Raivostuttava 1-vuotias!

Mikä tuohon nyt auttais... muist että sinä olet aikuinen ja 1-vuotias melkein vauva vielä. Hupsuttele, höpsöttele ja lauleskele lapsen kanssa, jospa se auttais.

kyllä välillä oli rankkaa, mutta selvisin. Kyllä sinäkin selviät.

Miksi noin pieneltä pitää ottaa tutti pois. Entäs sitten kun uusi vauvaa saa (jos saa) tutin. Luuletko ettei taapro halua sitä?



Tsemppiä!!!

julmaa esikoiselta ottaa se pois just ennen vauvan syntymää!

omat lapset (4kpl) eivät ole tuttia syöneet. Mutta sinua ja jaksamistas ajatellen antaisin tutin takaisin edes unille. Pullosta on meilläkin vieroitettu ja kyllä se on ainakin meillä vaatinut pitkää pinnaa. Ja se pinnahan ei kaikkein pisimmillään ole loppuraskaudesta...

Noin pienelle on kyllä todella kurja paikka, kun äidin syliin tulee uusi vauva ja se vauva saa tutinkin, joka on esikoiselta viety. Mielestäni ylipäätään ikäero on ihan liian pieni, pakotat vuosikkaan kasvamaan isoksi, vaikka hän on vielä ihan pieni.



Julmaa oli ottaa tutti pois! Vuosikkaalla voi vielä olla imemistarvekin, alkaa sitten syödä vaikka peukaloaan.



Ihan turha kitistä, että lapsi on raivostuttava, jos on itse sen aiheuttanut. Ja turha kitistä muutenkaan, lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen -aikuisen tehtävä on kestää lapsen kiukuttelut. Vuosikkaalta ei vielä voi mitään tapoja vaatia...

mutta ei päivisin. Mielestäni tuon ikäisen ei tarvitse huvikseen leikkiessä lutkuttaa tuttia. Eiköhän tämä mene ohi...väsyttävää tämä kyllä on!



ap

Kun toinen on näin pian tulossa... Se on vauvan syntymä ainakin meidän pojalle oli aika rankka juttu. Vaikka ei ole koskaan ollutkaan mikään äidin poika, vaan reipas menijä. Mutta äitiä vihattiin ja sitten vasta kiukuteltiinkin kun vauva tuli taloon...



Oli rankkaa kun esikoinen ei halunnut äitiä edes samaan huoneeseen missä hän itse oli.

on se nyt kamalaa jos yksi vuotias lutkuttaa tuttia leikkiessään. Lapsi voi hakea siitä myös turvallisuuden tunnetta. Mitenkähän pärjäät vauvan ja mustasukkaisen taaperon kanssa? Ei millään pahalla, mutta sinä taidat olla raivostuttava, ei lapsesi. Ei 1-vuotiaalta voi vaatia yksin leikkimistä ja kiltisti olemista. Lapset on juuri tuollaisia...

Mielestäni kommenttisi ovat ilkeitä. Ihan varmasti palautteestasi ei ole ap:n kaltaisessa tilanteessa oleville YHTÄÄn hyötyä.

Vierailija:

Mielestäni ylipäätään ikäero on ihan liian pieni, pakotat vuosikkaan kasvamaan isoksi, vaikka hän on vielä ihan pieni.

Julmaa oli ottaa tutti pois! Vuosikkaalla voi vielä olla imemistarvekin, alkaa sitten syödä vaikka peukaloaan.

Ihan turha kitistä, että lapsi on raivostuttava, jos on itse sen aiheuttanut. Ja turha kitistä muutenkaan, lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen -aikuisen tehtävä on kestää lapsen kiukuttelut. Vuosikkaalta ei vielä voi mitään tapoja vaatia...

Kysyinkö mielipidettä ikäeroon? En. Oletko joku ammatti-ihminen arvioimaan, mikä on hyvä ikäero lapsille? Tuskin.

Imemistarpeeseen en usko, kun tuttia ei muutenkaan päivisin kovin paljoa syöty eikä ole esimerkiksi pullosta juonut enääö moneen kuukauteen. Tämän ikäiselle ei ole enää imemistarvetta, sanoisi imetysihmiset mitä tahansa.

