Mies jättää mut kohta, miten korjaan tilanteen?

Ja rakastavan vaimon tehtävä on löytää niitä asioita, missä kunnioittaa, ja osoittaa sitä kunnioitusta. Mies ei ehkä ole yhtä nopea, kuin ap, mutta ehkä hän on viisaampi, harkitsevampi, vakaampi ja luotettavampi. Opettele ap näkemään näitä ominaisuuksia, ja kehumaan miestäsi niistä.



Minulla on yksi kaveri, joka moittii miestään juuri hitaudesta ja 'tyhmyydestä', vaikka ulkopuolisen silmin vaimo on enemmän sellainen ongelmainen hössöttäjä, ja mies on perheen vakaaluontoinen viisas tukipilari, jota ilman vaimo varmaan asuisi nykyään jossain hoitolaitoksessa. Tämänkin naisen ominaisuuksissa on hyviä puolia, mutta hän ehdottomasti tarvitsee vakaan puolison pitämään perheen elämän raiteillaan.

perhe-terapia auttoi kovasti.



MUTTA, se auttoi myös siksi, että sen jälkeen mun ei tarvinnut syyttää enää vain itseäni. täälläkin te aika tiukasti hyökkäätte ap:n kimppuun ja hän itsekin tuntuu olevan sitä mieltä että koko homma on hänen syytään. perheterapiassa käytiin läpi mun ongelmia, sitä miksi mun pitää saada pitää tilanteet niin tiukasti hanskassa ja mitä voisin tehdä, että relaisin. mutta yllätyksekseni puututtiin myös miehen ongelmiin, miksi hänen on niin vaikeaa olla looginen, pysyä aikatauluissa, pitää asioista huolta.... mies rupesi ottamaan enemmän vastuuta esimerkiksi aikataulujen kiinnipitämisestä, rupesi ymmärtämään, että on syitä miksi joku minun tapani toimia on parempi jne.. ja mä pystyin todella relaamaan ja vapautumaan kun mun rinnalle kasvoi toinen aikuinen. me tavallaan jaettiin stressi puoliksi. :) nyt molemmat onnellisia. parisuhteessa on AINA; AINA AINA kaksi osapuolta ja molemmista löytyy yleensä korjattavaa....

mutta kun oikeasti ainoa ihminen, jota voi muuttaa, on oma itse, niin on ihan fiksua ap:n lähteä liikkeelle omista tekemisistään. Jos mies lähtee mukaan terapiaan, ja löytää omia juttujaan, niin mikäs sen hienompi. Mutta jos ei, niin ainakin ap voisi hakea apua omiinsa.

Jon Kabat-Zinn: Olet jo perillä, tietoisen läsnäolon taito.

Anthony de Mello: Havahtuminen



Minulta väheni nalkutus huomattavasti, kun luin nuo kirjat. Aloin suhtautua asioihin neutraalisti, hyväksyen, ilman että arvostelin koko ajan mielessäni puolisoani tai kodin epäsiisteyttä ym. Tajusin myös, miten turhaa on suuttua toiselle siitä, että hän ei käyttäydy sen mallin mukaan, jonka olin itse omassa päässäni luonut.

siivoushullukin jo ammattinikin puolesta.

mä suunnittelin töissä ollessanikin periaatteessa työviikon jo etukäteen, suoriuduin töistä sillälailla vähemmällä tressillä.

mun tapana on osata suunnitella aika paljon myös kotona kaikki valmiiks.. niin on vain helpompaa.. tämä tosin EI TODELLAKAAN onnistu miehiltä, kun ei kaikilta naisiltakaan.

mun mies hermostuu kanssa välillä, mut minä olen minä ja hän on sen tiennyt jo 15vuotta sitten mihin päänsä laittoi.

se on jotenkin naisten.. ainakin minun geeneissä, että nainen pystyy hoitamaan ja muistamaan kymmeniä asioita, kun miehet ei selviä edes yhdestä.

tästä vois jatkaa loputtomiin.



äiti-75

Ongelma on varmaan jotain sen suuntaista, että yrität ylläpitää järjestystä ja pyrkiä siihen, sillä kaaos pelottaa ja edustaa jotain ikävää, muistuttaa esim. lapsuudenkodistasi tms. Mulla ainakin näin, olen siis itse tosi nipo.



