Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi erositte??? ov

Vierailija
24.01.2006 |

Tiedän ettei ongelmani täällä ratkea mutta haluisin tietää syitä miksi olette eronneet?

Minä olen jo pitkään pitkään miettinyt että mitä ihmettä elämältäni haluan ja jos se jatkuu tätä rataa niin en saa yhtään mitään... Mies on omaan tilanteeseen tyytyväinen ja hänen mielestä meillä menee hyvin mutta minä en ole onnellinen ja kyllä, olen tästä miehen kanssa eräitä kertoja keskustellut mutta tuntuu että ei sinne jakeluun mene mikään.

Nyt en tiedä enää mitä teen, erota en haluisi (lasten takia ja osaksi myös itseni ja miehen) mutta en minä tälläistäkään elämää haluaisi lopunikääni elää.

Viina tai väkivalta ei kuulu meidän elämään että loppujen lopuksi en edes tiedä onko meillä mitään ongelmia vai kuvittelenko minä vaan kaiken tai sitten olen vaan niin perhanan vaativa (niinkuin olenkin) ja täydellisyyden tavoittelija...

Niin että haluaisin vaan tietää millaisin perustein te muut olette eronneet???

Kommentit (24)

Vierailija
1/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin ja tosiaan eroa ihmeessä. Miehesi ansaitsee itselleen paremman vaimon.

Vierailija
2/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ap, älä välitä noista, jotka yrittävät sinua loukata! Tyhmää leimata ketään " huonoksi vaimoksi" pelkästään muutaman kirjoitetun rivin perusteella, miestä tuntematta ollenkaan!!



Ihan ensimmäiseksi: Ota tähtäimeen 1 vuosi elämää miehesi kanssa. Ennen sitä et suunnittele lähtemistä tai valmistele eroa, vaan yrität kaikin voimin paikata liittonne toimivaksi. Jos lähdet nyt, et voi peruuttaa sitä enää koskaan. Taas, jos jäät vielä vuodeksi, mitä nyt yhdestä vuodesta lisää sitä samaa? Et häviä mitään, mutta voit voittaa paljon! Seuraavan vuoden aikana otat päämäärän liittonne tervehdyttämiseksi.



Sitten: Varaa aika parisuhdeterapiaan. Puhu miehellesi, kerro miltä sinusta tuntuu. Kerro:" minä.../minusta tuntuu..." jne. Ei :" sinä teet noin, sinä..." LOPETA HETI miehesi passaaminen! Jos miehesi myöhästyy töistä ilman sinun herätystäsi, senkun myöhästyy. Opeta hänet käytännön kautta ottamaan oma paikkansa perheessänne, sinä et ole hänen huolehtijansa.



Kun mies alkaa ottaa vastuuta elämästään (sinä passaat vähemmän), hän alkaa tuntea itsensä enemmän mieheksi kuin pikkupojaksi, ja sitä kautta voi seurata paljon hyvää. Muista, että miehesi voi tuntea olevansa ihan yhtä loukussa kuin sinä (mutta eri syistä, ehkä sellaisia, mitä sinä huomaamattasi teet), mutta ei osaa tai halua puhua siitä.



Jos millään ilveelläkään kokonaisen vuoden kovasti yritettyäsi suhde tuntuu yhtä epätoivoiselta viritelmältä, eroa sitten. Ainakin voisit puhtaalla omallatunnolla sanoa tehneesi parhaasi liittonne eteen! Eikä ero harmittaisi ihan niin paljon.



Mitä ajattelet?



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai no ehkä se auttaa pikkasen kun pääsen takaisin töihin elokuussa tai sitten ei auta koska sitten mulla on vielä enemmän työtä...

Ja nyt mies vielä ottaa toisen työn vastaan (no lisää rahaahan se vaan tietää) toisaalta se voi olla kyllä hyväkin asia kun on sitten enemmän poissa mun silmistä, mutta sitten taas on ENTISTÄKIN väsyneempi...

hankalaa

Vierailija
4/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon tämän pitävän paikkaansa. Puolisossa on kuitenkin olemassa ne hyvät puolensa, vaikkei niitä silloin ehkä huomaakkaan.



Itselläni 2 alle 3vuotiasta, ja usein on käynyt mielessä lähtemien! Mutta jokin järjen ääni on saanut jäämään. Ja hyvä niin, sillä ei ne ongelmat häviä miestä vaihtamalla.



Voimia sinulle jotta jaksat tarpoa ainakin 1 vuoden vielä eteenpäin!

Vierailija
5/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taisi olla Jari Sinkkonen... no, anyway. Minä ja varmasti moni muukin huonosti kohdeltu, alistettu ja pelon ja väkivallan jähmettämä nainen on vastuuntunnosta jäänyt alistavan miehen luo, koska asiantuntijat ovat joka paikassa rummuttaneet kuinka haitallista pienelle lapselle on vanhempien ero. Kyllä kuitenkin aika moni äiti laittaa lapsensa hyvinvoinnin omansa edelle, eikä siinä tilanteessa oma järki toimi - ainoat neuvot tulevat ulkopuolelta, ja ne ovat aina omaa etua vastaan.

