Onko muilla tasa-arvoa?
Tämä ei ehkä oikeastaan kuulu tänne palstalle, mutta kysyn kuitenkin, kuinka tasa-arvoisia teidän perheissä ollaan, miten miehet osallistuu lastenhoitoon?
Olen itse suoraan sanottuna aika kypsä siihen, että olen yksin vastuussa ihan kaikesta mikä liittyy yhteiseen lapseemme. Vauva on puolivuotias ja tänä puolen vuoden aikana olen ollut alle kymmenen kertaa ulkona ilman vauvaa, joko miehen tai ystävien kanssa (siis leffassa tai syömässä). Yhtään yötä en ole nukkunut kokonaan heräämättä vauvahoitoon, olen hoitanut kaikki neuvolat, lääkärit, hankinnat, vauvan ruokkimiset (mieheni ei ole syöttänyt vauvaa kuin kerran!).
Toisaalta mieheni tekee pitkää päivää töissä ja joutuu työn puolesta myös matkustamaan paljon. Hän onkin kotona usein aika poikki, ja sohva kutsuu töistä tultua. Toisaalta hänellä on myös 2 kertaa viikossa säännöllinen urheiluharrastus, joka on vain hänen poikeutensa, jota ei sovi kyseenalaistaa. Jos itse joskus pääsen jumppaan, joudun hoitamaan lapsenvahdin tai sopimaan mieheni kanssa että hän on kotona.
Nyt mieheni on ollut viikon kavereidensa kanssa hiihtoreissulla lapissa. Hirveiden pakkasten vuoksi en ole päässyt mihinkään, siis en mihinkään vaan olen joutunut olemaan kotona vauvan kanssa koko viikon.
Kysyn vaan onko tasa-arvoa olemassakaan. Jos itse lähtisin viikoksi tyttökavereiden kanssa lappiin ja jättäisin vauvan isälleen, olisin automaattisesti huono äiti. Mieheni puolestaan olisi hyvä isä, joka ottaa hienosti vastuuta lapsenhoidosta, hän olisi sankari.
Hoh hoijaa - anteeksi kaikki tämä hirmuinen purkaus ja tuhannennen kerran kunnioitukseni yksinhuoltajia kohtaan vain nousi entisestään.
Onko kohtalotovereita?
kyselee Belllis
Kommentit (18)
.. lähinnä kaikki vastuu on minulla. Meillä on 4kk tyttö ja maailman ihanin pikkuinen ja aika helppokin, ei turhia itkeskele ja naureskelee kovasti. Mies kyllä opiskelee ja on pitkiäkin päiviä ja viikonloppu yöt on töissä ja päivällä nukkuu. Mutta sen ajan kun on kotona ja hereillä niin leikkii tietokoneella tai katsoo elokuvia, ei paljoa osallistu. Kyllä tekee jotain kunnon passittamisen jälkeen ja olen joskus saanut hälle oikein suuttuakkin että tulisi auttamaan. Etenkin kerran kun tyttö itki vatsavaivoja 2kk ikäisenä niin herra vaan keskustelee msn:llä kavereiden kanssa ja minä kannan itkevää vauvaa monta tuntia. Sain todella suuttua että tuli auttamaan! Sen jälkeen sitten mököttikin pari päivää kun oli häntä jouduttu komentamaan. Niin paljon olen asiasta hälle ' ' valittanut' ' että hiljalleen osallistuu enemmän..:) Hiljaa hyvää tulee. Minä kuitenkin silti teen suurimman osan (melkeinpä kaiken oikeastaan).
Toivottavasti asiat helpottavat. Miehet tarvitsevat sen että lapsi osaa jo ottaa kontaktia ja tehdä jotain jo ' ' itse' ' . Tsemppiä! Kyllä se siitä!:)
Iida-Ilona ja Amira 4kk
vauvamme täyttää kohta 5kk ja en ole vielä kertaakaan päässyt illalla mihinkään lähtemään. Paitsi nyt ehkä lähikauppaan :)
Päiväsaikaan olen käynyt kaupungilla kun mies pääsee koulusta ja ehtii vauvaa katsomaan, mutta niitäkin reissuja on varmaan enintään tuo 10.
24/7 olen siis vauvan kanssa ja minä myös vastuun hoidosta ja ruokinnasta kannan. Minä vaihdan vaipat, kylvetän, ruokin (niin yöllä kuin päivällä), nukutan, viihdytän, ulkoilen jne.
