***Kolibrit viikko 4***

Miten ihmeessä te aina osaattekin keskustella just niistä asiosita, jotka itseäkin mietityttää??? Mä en ole kuunnellut tuttavaperheen pikku-yöhuutajaa, mutta just eilen illalla töllötin telkkaria, kun pojat siinä vieressä leikkivät keskenään. Ja mieleen hiipi ajatus, kuinka tää arkielämä koko ajan vaan helpottaa (lapset nyt vajaa 2 ja vähän reilu 3), jaksanko/haluanko tähän enää lisätä yhtä pikkuista, joka on mussa kiinni 24h/vrk noin vuoden ajan. Jos nyt oikein kovasti pohdin ja mietin ja järkeilen, niin " fiksuinta" kai taloudellisesti ja oman jaksamisen kannalta olis kuopata koko pikku-3 -projekti. MUTTA, en todellakaan halua, että 10 vuoden päästä (4-kymppisenä) alan sitten katumaan ja kuumeilemaan, nuo isommathan on silloin jo murkkuiässä. Joten toistaiseksi jatkamme yritystä, eihän tää olekaan kuin toinen kierto (tai oikeastaan eka varsinainen, edellinen oli vielä pillereiden jälkeinen).



Omaan napaan; olen vähän pihalla. Kuvittelin viime viikolla löytäneeni ekaa kertaa elämässäni oviksen. No, nyt siitä on 6 päivää ja eilen pamahti päälle menkkamainen olo. Alamasu on kipeähkö, alaselkää särkee ja maha on turvoksissa. Just kattelin työpaikan peilistä, ettei kukaan vaan täällä erehdy luulemaan mun olevan raskaana... Rupesin tässä jo epälemään, että meinaako se täti kuitenkin tulla, nyt on kp 26 menossa. Mutta, edellinen kierto mulla oli n. kp50 ja molemmat aikaisemmat raskaudetkin tärpänneet normaalia myöhemmin (testiplussa näkynyt vasta kp 40 - 50 tienoilla). Hitto, kun ei yhtään muista edellisten raskauksien tärppituntemuksia! Pupuiltu on ahkerasti tässä kuussa, mähän sain clomi-reseptin valmiiksi seuraavaa kiertoa varten, mutta toivoisin niin raskautuvani luomusti (kuten edellisilläkin kerroilla) ennen kuurin aloittamista. No, ei kai tässä voi kuin odotella, reilun viikon päästä ajattelin testata, sitten olis kulunut 2 viikkoa (luulemastani) oviksesta. Miks tää odottelu on niiiiiin vaikeeta???



Päivänjatkoja kaikille:).

Samoja mietteitä näkyy tosiaan olevan monella. Niinhän se on että jos järkisyitä miettii niin ei kyllä ole mitään järkeä tehdä kolmatta lasta... mutta jotenkin se biologia on niin vahva, hormonit hyrrää ja vauvakuumetta pukkaa vaikka miten järkeilee. Ja vauvakuume on minulla ollut vahva jo pari vuotta (lapset siis 6 ja 8 v), ja pelkään että jos nyt jänistän ja en yritä kolmatta niin sitten kadun 5 vuoden päästä yli nelikymppisenä.



Jos vauva saadaan aikaiseksi, niin varmasti ensimmäisinä vuosina tulee raskaita hetkiä, ja välillä harmittaa kun ei voi lähteä isojen lasten kanssa tekemään isojen lasten juttuja.



Mutta yritän ajatella tätä pitemmällä perspektiivillä; vaikka edessä ensin pari rankempaa vuotta, niin myöhemmin elämässä on varmasti rikkaus kun on se kolmaskin lapsi. Nykyisten lasten ollessa teinejä (jo reilun 5 v päästä!) on joku joka vielä viihtyy vanhempien kanssa... nykyisten lasten aikuistuessa vielä joku joka asuu kotona... ja sitten tulevaisuudessa saa ehkä enemmän lastenlapsia....

Toivottavasti plussatuulet yltävät meille muillekin (pian) piinaileville.



t. frilla kp 22/?

