Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mä olen niin väsynyt ja loppu:(
25.01.2006 |
alusta asti meidän vauveli ollut huono nukkumaan ja hereillä ollessaan vaan kitisee.Nyt ikää 7viikkoa ja mä olen jotenkin niin loppu tähän kaikkeen.siivoan kodin,laitan ruokaa hoidan poikaa ,kannan ympäri kämppää aamusta iltaan hyssyttäen niin että kädet ovat aivan kipeät.
ennen kävimme vaunuttelemassa päivisin mutta tuntuu ettei sekään enään kiinnosta minua haluaisin vain nukkua ja nukkua ja nukkua..en jaksa lähteä ulos siitäkin kun alkaa kamala huuto kun saa poja pakattua vaunuun hän huutaa seuraavat 30min siellä vaunussa kurkku suorana ja mikään ei kelpaa.
mies hoitaa onneksi aika paljon iltaisin mutta tuntuu hänelläkin pinna olevan aika tiukalla ja ymmärrän häntä kyllä kun itse käy töissä joka päivä ja päivät venyvät matkojen takia 12 tuntisiksi.
Minusta alkanut tuntumaan että poikani on tyytymätön elämäänsä..olen huono äiti.päivisin hän ei muuta tee kun kitise ja kun illalla isi tulee kotiin hän hymyilee ja jokeltelee isille ja ..taas alkaa huuto ja kiukku.Isälleen sentään kerran päivässä hymyilee ja juttelee.Miksi ei minulle.
Kommentit (30)
Hae apua ajoissa, toisin kuin minä tein. Neuvolan kautta voit yrittää saada apua, mutta valitettavasti kaikki terveydenhoitajat eivät siellä oikein osaa suhtautua masennukseen. Terveyskeskuksen omalääkäri voi olla parempi osoite.
Ja jos vain suinkin mahdollista, pyydä apua vauvan hoitoon (lapsen isovanhemmat, omat tai miehen sisarukset, ystävät).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin kaikki oli masentuneita. Nuo ovat ihan tavallisia väsyneen ihmisen ajatuksia. Ne mene ohi!
Vierailija:
Jos muutkin kestää niin mikset sinä? Jos sulla ei ole taustalla mitään muita mielenterveys onglemia yms. niin ota nyt itseäsi niskasta kiinni!
Valitettavasti tällaisia kommentteja tulee kuulemaan paljon. Masennus on sairaus. Masentunut ei pysty ottamaan itse itseään niskasta kiinni, vaan tarvitsee siihen ulkopuolista apua.
Minä yritin 2,5 vuotta ottaa itseäni niskasta kiinni. Ei onnistunut. Vasta kun parisuhde oli avioeron partaalla, tajusin etteivät tuntemukseni olleet normaaleja ja ymmärsin hakeutua hoitoon. Diagnoosi: keskivaikea masennus. Paraneminen vie vielä pitkään.
Hyvä, että olet itse tiedostanut asian jo nyt. Sinulla on todella hyvät mahdollisuudet selvitä.
Hyvä, että otat asian neuvolasa esiin!
Mutta tässä ihan yksi arkinen vinkki koliikkivauvan äidiltä: kuulosuojaimet.
Joskus kun huuto (ja koliikin loputtua tunteja jatkuva väninä huonoina päivinä) otti *oikein* hermoon, jaksoin hyssytellä ja tyynnytellä vauvaa paljon paremmin ja lempeämmin kuulosuojaimet päässä. Meidän kuulosuojaimet (oranssit 3M 1435 -merkkiset Anttilasta, jotain 10-15 euroa muistaakseni) eivät ole 100%:set, joten sieltä kuuluu myös vaimennettuna (kuin paksun tyynyn takaa) asioita läpi - tosi hyvät korvatulpat voi myös auttaa.
Tämä viesti ei ehkä ole kauhean kannustava, mutta meillä oli ihan samanlaista. Ja se oli kauheaa! En saanut apua mistään ja tuntui, että kukaan ei ymmärtänyt pätkääkään. Poika oli seurallinen, vähäuninen, huono nukahtaja, herkkäuninen jne. Vuosi sitten olen joskus kirjoittanut tänne hyvin samanlaisen kirjoituksen. Itse tosin ajattelin, etten ollut masentunut, vaikka niin jotkut väittivätkin. Olin vain helvetin väsynyt - ja se, joka väittää että ylitsepääsemätön väsymys kuuluu jokaiseen vauvaperheeseen puhuu täyttä p..kaa, eikä ole sellaista itse koskaan kokenutkaan.
Meilläkään mitkään ns. aikarajat siihen ja siihen mennessä alkaa nukkua jne. eivät pitäneet paikkansa. Vuosi kului, nyt poika on 1v 3kk, ja vihdoin poika alkoi nukkua yönsä. Päikkärit saattavat vieläkin toisinaan olla tosi vaikeita. Mikäli helpostusta ei tule aiemmin, kokeile 6-8 kk:n ikäisenä unikoulua, se saattaa auttaa. Mutta aikaisemmin älä missään tapauksessa ala vauvaa " kouluttamaan" .
Ja tosi tärkeä vinkki: Jätä kaikki turha höösääminen, tee vaan välttämättömimmät - anna ihmisten ajatella ja puhua mitä puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä poika nukkunut 6tunnin yö unet putkeen syntymästään asti ja kun oli 3kk niin lopetti kokonaan yöheräilyt.eli en ole joutunut valvomaan yöllä,ja päivisinkin on ollut säännöllinen rytmi.Voimia sinulle ap,ja kannatan sitä että keskustelet neuvolassa.
Täysin normaalin pienen vauvan äitin puhetta. Väsymys kuuluu asiaan. Sit jos oikeesti meinaa vauvalle jotain tehdä niin hoitoon, mut muu väsymys ja ajatuksen on ihan normaaleja.
Voisinkin kysyä että millaista teidän vauva aika on ollut? Ettekö ole olleet väsyneitä, turhautuneita, itkeneetkin, räjähtäneen näköisiä? Varmasti 90% äideistä kokee ihan samaa. Kaikkiko masentuneita? Ehei. Se on elämää hyvät ihmiset! Lopettakaa liiottelu hyvissä ajoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina masennusta ole. Me kaikki ollaan varmasti oltu väsyneitä sillon kun meidän lapset ovat olleet ihan pieniä. Jokainen reagoi siihen väsymykseen eri tavalla ja suurinosa varmaan juuri ap:n tavalla. Voi toki hakea apua jos sitä on tarjolla, mut kyllä uskon että neuvolassakin sanotaan vaan että se on ihan tavallista kun lapsi on ihan pieni. Maalaisjärki käyttöön, tekee arjesta rauhallisen, ei paniikkia!
aina yritän ymmärtää ja auttaa kaikkia mutta voi jessus... 7 viikkoa ja ihan poikki ja voi kauheeta ja kauheeta ja kauheeta. Ihmiset, te olette naurettavia.
Hyvä ap, säilytä tämä teksti ja lue 15 vuoden päästä niin tiedät miltä musta nyt tuntuu.
Alue: Aihe vapaa
kauanko keinussa saa vauvaa pitää?
t:itkuisenvauvan äiti
Voimia ap:lle tiedän miltä sinusta tuntuu.