Joskus alkuaikoina se otti mua päähän aivan älyttömästi! Kai mulla oli ollu raskausaikana vähän turhan ruusunen kuva siitä miten meidän isi sitten hoitaa vauvaa :)
Oon kyllä hoitajan osani jo hyväksyny, sillä tiedän että jos lykkäisin vauvan isille että hoidappas sinä nyt niin äippä rentoutuu, niin en taatusti pystyis rentoutuun tippaakaan!
Oisin kokoajan isin selän takana kyttäämässä, että onkos se vaippa nyt oikein ja puitko sä nyt oikein ja tyrkyttämässä omia tapojani ja muutenkin puuttumassa hoitoon.
Ton piirteen kun oon ittessäni tajunnu, niin en oo enää isille marmattanu kun " ei osallistu" .
Meillä kuitenkin isi touhuaa ja peuhailee paljon kotona pojan kanssa, eli kaikki viihdyttäminen ei kuitenkaan ole mun harteillani.
Mikä on ihan hyvä, sillä välillä ei enää kertakaikkiaan keksi mitään uutta juttua millä lasta viihdyttäis! Vaatis niin paljon toimintaa koko ajan. Sillon voi pyytää isin vuorostaan touhuileen poikansa kanssa.
Ja poika aivan silminnähden isänsä huomiosta nauttii.
Vaikka en voi kieltää, etteikö sitä välilä tulisi kaiholla katsottua kun joku isi työntää vaunuja ulkona, tai kuulee miten muilla isit vaihtaa vaipat ja herää jopa yöllä ruokkimaan tai seurustelemaan vauvan kanssa..
Mutta tätä miestä rakastan ja tämän kanssa olen lapsen halunnut, joten ei auta kuin hyväksyä sellaisena kuin on! :)
meillä menee kaikki tasavertaisesti. olen kotona, mies opiskelee ja käy töissä (vain muutaman tunnin viikossa jos sitäkään). silti öisin heräämme vuorotellen(muru herää n.3kertaa yössä, joten joka toinen yö toinen herää kaksi kertaa toinen kerran). Vaipat vaihdetaan vuorotellen, syötetään yhtä paljon.. Vauva siis kohta 2kk.
Mies siivoaa, tekee ruokaa ym mikä auttaa hirmuisesti. Ja ihana mies ja isä muutenkin. Ei tarvitse kahta kertaa sanoa jos apua tarvitsee, yleensä vaihtaa vaippaakin oma-aloitteisesti kun huomaa vauvan sitä tarvitsevan.
Onko se todella näin harvinaista? Olemme kaiken lisäksi nuoria, minä 19 mies 22v. Ulos ei olla menty kumpikaan sen jälkeen kun testi näytti plussaa ja kun tästä eteenpäin menemme niin menemme yhdessä. Olemme todenneet olevamme toisillemme mukavinta seuraa :) Toki myös kavereiden kanssa, mutta kaveritkin ovat yhteisiä.
Meillä 2 lasta. Esikoinen on nyt 2vuotias ja vauva 4 kk.
Esikoisen synnyttyä mies hoiti vauvaa täysin siinä missä minäkin, imetystä tietenkin lukuunottamatta. Yöllä kanniskeli itkevää vauvaa ( onneksi niitä öitä oli harvoin ), kylvetti, vaihtoi vaippaa jne. Tytön kasvettua leikki paljon jne. En ikinä ole joutunut asiasta sanomaan. Omat menoni olivat vähäisiä, mutta omasta tahdosta ja imetin vauvaa 8 kk ja hän ei huolinut pulloa.
Nyt kakkosen synnyttyä sovimme kumpi hoitaa kumman. Yleensä minä hoidan vauvan imetyksineen ja mies hoitaa esikoisen vaipat jne. Vaikka mies päivt töissä, niin tämä lasten hoitaminen on yhteinen juttu ja päivisin näiden molempien hoito käy työpäivästä :) Kakkonen ei ole valvottanut ainuttakaan yötä kokonaan, joten mies ei öisin edes herää syömisaikoihin ja saa nukkua täydet yöt.
Olen onnellinen vastuuntuntoisesta ja perhettään suuresti rakastavasta ja vaimoaan kunnioittavasta miehestäni! Kunpa vain muistaisin kertoa sen miehelleni useammin :)
Olisin voinut kirjoittaa Mins-kun viestin - lapsemme ovat samanikäisiä ja muutenkin meillä toimitaan ihan kuin Mins-kullakin. Tosin esikoisemme heräilee öisin ja isi ei saa nukkua ihan kokonaan öitä ilman heräämisiä. Onneksi näitä heräämisiä on nykyään enää vain n. kerran yössä ja esikoinen nukahtaa aika helposti uudelleen.