Vierailija
6/24 |
29.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei yksinkertaisesti enää huvittanu jatkaa sitä samaa nalkutusta pikkuasioista.

Ja teki jo mieli elää omaakin elämää. t: mies

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä mies vaan lähti..

Alkoi kaverit ja baarielämä vetää niin paljon puoleensa (alettiin seurustella 16v.)



Vierailija
8/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

saapahan äijäs sellasen muijan joka osaa arvostaa!!

eikä tollasta valittelijaa..

ihme ettei äijäs oo eronnu susta..

ainakaan vielä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä oikein mitään muutakaan yhteistä kuin lapsenhoitojärjestelyt ja pakolliset sukuloinnit.



Kerro vähän enemmän, ei saa oikein selvää mikä teillä on ongelma?

Vierailija
10/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siinä siis hirveästi minulla ollut vaihtoehtoja, että erotaanko vaiko ei, kun mies otti tavaransa ja vaan meni. Itse olisin tahtonut jatkaa ja naurettavasti anelin miehen perään.



Sittemmin vasta olen tajunnut, kuinka huonossa jamassa koko suhde olikin ja olen tavallaan jopa kiitollinen siitä, että mies jätti, koska muuten saattaisin vieläkin olla huonossa suhteessa, sen sijaan, että nyt olen päätynyt ihanan miehen kanssa ihanaan avioliittoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

MInä kun tunnen olevani niin yksin tässä suhteessa, mies näyttää että rakastaa minua...seksillä...

Minä taas haluaisin muutakin. Myös nämä lastenhoito järjestelyt ei meillä onnistu ja minä kannan muutenkin vastuun koko meidän perheen pyörittämisestä, tällä hetkellä olen ä-lomalla mutta ei se mitään muuta vaikka menenkin takaisn töihin, kaikki jatkuu entisellään. Olen kyllä miehen kanssa puhunut että jos joenkin vähän jaettas juttuja mutta se tuntuu ne unohtavan seuraavaan päivään mennessä.

Mua ahdistaa ajatelle että tällästä tämä elämä sitten on...Enää ei ole miestä ikävä kun on poissa oikeestaan en tunne sitä kohtaan enää mitään kiinnostusta, silti pelottaa yksin jääminen.

Mies saa aika vapaasti tulla ja mennä ja touhuta omia juttujaan minä taas jos lähden käymään jossain saan koko ajan pelätä koska soi puhelin ja kiukkunen äijä soittaa ja käskee kotiin...

Tässä nyt jotain tietoja, kerron kyllä lisää jos tarvii...



Ja sinulle joka sanoit että mieheni tarvitsee paremman niin ota sinä hänet, ilomielin luovutan sen sulle niin näät oikeen että mitä kaikkee se meidän mies osaa ja tekee... töissä käy ja se on siinä omat harrastuksensa hoitaa mutta mitään muuta eisitten teekkään... tai joo tekee mutta niitä saakin sitten odottaa ainakin vuoden verran ennen kun jotain tapahtuu...

-Ap-

Vierailija
12/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja koska rakastuin elämäni mieheen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

pääsisin paljon helpommalla...

-AP-

Vierailija:


saapahan äijäs sellasen muijan joka osaa arvostaa!!

eikä tollasta valittelijaa..

ihme ettei äijäs oo eronnu susta..

ainakaan vielä...

Vierailija
14/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

arvostan kyllä että tekee työnsä ja hoitaa isänä olemisen mutta mitä vielä pitäs arvostaa??? jos ei tee muuta työpaikkaakin vaihtaa melkein kerran vuodessa, missään ei ole hyvä olla aina jotain vikaa...näin ollen en edes muista koska sillä olis ollut mitään kesälomia tms...

-ap-

Vierailija:


saapahan äijäs sellasen muijan joka osaa arvostaa!!

eikä tollasta valittelijaa..

ihme ettei äijäs oo eronnu susta..

ainakaan vielä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

otin ohjat käteen ja hankin meille ajan kirkon perheasiainkeskuksesta. ne keskustelut herättivät miehenkin. Sitten annoin ihan konkreettisia tehtäviä, mitä on hänen vastuullaan. Soviittiin, että noin joka toinen aamu hän vie lapsen hoitoon. Rupesin myös ottamaan omaa aikaa. Ja päätin olla tuntematta syyllisyyttä tähän.



