silittää vauvan vaatteita, koska tietää ettei siitä ole mitään hyötyä, joskaan ei haittaakaan ;)



Osaa nukkua aina kun vain voi, oli meteliä tai ei. (Esikoisen kohdalla tämä ei onnistunut ;)) Ymmärtää levähtää, ja tehdä kotitöitä pienissä erissä aina silloin tällöin lasten hoidon lomassa. On oppinut tekemään monta asiaa samaa aikaa ;)



Mutta sitten ne asiat joita tekee ihan tietoisesti eri lailla: Minä teen tällä kertaa itse soseet. Esikoinen söi vielä 1,5 -vuotiaana kaupan soseita, kun ei mikään omatekoinen kelvannut. Yökki vain suustaan pois ja käänsi pään muualle, mikään tavallinen ruoka ei kelvannut, paitsi puuro...



Toista lasta en edes jouda pitää samalla tavalla sylissä vauvana kuin esikoista pidin. Toisaalta olen tarkoituksellakin laittanut enemmän kakkosta lattialle yksinään, vaikka vähän kitisisikin. Esikoista en raaskinut, ja siitä tulikin sitten sellainen sylikissa ettei toista ole...

tämä ei moista kapistusta huoli. yöt rauhallisempia, kun syöttää ja pitää kainalossa. Pinnasänky on kyllä jo siirretty toiseen huoneeseen ja nukkuu alkuyön siellä.

Toisen ja kolmannen lapsen kanssa olen levännyt silloin kun lapsetkin lepää, tai meidän tapauksessa isompi katsoo videon, pienempi nukkuu päikkärit ja esikoinen on koulussa - äiti lepää tai lukee hömppää :-) Kun esikoinen pienenä ja ainokaisena nukkui, yleensä siivosin, kuvitelkaa :-OO



Esikoista en nukuttanut vieressä, toista ja kolmatta kyllä. Eikä ole tuntunut kummankaan kehitystä hidastaneen, päinvastoin. Suren etten tajunnut esikoisen kanssa tätä.



Esikoinen söi valmisruokia ja joi 5kk ikäisestä Tuttelia, terve tyttö tuosta tuli mutta toista ja kolmatta imetin 1v ikäiseksi, toinen söi pelkästään omatekemiä soseita ja kolmas sekä kaupan soseita että omatekemiä.



Oikeastaan esikoisen kanssa yritin olla tiukkana monessakin asiassa, ja tehdä just niinkuin neuvotaan- ja sitten väsyin. Toisen ja kolmannen kanssa olen tehnyt enemmän vaistolla, ja vähemmillä syyllisyydentunteilla.