Kyllä se niin on että kun yhdessä ne lapset on alulle pantu niin yhdessä niistä pitäisi ottaa se hoitovastuukin. Toki yleensä äidillä on hieman enemmän vastuuta luonnon tarkoittamista syistä mutta kyllä se vauva tarvitsee isäänsäkin! Ja äiti välillä hengähdystauon jotta jaksaa taas olla lasten kanssa täysipainoisesti. Itse en ole ulkona bilettämässä käynyt sen jälkeen kun nuorimmainen (4 kk) syntyi mutta se on oma valintani sillä imetän (ja pulloa poika ei itse asiassa tällä hetkellä suostu syömään).
Poika on nyt 9 kk ikäinen. Isä ei ole kovinkaan paljon lapsen hoitoon osallistunut. Jatkossa tilanne kuitenkin muuttuu, sillä palaan työhön. Poika menee päiväkotiin ja isä hoitaa häntä paljon iltaisin ja viikonloppuisin. Työni on nimittäin vuorotyötä. Äitiys- ja vanhempainlomalla olen keskittynyt täysin lapsen hoitoon. Se on minusta ollut minun tehtävänikin. Toki olen monesti toivonut, että isä olisi enemmän poikansa kanssa. Isä joutuu nyt, pojan ollessa jo rimpuilevainen ja omapäinen, opettelemaan lastenhoidon alkeet. Ei kateeksi käy, mutta itsepähän on valintansa tehnyt. Koitahan pärjäillä!
Meillä on kaksi lasta 2v 7 kk ja kohta 11 kk ikäiset tytöt ja isä osallistuu töissäkäynnistä huolimatta kiitettävästi lastenhoitamiseen ja kodin pyörittämiseen. Miehellä on aika fyysinen työ ja päivät ovat välillä rankkoja, mutta silti hän lähtee joka iltapäivä lenkille kanssamme töiden ja ruoan jälkeen, leikkii lasten kanssa paljon, osallistuu iltatoimiin, siivoaa, tiskaa jne. Yöheräämiset ovat minun heiniäni, koska en näe järkeä siinä, että mieheni heräisi kun yleensä vauva on ollut maitoa vailla ja vaikkei olisikaan, herään jokatapauksessa. Tosin nykyään isä käyttää esikoista vessassa öisin. Toki minulla on suurempi vastuu kodin pyörittämisestä kun olen hoitovapaalla ja täten täällä enemmän.
Miehelläni on kerran viikossa iltaharrastus, johon hän menee ja suon sen hänelle. Salilla hän käy aamulla ennen töihin menoa ja mahdolliset ylityöt (paperihommat) hoitaa kotona omalla koneella sitten kun tytöt ovat jo nukkumassa. Täten nuo kummatkaan (sali tai ylityöt) eivät syö perheaikaa. Tämä on ihan mieheni oma idea. Mieheni käy tosi harvoin missään " ulkona" , mutta pari kertaa vuodessa hän käy viikonlopun mittaisella kalareissulla sukulaismiestensä kanssa. Itse en ole edes halunnut lähteä minnekkään yöksi pois, mutta mieheni on jo sanonut, että heti kun kuopus alkaa nukkumaan ilman maitoja niin senkun menet. Tosin en edes kaipaa mitään baari- tms menoja, joten...
Minulla on hyvä mies ja lapsillani hyvä isä. Kunhan vaan useammin muistaisi sen hänelle kertoa.
Vaikka mieheni mielestäni onkin maailman ihanin isä vauvallemme, niin silti välillä tulee päiviä, jolloin mietin " miksi AINA minä" ... Miksi AINA minä joudun pitämään vauvaa saunassa ja lähtemään kesken kaiken pois, kun vauva kyllästyy... Miksi AINA minä joudun syöttämään vauvaa ja syödä sitten kun ehdin... Miksi AINA minä joudun heräämään aamulla, kun vauva havahtuu...
Kyllähän tuo miehen retale tekee kaikenlaista, jos vaadin ja pakotan, mutta olisi niin paljon mukavampi, kun hän itse joskus tarjoutuisi heräämään lauantainaaamuna puolestani, jotta saisin nukkua, sen sijaan, että minä nalkutan " nyt on sinun vuoro" ...
Tosin hän käy töissä, kaipaa hetken rauhoittumisaikaa töistä tultuaan, sen ymmärrän. Mutta silti aina joskus tulee tunne, ettei itse saa MITÄÄN tehtyä ja toinen vaan ehtii harrastella omiaan, kun minä hoidan yksin vauvaa...
