Nii`in, asiaa poikapuolesta :(

siinä nimenomaan ajatellaan lapsen parasta. Myös oma vanhin poikani on tällainen " rajojenkokeilija" , ja pelottaa jo vähän hänen tulevaisuutensa. Poika asuu isänsä luona, koska hänellä on paremmat mahd. huolehtia pojan tarpeista. Ja jos joskus tilanne näyttää siltä, että isänkään voimat ei riitä, mietimme huostaanottoa.

Miten 15 vuotiaalle kotona pistetään rajat kun tilanne on jo tuollainen? Miten valvotaan ettei hän karkaa? Käy koulua?

Tuollainen voi esim. hajoittaa ikkunan ja rynnätä ulos.



Ap, onko perheessänne muita lapsia?

Oletko itse kokenut huostaanoton tai käynyt kyläilemässä huostaanotto laitoksissa?

Sijaiskotia ei kyllä noin vanhalle taida enää saada..

Mikä ihme buumi täällä meneillään, että ongelmat siirretään jatkuvasti yhteiskunnalle. Lapsen parempi paikka muka huostaanottokoti ja päiväkoti parempi kuin koti..

Vanhemmat luovuttaa nykyään kauheen helpolla, en nyt tarkoita sitten ap:tä.

Sinäkin olet jo valmiiksi ajtellut huostaanoton mahdollisuuden, vaikka ongelmat eivät ole vielä edes alkaneet. Jessus sentään!

Siellä on ikkunat vahvaa pleksiä, ikkunoissa kalterit ja ovet varmuus lukoissa..

Voihan sitä kotonakin lukita jonnekkin..

Riehujat voidaan panna putkaan..esim.7 vuotias jne.

Kokemusta on..

AP:n perhe tarvitsee toki tukea ja paljon, mutta ei ongelma ole ratkaisematon

jos lapsi on vaaraksi muille tai itselleen, varsinkin kun on sisaruksia, on oettava järeämmät keinot käyttöön. Päinvastoin, se ei tarkoita että vanhemmat on epäonnistuneita, vaan että he rakastavat lastansa.

Eipä tainnut kirjoittaa...

Kertoi että poika varastelee, ei käy koulua jne.

Kirjoittiko ap että pelkää poikaa tai henkensä puolesta? Eipä tainnut kirjoittaa..

Tarkoitatte varmaan, että tämän pojan vanhemmilla ei ole kykyä ratkaista asioita vaan siksi parempi ottaa huostaan. Jos näin asia on, ei kai siinä muuta vaihtoehtoa ole.

Toivoisin vaan että ihmisillä ei olisi asennetta " poissa silmistä, poissa mielestä" . Moneen huostaanottoon voi olla syynä sekin. Toivottavasti ei ap:n tapauksessa kuitenkaan

muutatte johonkin muualle jotta kaveripiiri vaihtuu pakosta. Mieluusti johonkin maalle, missä on pitkät matkat ja kuljetatte lapsen vain kouluun. Lopun aikaa joutuu olemaan kotona silmien alla. Tämän voi saada toteutumaan kotonakin, jos saa ovet lukkoon. ts vanhemmat kuljettavat kouluun ja muualle ei pääse. Maalla kuitenkin varmempaa noin vanhan lapsen kanssa, joka saattaa yksinkertaisesti työntää estelevän vanhemman sivuun ovelta. Ja ette osoita luottamusta ennen kuin sitä on ansaittu: joka hetkeä vahditaan oikeasti. Väärän luottamuksen sijaan osoittatte välittämistä vahtimalla: tarvittaessa toinen teistä joutuu ottamaan palkatonta vapaata töistä. Selitätte senkin lapselle ja selitätte, miksi nyt ei ole rahaa ja miksi sellainen on tarpeen. Siis tietysti siksi, että hän selviäisi elämästään myös tulevaisuudessa.



Samaan aikaan lapsen kanssa vietetään aikaa. Tehdään kotitöitä, katsotaan telkkaria, luetaan romaania jne. Vaikka hän ei haluaisikaan, vaikka teitäkään ei tippaakaan innostaisi ja vaikka siitä ensin seuraisi vain kiroilua ja haistattelua. Sitkeästi ja silti, sillä lopulta vain sitäkautta voi avautua keskusteluyhteys. Sitten on kuunneltava avoimin mielin mitä lapsi sanoo ja yritettävä tehdä oma kantansa selväksi. Selitettävä, että yhteiskunta toimii näin.