Mutta miksi miehesi ei voisi tehdä asioita tavallasi? Tuskin vaadit älyttömyyksiä tai ilman syytä? Kuinka vaikeaa miehellesi olisi tehdä asiat niinkuin tahdot kun se kerran rauhoittaisi sinua?



Parasta olisi jos molemmat tulisi vastaan. Sinä yrittäisit relata ja miehesi organisoitua.



Itse voisit miettiä, mitä kauheaa oikeastaan käy jos miehesi tekee asiat väärin, tai asiat eivät muuten mene prikulleen niinkuin sinä toivot. Jos miehesi tyyliin siivoaa tiskiharjalla kissan oksennuksia (kuten minun mieheni teki!), on ihan syytäkin nipoilla. Mutta jos hän pyyhkii pölyt ennen imurointia, niin pahin seuraus on se, että pinnoilla on uudelleen näkyvää pölyä hiukan aiemmin... Onko se sitten kuolemanvakavaa? Tuskinpa, vaikka ärsyttävää onkin, ja turhan työn tekemistä...



Henkilökohtaisesti en ymmärrä, että mies haluaa hajottaa perheen kertomastasi syystä. Ymmärrän, että hänellä on vaikeaa, mutta fiksumpaa olisi yrittää kasvaa yhdessä kuin lähteä karkuun.



Tsemppiä!

kun menin töihin ja rupesin yli-suorittamaan siellä. mies jäi koti-isäksi. muutaman kuukauden päästä huomasin, että ollaan kaikki yhä hengissä vaikka koti ei ollut niin puhdas, ruoka ei ehkä ihan yhtä terveellistä jne ja lasten vaatteet kaikki haalistuneen laikukkaita. nykyään olen tosi rela.

Siis oletko sinä kotona ja mies töissä? Onko sinulla omaa työtä, harrastuksia, menoja?



Minä en keksi tähän hätään muuta kuin että sinun pitäisi saada purkaa energiasi ja ärsytyksesi johonkin muuhun kuin kotiin. Entä jos vaihtaisitte osia, mies kotiin ja sinä töihin? Päättäisitte yhdessä, että nyt mies päättää kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän ja sinä hankit toimeentulon.



Minusta sinun ongelmasi kuulostaa siis siltä, että kuvittelet osaavasi ja tietäväsi kaiken kodin ja lasten hoidosta paremmin kuin miehesi ja kuvittelet että sinulla on valta päättää, miten asiat teillä tehdään. Entä jos passittaisitkin seuraavalla kerralla miehen ostamaan lapsille vaatteet, olohuoneeseen sohvan ja keittiöön uuden astiasarjan? Jos miehesi tästä lähtien päättäisikin mihin järjestykseen lasten vaatekaapit järjestetään ja missä pesuaineita ja jauhopurkkeja säilytetään? Sinä sitten yrittäisit parhaasi mukaan muistaa mihin mikäkin pusero ja lusikka kuuluikaan... voi olla että jossain vaiheessa huomaisit ettei se toisen toiveiden ja ajatusten arvaaminen aina niin helppoa olekaan :-)

kuitenkin pohjimmiltasi itseäsi jollain lailla parempana ihmisenä kuin muut, tai että mies ei oikeasti osaa tehdä asioita yhtä hyvin kuin sinä? Jos et ala pitää miestäsi samanarvoisena ihmisenä, niin ei kai käytöskään muutu. Ellet sitten ala esittää toista mitä ajattelet.

Kiitos kommentistasi kakkonen. Itse olen töissä ja aika stressaantunut. En siis ole siivoushullu tms. ja mies hoitaakin pääosin kotityöt. Suorittamiseni on tätä henkistä tasoa. Eli muidenkin pitäisi vihjeistäni ymmärtää, kuinka asiat pitää tehdä ja jos toinen onkin "pihalla", miten jonkun tietyn asian pitikään mennä, hermostun. Tai vaikka jos olen jostain sanonut kerran ja mies ei muista asiaa, tästäkin teen aina ison numeron. Vaikka siis mies on oikeasti muuten ihan täydellinen niin sitten tästä asiasta aina motkotan ja moitin vaikka tiedän olevani tosi inhottava. Onko kukaan muu tällainen?



Tosi paha olla. Käyn vähän juoksemassa mutta palaan vielä. Olisi ihanaa kuulla kommentteja ja vinkkejä. Tänään mies sanoi oikesti niin vakavasti, että hän ei kertakaikkiaan enää pysty pitkään yrittämään kun minä vaan jatkan samaa linjaa.