Näin mustavalkoistahan kaikki ei oikeasti ole. Kyllä uskon, että näitä tuntemuksia tulee lähinnä silloin, kun itse olen väsynyt! Oikeasti mies varmaan hoitaa vauvaa aika kivasti, sitä vaan turhan usein rupeaa laskemaan niitä vaihdettujen vaippojen määrää ja vertailemaan siitä, kumpi tekee enemmän.
Mutta tunne on kyllä ihan tuttu!
Meillä mies hoitaa PALJON, käy töissä mutta työpäivän jälkeen ei todellakaan retkahda sohvalle, ei ainakaan yksin ;) Meillä kaksi lasta (2v ja 4,5kk) ja täytyy sanoa että tuo mies on upea!
Hoitaa siinä missä minäkin, vaihtaa vaipat, syöttää, leikittää, lukee satuja, nukuttaa...tekee siis kaiken. Lennossa joskus " vaihdamme" lapsia sanomatta sanakaan ja silloin hymyilyttää, olemme kuin palapeli ja me neljä muodostamme sen kokonaisuuden :)
Me ollaan oltu suhteellisen vähän aikaa yhdessä verraten lapsien ikään mutta meillä vaan klikkas heti, parempaa miestä en voisi toivoakkaan (eikä sellaista varmasti ole olemassakaan :D)!
Jotkut miehet on sellaisia että ne " oppivat" sitten vasta olemaan lasten kanssa kun he ovat jo vähän vanhempia, lähipiirissäkin tällaisia tapauksia. Ja hyvin heilläkin menee vaikka alku kangerteli.
Jaksamisia arkeen!
JMMK
Meilläkin mies periaatteessa osallistuu vauvan hoitoon ihan kivasti, mutta vain minun pyynnöstäni. Ja niin sen hänen mielestään pitää mennäkin, että minä pyydän (eli käsken) ja hän tekee. Mutta se korpeaa, että se olen kuitenkin aina minä, joka menen katsomaan, mikä on hätänä tai huolehdin ruoka-ajoista tms. Voi kun hän osaisi olla oma-aloitteisempi! En millään viitsisi aina olla mankumassa tai komentamassa.
Ollaan tästä paljon puhuttu kavereiden kanssa, ja kaikilla on ollut joku kummallinen ruusunpunainen käsitys siitä, että vauvan hoito on molempien tasa-arvoinen juttu. Voi kuinka korkealta ja kovaa kaikki ovatkaan tippuneet haavemaailmastaan ; )
Miksi AINA minä joudun! Ja varsinkin, miksei tuo mies koskaan tarjoudu vapaaehtoisesti nousemaan viikonloppuaamuna ensimmäisenä tai miksei se ikinä ota vauvaa ja lähde vaunulenkille.... Osallistuu kyllä muuten, eikä ole ikinä ollut minun menojeni kanssa ollut ongelmaa, ei tarvitse anella että voisitko vahtia nyt lastasi. Olis vaan niiiiiiiiiiiin kiva jos joskus joku tekisi jotain ihan oma-aloitteisesti... Plääh, ei pitäis ees valittaa kun kuitenkin osallistuu...
vaikka välillä musta tuntuukin, että vaan miehellä on kodin ulkopuolisia menoja. Meillä minä hoidan nyt 7,5 kk poikaamme päivät ja hoidan yöherätykset, mutta mies hoitaa lapsen sitten kun tulee töistä ja viikonloppuisin. Hän myös herää aamuvirkun vauvamme kanssa, jotta minä saan nukkua hieman pidempään.
Kuitenkin mua korpeaa se, että mies on jotensakin avuton valitsemaan mitä aamulla vauvalle laitetaan päälle ja mitä ruokaa milloinkin annetaan. Aina pitää kysyä multa, vaikka vaatteet ja ruuat on ihan samalla tavalla hänen tiedossaan kuin minunkin.....
Tosin pyrin varmistamaan sitä jo ennen kuin ehkäisy jätettiin pois, ettei tulisi tilannetta jossa " äiti aina tietää paremmin ja ryntää hätiin" .
Ja nyt kun olen itseäni seurannut, niin oli ihan hyvä että näin tein, niin herkkänä olen vauvan tarpeille.
Isi on vanhempainvapaalla 7kk -> 10kk ikäisen vauvan kanssa kun minä käyn töissä.
Tosi hienot ruokasysteemit isi on tehnyt vauvalle (on muutenkin meidän chef) ja kaiken kaikkiaan todella täysipainoisesti hoitaa vauvaa.