Kokee että kukaan ei halua häntä, eikä ilmeisesti haluakaan. Muitakin ratkaisuja kyllä on. Esim. läheisyys

Oi kuinka yksinkertaista!

Tulitko ajatelleeksi, että vanhemilla on työpaikka? Ehkä perheessä on muita lapsia, joille koulunvaihto ei ole hyväksi?

" Vahdi koko ajan" . Öisinkin? Onko toisen aina valvottava?

Vierailija:

Oi kuinka yksinkertaista!

Tulitko ajatelleeksi, että vanhemilla on työpaikka? Ehkä perheessä on muita lapsia, joille koulunvaihto ei ole hyväksi?

" Vahdi koko ajan" . Öisinkin? Onko toisen aina valvottava?

Been there, done it. Onhan se rajua mutta sitä se kuitenkin vaatii. Ja jos lapsestaan välittää, siihen on valmis.

Kuinka paljosta pitää luopua lapsen hyväksi (" saattaa auttaa" ratkaisu)? Omasta elämästään? Unelmistaan?

järeämpää ratkaisua. Suurimmassa osassa Suomea on varmasti mahdollista muuttaa " maalle" niin että edes toinen vanhemmista voi jatkaa vanhassa työpaikassa. Ei esim. 50 km:n työmatka nyt niin paha ole, mutta jos pojalla ei ole kulkuvälinettä (mopoa tms) niin hänelle se kyllä on turhan pitkä matka pyörällä mennä.... Kannatan ehdottomasti 26:ta

oma lähtökohtani oli että kun lapset on kerran tehty, kaikki mahdolliset keinot on yritettävä. Myös omasta elämästä luopumisen uhalla. Niinhän vauvojenkin vanhemmat tekevät, turha kuvitella että velvollisuus muuttuisi miksikään ainakaan ennen lasten täysi-ikäistymistä.



Me panimme talon vuokralle ja otimme vuoron perään palkatonta vapaata töistä. Minä tein jonkin aikaa myös etätöitä kotoa. Kumpikaan ei kokonaan luopunut työpaikastaan - mieheni sitten tosin myöhemmin vaihtoi työnantajaa. Rahaa oli vähän ja vaikeuksia paljon, mutta tieto siitä että ainakin yrittää, helpotti paljon. Nuorempi sisko sopeutui hyvin muuttoon. Hänelle oli selvää, että sama tehtäisiin hänen takiaan ja se lisäsi turvallisuuden tuntua.



Mutta jos te ette ole valmiita vaivannäköön ja uhrauksiin niin antakaan toki poika huostaan. Että edes joku välittäisi.

ongelmia. Lähti 6 kk Espanjaan. vanhemmat ottivat vuorottelu- ja virkavapaata. Että saivat lapsen pois ' porukoista' .

Minä olen myös aina ajatellut että jos lapseni alkaa käyttää huumeita tai jotain niin muutan mökkiin keskelle metsään! Näköjään muutkin... :)

Vierailija:

ongelmia. Lähti 6 kk Espanjaan. vanhemmat ottivat vuorottelu- ja virkavapaata. Että saivat lapsen pois ' porukoista' .

Vanhempien tehtävä ja velvollisuus on tehdä kaikkensa lapsiensa eteen! Siinä se lyhyesti ja ytimekkäästi.

Tuo huostaanotto ja uudelleen sijoitus jne. ei ole oikea ratkaisu, niin tekee vain laiska vanhempi, joka ei jaksa tai viitsi paneutua asiaan.

Ikävä kyllä ap, näin on asiat.

Ihmettelen kyllä suuresti noita alkupään huostaanoton puolustajia. Onko teillä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tarkoittaa olla vanhempi ja että lapset ovat vanhempiensa vastuulla?

Kiitos teille jotka keksitte noita muita malleja ja keinoja asian hoitamiseen!

T: alkupään vastarannankiiski joka ei hyväksy " poissa silmistä, poissa mielestä" asennetta

Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Eli kyllä te sen lapsen oikeille raiteille saatte, ja isä on kyllä vastuussa tekemisistään 100%. Parasta mitä isä voi lapselleen antaa on rakastaa sen äitiä, mitä ilmeisesti ei tässä tapauksessa tehnyt.