En ole vaatinut tapoja yksivuotiaalta, vaan kerroin että olen väsynyt tähän tällä hetkellä olevaan tilanteeseen (ja muistaakseni erittelin muitakin syitä kuin vain tutin pois oton) ja odotin että joku olisi sanonut ystävällisen ja tukea antavan sanan. Mutta näköjään taas kerran löytyy enemmän lapsellisia aikuisia kuin oikeita aikuisia tältä palstalta.

ap

En tiedä siitä oletko ottanut tutin pois liian aikaisin vai sopivaan aikaan, sehän on varmasti ihan lapsikohtaista ja itse tunnet lapsesi parhaiten. Ystävälliseen sävyyn komppaan noita muita siinä, että joskus voi olla aika pyörtää pyhät puheensa ja palata vähän takaisinpäin, esimerkiksi antaa pois otettu tutti takaisin tai palata yösyöttöihin takaisin niiden jo loputtua tai jotain muuta vastaavaa.



Meidän pienimmäinen on 1v3kk, ja tunnistan hänestä jo monen kuukauden ajalta tuon tyytymättömyyden, melkeinpä sitä voisi sanoa negatiivisuudeksi vaikka se ei varmasti ihan täyttä oikeutta sille lapsen tunnetilalle teekään ;-) Meillä se liittyy kovasti vahvaan eroahdistukseen, ja lisäksi kiukkuista mieltä ovat aiheuttaneet puhjenneet poskihampaat joita on puhjennut viime kuukausina neljä. Ilmeisesti kivuliasta touhua. Muistan myös esikoiselta samantyyppisen kauden, vaikka se hänellä olikin lyhyempi ja lievempi. Entinen aurinkoinen, hymyilevä vauva tuntuu muuttuneen kiukuttelevaksi, narisevaksi, lahkeessa roikkuvaksi kärisijäksi.



Ei sillä että näihin olisi mitään hokkuspokkuskeinoja - aika auttaa. Toivottavasti tämä kausi teillä pian väistyy. Voin vain toivottaa voimia, joskus jaksaminen on hirveän pienistä asioista kiinni ja tosiaan se että on yksin lapsen/lasten kanssa paljon ja/tai on jotain muuta huolia taustalla, saa olon tuntumaan kauhean vaikealta. Itselläni pienet irtiotot (kampaaja, yksinäinen kauppareissu, leffa, kahvittelu ystävän kanssa) antavat voimia. Tai sitten se, että yritän oikein tietoisesti nauttia olostani ja elostani lasteni äitinä: keskityn antamaan heille huomiota ja aikaa ja leikkimään, halimaan, ulkoilemaan aivan sataprosenttisesti läsnä ollen. Siitä saa itsekin kun yrittää!



Onnea synnytykseen ja vauva-aikaan, ja tuleviin aikoihin kahden pikkuisen äitinä.

t ap

Minusta kommentin oli syytäkin olla ilkeä, koska minusta ap oli ilkeä lapselleen ja myös kirjoitti lapsestaan inhottavaan sävyyn. Ikäänkuin vuosikkaan pitäisi jo olla iso. Ehkä palautteesta olisi sen verran hyötyä, että ap tuntisi pienen piston omassatunnossaan ja antaisi lapsensa olla pikkuinen..





8

Vierailija:

Noin pienelle on kyllä todella kurja paikka, kun äidin syliin tulee uusi vauva ja se vauva saa tutinkin, joka on esikoiselta viety. Mielestäni ylipäätään ikäero on ihan liian pieni, pakotat vuosikkaan kasvamaan isoksi, vaikka hän on vielä ihan pieni.

Julmaa oli ottaa tutti pois! Vuosikkaalla voi vielä olla imemistarvekin, alkaa sitten syödä vaikka peukaloaan.

Ihan turha kitistä, että lapsi on raivostuttava, jos on itse sen aiheuttanut. Ja turha kitistä muutenkaan, lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen -aikuisen tehtävä on kestää lapsen kiukuttelut. Vuosikkaalta ei vielä voi mitään tapoja vaatia...

Minun poika kun oli 1 vuoden lutkutti tissiä joka välissä. Ja ihan pirteä 1.4kk nyt. Ilman tissiä ja ilman tuttia, jota ei koskaan syönnytkään.

Pitäis vähän kuitenkin seurata lapsen kehitystä eikä vain päättää että kyllä 1-vuotias on jo niin iso että ei tuttia tarvi ko nukkuessa jne. Kohta tämä sama ap täällä kitisee kun esikoinen kiukuttelee kun hän hoitaa vauvaa. Tai sitten hänen kaveri kertoo täällä kun ystävä lyö vuoden ikäistä joka häiritsee imetys puuhia!

Lapsia saa tehdä millä ikäerolla haluaa, mutta ei se silti tee vuoden ikäisestä isoa, että äiskä pukkaa kohta toisen vauvan.

Kai se vähän helpottaa oloa. Eroahdistustakin vähän taitaa olla.