Joskus harmittaa kun vähän siivousvälit venyvät (tavoite on siivota viikon välein) ja on sotkuista, mutta sitten aina ajattelen kuinka hyvin mies hoitaa meidän pikkuisen ja ruokahuollon. Ja kyllä se avuksi tulee siivoamaankin kunhan joku ensin ryhtyy.
siinä määrin että pääsen kyllä aina jumppaan n 3 kertaa viikossa, kuten hänkin käy omassa harrastuksessaan n kolmesti viikossa. Muuten minä hoidan paljolti/pitkälti isot jutut mutta kyllä mies vaihtaa vaipan, leikittää, sylittelee ja " hoitaa" kun vien esim koiran tai käyn jossakin.
tasa-arvoa- ei, mutta mies käy töissä että en minä edes tasa-arvoa lastenhoitoon halua. Sun tilanne on kyllä ihan mahdoton...Kyllä jokainen tarvii vähän omaa aikaa, ihan lapsenkin takin(jaksaa sitten olla pirteämpi) ja sitä varten on 2 vanhempaa ettei tarvitse hoitajia (yksinh tietenkin asia erikseen).
vaikka tekeekin raskasta työtä. Viikonloppuisinkin haluaa herätä silloin kuin vauva vaikka antaisin nukkua etc. Minä olen oikeastaan se ongelma koska minulla on tapana omia kaikki tekemiset ja hankinnat, silloinhan se on helppo leikkiä marttyyriä jos väsy iskee...
BR Bubble
... samoin kuin monella muullakin. Eli mies kyllä tekee, kun vain käskee! Mutta kieltämättä korpeaa olla aina käskemässä. Tuntuu siltä, että työtehtäviä voi jakaa, mutta vastuuta ei. Olisi todellakin ihanaa, jos toinen oma-aloitteisesti sanoisi aamulla, että " jatka vain uniasi, minä voin nousta ylös" . Mutta kun ei.
Jotenkin meillä mies heittäytyy avuttomaksi, kuvittelee että minulla on jotenkin parempaa tietoa asioista. Hän kyllä kylvettää ja leikkaa kynnet oma-aloitteisesti, mutta jokapäiväiset toimet on hakusessa.
Minäkin uskon, että aika tuo helpotuksen tähän asiaan. Eli kunhan lapsi kasvaa niin isäkin ottaa luontevammin vastuuta. Tähän asti on tuntunut siltä, että minä heittäydyn 150-prosenttisesti äidiksi ja hän hoitaa isän hommia oman elämänsä ohessa...
Ne joilla löytyy paremmin tasa-arvoa - pitäkää miehistänne kiinni!
Meillä mies osallistuu kaikkeen lastenhoitoon oma-aloitteisesti ja pyytämättä. Imetys tietty häneltä ei luonnistu, mutta varmaan imettäisikin jos vain voisi;D
Työpäivän jälkeen hoitaa kotihommia samoin kuin minäkin, jopa enemmän koska minulla on ollut raskasta työtä kotona pikkuviikarin(9kk) perässä ja hän on vain istuskellut töissä;) Yöimetys lopetettiin vuoden alussa, sen jälkeen en ole herännyt yhtenäkään yönä poikaa ruokkimaan vaan mies hoitaa yösyötöt pullosta. Ellei ole iltavuorossa töissä niin myös nukuttaa pojan illalla. Iltavuoroon mennessään herää aiemmin aamulla pojan kanssa että äiti saa nukkua pitkään.
Ja vielä yksi paljastus...en ole koskaan kylvettänyt lasta ammeessa, se on poikien yhteisiä juttuja:) Äiti saa käydä vain suihkussa pojan kanssa.
Lisäksi hän osaa kokata ja siivota. Kaikesta tästä huolimatta minä aina välillä jäkätän ja nalkutan ja sätin:D
Mies viikot muualla töissä, mutta eipä se viikonloppujanikaan helpota. Nyt ymmärrän joittenkin työkavereitteni kommentit siitä, että lapset hylätään isälleen kun äidit lähtevät johonkin. Ei ole nimittäin mitään rentouttavaa rentoutusreissua olemassa perheessämme kun saan miettiä, että taasko se on laittanut vauvan yksin huoneeseensa suljetun oven taakse itkemään.Ja minä kun luulin, että mieheni osallistuisi tähän vauvaan muutenkin kuin vain siittämällä sen. Erilainen on todellisuus kuin mitä luulin vauvan kanssa olevan. Siis vauva ei kyllä yllättänyt, mutta tuo miehen osallistuminen kyllä. Kun on riidelty asiasta tai jos haluaa seksia niin sitten kyllä hetken hoitaa...