Ap

Varmasti ahdistava tilanne, kun pelkää toisen lähtevän. Ja nyt sitten pitäisi äkkiä jotenkin muuttua, estääkseen sen :(.

Itselläni oli vähän samanlaisia ongelmia, kun aikoinaan muutimme mieheni kanssa yhteen. Silloin meillä ei ollut perhettä, joten ei ollut niin suuria paineita "onnistua" muuttumisessa. Parin "epäonnistuneen" kerran jälkeen, päädyin jotenkin siihen, että en voi olla vaatimatta mieheltäni niitä asioita, joita vaadin itseltänikin. Kun kerran yhteinen talous! En halua tulla toisen jälkien siivoajaksi ja henk.koht. palvelijaksi. Ja niinhän siinä käy, jos toinen ei tee mitään oikein ja itse pitää tehdä ensin tai perässä. Eli - vaadin vähitellen itseltänikin vähemmän. Ja tiedätkö. Viihdyn kotonani ihan yhtä hyvin, ellen paremminkin. Ja niin miehenikin.

Suuri syy onnistumiseen oli varmasti myös miehessäni. Hän osasi ottaa huumorilla asian siitä lähin, kun oltiin tosissaan puhuttu - että nyt täytyy tähän hänen pomputtamiseena / jäkättämiseeni tulee muutos. Sovittiin, että meidän kodin ei tarvitse olla edustuskoti ja, että minäkään en vaadi itseltäni liikoja.

Koeta vaatia itseltäsi vähemmän! Ajan kanssa mieskin tekee osaansa, ha ihan ilman käskemistä! Tähän astikin varmasti tekisi, mutta ei ehdi, ennen kuin pääset sanomaan asiasta, ja siihen katoaa miehen motivaatio:). Tsemppiä!

Voin myöntää, että osa ongelmaa on varmasti se, että pidän itseäni - jos en parempana, niin ainakin fiksumpana. Miehellä ei siis leikkaa aina ihan yhtä nopeasti ja turhaudun tähän. Mutta kuten sanoin, kotitöistä tässä asiassa ei ole kyse.



Mutta nyt menen, palataan.



Ap

Äskeinen kommenttini hävisi. Sen verran vielä nopeasti, että varmasti osasyy ongelmaan on se (ja voin sen myöntää) että pidän itseäni - en parempana mutta ehkä fiksumpana. Ja jos miehellä ei ajatus leikkaa ihan yhtä nopeasti niin hermostun ja turhaudun. Kodinhoidosta ei siis ole kyse.



Mutta nyt menen, palaan vielä. Kiitos tähän astisesta. Erityisesti kaipaan vinkkejä (tyyliin laske kymmeneen ennen jokaista lausettasi, vaikka sitten ehkä vain muljauttelisin silmiäni...)



Ap

terapia kyllä AUTTAA.

Todella monet miehet eivät tiedä kodinhoidosta niin paljoa kuin naiset, koska heille ei ole opetettu, tai he eivät ole opetelleet niitä asioita. Esimerkkejä meiltä kotoa: kukaan muu kuin minä ei miehen mielestä pyyhi ovenkahvoja tai valokatkaisijoita kuin minä joka olen tästä syystä siivoushullu. Vessanpöntöstä ei lähde lika vedenpinnan alapuolelta lainkaan (mies ei ollut lykännyt harjaa sinne asti). Tällaisia esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon...



Minä olen itse opetellet kodinhoidon yrityksen ja erehdyksen kautta, ja jopa kirjoista lukemalla, kun ei kotona opetettu. Mies ei viitsi moista lukea, eikä kuuntele kun kerron. Olisiko siiten parempi ettei ovenkahvoja ikinä pyyhittäisi tai se olisi vain minun tehtäväni? Huomautettakoon tähän vielä, että osaan myös remontoida, vaihtaa lamput, huoltaa pyörän, koota huonekalut jne. ns. miesten työt. Ja teen niitä myös! Mutta jos mies tietää jostain enemmän, voin kysyä ja ottaa ihan kysymättäkin neuvoja vastaan.



Samaten tavaroiden paikkoja ym. koskevat keskustelut eivät miestä kiinnosta. Minä olen useasti kysynyt, että minne haluat tämän, tai antanut miehen alunperinkin valita tavaroiden paikat. Hänelle se on yksi ja sama, eikä hän muista niitäkään paikkoja jotka on itse valinnut.



