Ihania nuo taaperot ;D

Aluksi ei sanonut mitään. Sitten kysyin, että onko sulla huolia?

Siihen hän vastasi, että tippuuko mun huulet? :-O

No tietty selitin, ettei ne mihinkään tipu.

Siihen hän iloisena vastasi naamaa mutristellen, ei niin kun ne on kiinni mun naamassa :-)

Ja saapi siinä välillä peilailla itseäänkin. Mulla on taipumusta hukkailla tavaroita, kun kahden pikkuisen kanssa eläessä välillä tuo keskittyminen herpaantuu. Kerran meidän vähän alle kaksivuotias oli pakannut leluja pussiin (tykkää pakkailla laukkuja ja pusseja) ja unohtanut, mihin oli sen laittanut. Nauratti, kun kuulin pojan juttelevan ihmettelevään sävyyn itsekseen, että: " mulla oli aamulla pussi ja nyt se katos..." Oli, kuin olisin kuunnellut itseäni...

sanoo vain ÄITI (tai oikeastaan äitä).

tämä ilmoitti menevänsä paskalle. Oli pakko kysyä että mihin, niin vastasi reippaasti että paskalle. Piti kääntyä pois päin, hymyilytti aikas lujaa.

Kun sitten myöhemmin ilmoitti että pikkusiskolla tuli iso paska, niin sanoin hälle että meillä on tapana puhua kakasta. Ei ole sen jälkeen maininnut sanaa. Kauhulla odotan niitä karmeimpia sanoja. :)