Lahjeapinana roikuttiin alvariinsa, ja ajattelin jo, että tällaiseksiko se nyt muuttuikin. Se oli tietysti vain vaihe sekin, juuri sitä eroahdistusta, ja helpotti muutamassa viikossa huomattavasti.



Tsemppiä sinne! (Eikä munkaan mielestä tuon ikäinen tarvitse leikkiessä tuttia, ei kitinä välttämättä siihen edes liity)

esim. jos haluaa tyhjentää keittiön laatikot niin anna tyhjentää. JOs haluaa pitää kaukosäädintä niin anna pitää, kunhan neuvot että sitä saa katsoa kun istuu nätisti maassa.

Istu rauhassa lattialla lapsen kanssa ja katselkaa vaikka kirjaa tai lelua.

Lapsi haluaa ottaa kännyköitä, kaukosäätimiä jen. aikuisten tavaroita, koska näkee mitä niillä tehdään. Ei lapsi tiedä miten omilla leluilla leikitään, jos kukaan ei niillä leiki hänen kanssaan ja näytä mallia.

Meillä on auttanut kiukutteluun aikuisen rauhallinen asenne (vaikka välillä vaikeaa) kysy lapselta mitä haluaisit tehdä (vaikka ei osaakkaan vastata) mutta hän ymmärtää että aikuinen haluaisi ymmärtää häntä. Yksi vuotiaan on vaikea ilmaista itseään kun ei osaa puhua ja turhautuu kun aikuinen ei ymmärrä.

Jaksamista.

mutta tulin kuitenkin pikaisesti käymään ja tämä oli ensimmäinen ketju, jonka avasin. Ja samassa jo muistin, miksi olen yrittänyt vältellä tätä palstaa. Täällä tuntuu roikkuvan voittopuolisesti elämäänsä kyllästyneitä, katkeroituneita pikkusieluja, jotka saavat jotain sairasta tyydytystä tai pönkitystä olemattomalle itsetunnolleen toisten ratkaisujen arvostelemisesta. Enkä siis tarkoita tällä kuvauksella ap:tä vaan hänelle ilkeästi vastanneita ihmisiä. Mikä ihme teitä riivaa jos teillä ei ole muuta tekemistä kuin ilkeillä vieraille ihmiselle päivät pitkät?!?!?



Ap: onko sinulla ystäviä, jonka kanssa voisit jakaa murheitasi ja saada sitä kautta voimia jaksaa? " Oikeiden ihmisten" kanssa juttelemalla saat varmasti itsellesi paljon paremman olon kuin palstalta myötätuntoa hakemalla - sitä nimittäin ei täältä juurikaan heru. Itse asiassa tämän palstan välttäminen yksin tekee jo elämästäsi varmasti paljon miellyttävämpää, täältä ei saa kuin ahdistuneen olon ja pahan mielen. Suosittelen kokeilemaan. =) Kovasti tsemppiä tulevaan koitokseen ja eloon kahden pikkuisen kanssa.



t. toinen toivottavasti kohtapuoliin kahden pienen äiti

Kyllä on taas av-mammat vauhdissa!



Kaikki muut jälleen kerran tietävät miten lapsia pitää hoitaa ja kasvattaa. Kaikki muut tietävät milloin sinun ap kannattaisi ottaa tutti pois, mikä EI ole hyvä ikäero teidän lapsille yms. Kyllä tuli paha mieli ap:n puolesta!



Mihinkään ei täällä voi ilmeisesti apua kysyä, ei edes noi pieneen asiaan kun muut hyökäävät päälle. Taitavat mammat olla hurjan tyytyväisiä jos muillakin on välillä vaikeaa ja lisäävät sitä omalla ilkeydellään. Uskomatonta käytöstä aikuisilta, ja vielä äideiltä!!!



Tsemppiä ap, kyllä se siitä! Meillä olettiin tutti pois kaksivuotiaana ja samanlaista kitinää se silti oli! SE menee ajan kanssa ohi. Koita jaksaa ja olla vaan paljon lapsesi kanssa, se auttaa!! Onnea loppuraskauteen ja tulevaan synnytykseen!!!

Minusta kuulostaa, että yksivuotiaallesi tulee ehkä _hampaita tai hammas_? Ainakin meillä kitinä, syömättömyys ym. liittyi juuri kulma- tai poskihampaiden puhkeamiseen. Kurkkaappa suuhun ja kokeile ikenet, jos siellä on tavaraa tulossa, niin voisiko kokeilla antaa tuttia takaisin, ja sit kun hammas on tullut, niin kokeilla vieroittaa hupitutista uudelleen? Jättäen tutin unihommiin kuitenkin, ettei tule olo, että vauvan tultua tuttikin riistettiin?