Samanlaista on hyvin monella muullakin tuntemallani miehellä. Tulee esiin keskusteluissa paitsi heidän itsensä kanssa, myös muiden naisten kanssa puhuessa.



Miksi ihmeessä paremmin tietävä ei voisi neuvoa, ja siisteystasosta, tavaroiden paikasta jne. päättää se, kummalle se on tärkeämpää?

Voin myöntää, että osa ongelmaa on varmasti se, että pidän itseäni - jos en parempana, niin ainakin fiksumpana. Miehellä ei siis leikkaa aina ihan yhtä nopeasti ja turhaudun tähän. Mutta kuten sanoin, kotitöistä tässä asiassa ei ole kyse.Ap

on minusta vähän suurempi, jos se ei ole vain sitä, että mies ei imuroi lattioita just samalla tavalla. Kaikkia varmaan turhauttaa, jos pitää viettää paljon aikaa sellaisen ihmisen kanssa, joka on omasta mielestä ja todellisuudessakin hitaampi kuin toinen. Riippuu tietysti siitä, miten usein tämä tulee ilmi, vai onko se semmoista ajoittaista vain tiettyjä asioita koskevaa, jonka voi sietää. En ole testienkään mukaan erityisen älykäs, mutta kyllä silti tuntuu, että jotkut vaan on sellaisella tavalla tyhmempiä, ettei sitä pitkään jaksaisi. Älykkyyttäkin on montaa lajia, mutta semmoisen arkiälykkyyden pitäisi kai kohdata.

koita tajuta että sun miehes on aikuinen, eikä sun tartte olla sille äiti joka käskee.



Sun miehes tekee asiat omalla tavalaan ja joka sä hyväksyt sen tai sitten menetät miehes.

mutta älä paasaa. Eikö helpointa olekin, että se tekee joka paremmin osaa. Siivouspäivänä mies voi viedä matot ulos ja sitten vaikka lasten kanssa jonnekin, että saat rauhassa siivota.

Voin myöntää, että osa ongelmaa on varmasti se, että pidän itseäni - jos en parempana, niin ainakin fiksumpana. Miehellä ei siis leikkaa aina ihan yhtä nopeasti ja turhaudun tähän. Mutta kuten sanoin, kotitöistä tässä asiassa ei ole kyse.

Mutta nyt menen, palataan.

Ap

Ja katsoo sieltä mitä sä tarkoitat vihjeillä, hei haloo...

Ja tosiaan sä et oo parempi, vaan oikeasti tyhmä jos kuvittelet että vinkeistä toinen tajuaa

Minulle on ihan hertaisen yksi ja sama, miten asiat teillä tehdään. ja jos sekä miehelle että naiselle sopii, että nainen päättää ja määrää, niin mikäs siinä.



Alkuperäinen kysyi neuvoja ja vinkkejä ja minä annoin. Osaa miehistä (esim. minun miestäni) ihan oikeasti häiritsee se, jos he eivät saa päättää omaa osaansa asioista omassa kodissaan ja ajattelin että tämä saattaisi olla ongelma ap:nkin kotona. Jos ei ole, niin ei sitten. Jos kuitenkin on, ja mies jo uhkaa lähteä niin onhan se edes reilua kertoa vaimolle, miten voisi menetellä.



Ei meillä ainakaan kumpikaan kestäisi elää suhteessa, jossa toinen koko ajan pitäisi itseään pätevämpänä ja parempana kodinhoidossa ja olisi sitä mieltä että on sen vuoksi oikeutettu päättämään kaikista asioista yksin tai määräämään ja komentamaan toista. Kyllä meillä on miehen kanssa erimielisyyttä keittiön astioiden paikoista, siivouskomeron järjestyksestä, lasten vaatekaapeista jne. Pääasia että kumpikaan ei väitä olevansa automaattisesti ja itsestäänselvästi oikeassa, vaan asiat yritetään tehdä tasapuolisesti molempien tavoilla. Siivouksessa kukin siivoaa sitä, minkä kokee eniten itseään häiritsevän.



Kyllä minulta ainakin menisi heti hermot sinun kaltaisesi pirttihirmun kanssa eläessä, mutta onneksi ei tarvitse ;)



t. 5



P.s. Meillä pyyhitään ovenkahvat sitten jos ne ovat niin täynnä tahmaa ettei käsi irtoa ja silloin sen tekee se, jota asia häiritsee.