Eli uskoisin, että sinua rassaa se, että pyörität koko huushollia ja toinen menee kuten haluaa. Suosittelen, että et enää ole tiskirätti, vaan otat oman aikasi ja tarpeesi huomioon. Suosittelen, että sinulla on vähintään yksi ilta viikossa omaa aikaa. Ja laita vaikka kännykkä äänettömälle. ja sano miehelle, että jos on todellinen hätä (tarvis mennä sairaalaan), niin soittaa silloin. Muutoin on aika opetella vastuun kantamista ja lasten hoitoa!

Vierailija
16/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

se ei varmaan muistas mennä edes töihin jos mä en muistuttas... Se ei herää herätyyskelloon aamusin, mun pitää se potkia sängystä yllös (tai no heräis varmaan jos olis yksin minä olen tosi herkkä uninen).

Se kun ei ole mikään käytännön ihminen... todella hajamielinen...

Ja ensinnäkin jos ottasin eron niin pelottaa edes ajatella miten miehen kävis, no joo on tyhmästi sanottu että ei pärjää ilman mua, mutta se mihin on nyt tottunut niin oikeesti pelottaa miten sen kävis...

-AP-

Vierailija
17/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ollut oiken koskaan kotona, ja jos oli kotona niin joi sielläkin ja yleensä kännissä oli todella väkivaltainen. Kaiken päälle petti ja valehteli. Mies oli ja on vieläkin todella paha:( Ollaan käyty oikeudessa pahoinpitelyjen takia ja olen ollut todistamassa hänen tekosiaan. Liian rasittavaa elämää, enkä toivo sellaista kenellekkään. Harmittaa tällä hetkellä, kun ex-mies alkoi seurustelemaan yhden todella mukavan tuntemani yksinhuoltajan kanssa, eikä nainen tiedä yhtään millaistaelämä tulee olemaan. Ex-mies puhuu muutenkin tästä nykyisestä avovaimostaan kaikkea pahaa ja sanoi kerran mulle kun tömättiin kaupassa, että se nykyinen avokki on nyrkillä tapettava huora, mutta se ei itte sitä tajua:( Tuollasisa syitä meidän eroon.

Vierailija
18/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

rakastatko sitä? Haluatko? Kunnioitat ja arvostat ja luotat siihen? Te olette kumppaneita jotka auttaa toinen toisiaan tarvittaessa? Minä vastasin ei näihin kaikkiin ja totesin että en halua tuon kanssa hukata loppuelämääni. Vaikka se ei petä, juo eikä hakkaa. On hyvä isä kun muistaa. Mukava seuramies kaikkien muiden paitsi minun kanssa. Osaa tehdä kotitöitä mutta ei viitsi. Työnsä kyllä tekee. Kai sitä ihminen voi muutakin toivoa kuin ettei varsinaisesti saa nyrkkiä. Jos on ok työssä ja isänä, ei minun silti tarvitse sen kanssa maata - sellaisia on paljon enkä minä niiden muidenkaan sänkyyn mene.

Vierailija
19/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt kun vielä " uskaltaisi" asian toteuttaa.

Yksi ongelma siinä vielä on tai oikeestaan kaksi... se että pelottaa miten mihen sitten käy, eli miten se tulee pärjäämään, ja toinen on se että mies suuttuu minulle niin paljon asiasta että tiedän että emme ole puheväleissä sen jälkeen, tämä on niin kauhea tilanne ja mies ei sitä tajua vaikka olen koittanut puhua asioista ja ollaan tehty kaikkia parisuhde testejä jne...

Mutta se ei silti käsitä miten huono mulla on olla ja jos nyt menisin sanomaan että pitäskö mein erota tai ottaa aikalisä niin se suuttuis ja huutas että nyt suu kiinni ja mulle ei tarvii sit enää tänään mitään puhua.

Mä en käsitä miksi ihmeessä sen pitää aina suuttua kun pitäs jostain vakavasta asiasta keskustella.

-Ap-

Vierailija
20/24 |
24.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieti: sujuuko sinulta arki lasten kanssa ilman miestä? Löydätkö asunnon jossa te pärjäätte? Tuleeko sinun miestä ikävä, tuntuuko ettet saa lapsia hoitoon ja kotiin ja ruokittua ja puettua ilman hänen apuaan? Luulen että vastaus tuli jo, että pärjäätkö.



Kun hän suuttuu, se ei ole enää sinun asiasi sikäli että sinähän olet lähdössä. Mieti vain valmiiksi että minne lähdet. Voit esimerkiksi hakea asunnon valmiiksi jos luulet että sitten on pakko lähteä aika pikaiseen. säästä sen verran nyt ennakkoon ettet tarvitse heti miehen rahoja, ennen kuin sitten sovitte asiat virallisesti. Hänhän voi ryhtyä hankalaksi.



Saatat myös yllättyä kuten minä: mies alkoikin yrittää ja sovitella. Miehillä on tapana luulla että vaimojen kuuluukin tehdä kaikki ja niellä kaikki. Heille tulee yllätyksenä että asia ei ole näin.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän neljä