Siinä on kyllä varmaan jotain taikuutta että miehen ostamat testit näyttävät plussaa! Siis meillä molemmilla kerroilla plussatesti on ollut miehen kauppareissulta tuoma ja on myös halunnut että testataan samantien, kuopuksen kanssahan oli haamutulos myöskin niinkuin sulla. Ja kun olen itse testit ostanut niin negaa vaan näyttäneet, tietysti täytyy myöntää että noi negatestit oon ostanut ehkä aivan liian aikaisin..Mutta uskallan kuitenkin sua jo onnitella!





Niin, samat tuntuu olevan mietteet muilla kolibreilla aina samaan aikaan kuin mulla/meillä, viikonloppuna kun lapset leikkivät rauhassa huoneessa kotia, niin sanoin miehelle että oispa nyt helppoo elo näiden kahden kanssa, varsinkin kun se tappelukausi näyttää olevan takanapäin onneksi. Mua ei niinkään pelota se valvominen, osaan varautua jo iltahuutoihin, joita on molempien ipanoiden kanssa ollut (mielestäni koliikkia, neuvolan mukaan ei täytä koliikki-kriteereitä..) ja olen niistä kunnialla selvinnyt, joutumatta zombie-asteelle. Mutta se vauvan ja äidin tiivis suhde, joka meillä on kestänyt aina vuoden verran, mietityttää. Haluan kuitenkin niin kovasti vielä lasta, mutta elämässähän olisi kyllä paljon muutakin annettavaa ja just nyt..miks kaikki jutut aina kasautuu mulle samaanaikaan, enää tästä puuttuu että eteen tulee vielä loistava uus työpaikka...Mutta niinkuin täällä joku kirjoitti, en minäkään halua kymmenen vuoden kuluttua itkeä sitä ettei kolmatta lasta oikein yritetty. Eilen mietin paljon näitä asioita ja tulin tulokseen, joka ei paljoa muutu alkuperäisestä ( 5 yrityskiertoa max.), eli yritämme kolmosta vielä kaksi kiertoa ja haen sitä opiskelupaikkaa ensi kuussa, jos tulen raskaaksi niin ainahan voin ilmoittaa, jos pääsen pääsykokeisiin, etten opiskelupaikkaa tarvitsekkaan, koska sitten taas en halua odottaa vuotta ennen kuin seuraava opiskelupaikka tulee hakuun..



Nyt menossa siis kp 14 ja toista päivää ajoittain rajut alavatsakivut, mutta testi vaan näytti negaa??, joka taas saa mut todella malttamattomaksi ja ärtsyksi, ennenkaikkea miettimään että mitähän tästä vielä tuleekaan..huh, kyllä tää mun elämä on vaan välillä niin vaikeeta ja niinkuin kanelisokerikin sanoi: Täynnä valintoja!



Mukavaa päivänjatkoa ja Plussaonnea kaikille, lähden tästä ulkoilemaan hetkeksi tuonne lumisateeseen!

Tänään kp 27/26-30 ja oireita on jo jos minkälaisia. Rinnat on arat, väsyttää, paleltaa koko ajan, oksettaa ja maha on kipeä eli oireet sopivat raskauteen tai menkkojen alkamiseen. On tää odottaminen niin vaikeaa. Vähän rupean kallistumaan menkkojen puolelle kun on toi maha sen verta kipeä. En yhtään muista miten aikaisemmissa raskauksissa on ollut vaikka ei niistä kovin pitkää aikaa ole kulunut. No, tällä hetkellä on semmoinen tunne etten kovin korkealta putoa jos menkat alkavat.



Miinastiina: Mulla on perushoitajan tutkinto, mutta opiskeluaika on silti se sama 3.5-4.5v(5.5v.) kuin muillakin. Mä pidin kuopuksen jälkeen vuoden tauon ja nyt jatkan jälleen opiskelua tosin kotoa käsin. En saanut lapsille hoitopaikkaa joten opintopisteitä ei tule tältä lukukaudelta montaakaan. Valmistua pitäisi syksyllä 2007, jos en siis tule raskaaksi sitä ennen... opiskeluoikeutta on vuoden 2008 loppuun asti eli ei mulla mitään hätää ole. Onpahan edes jotain tekemistä nyt kun olen kotona, ettei pää hajoa ihan kokonaan. Keikkaa teen lähinnä viikonloppuisin.



Viikonloppuna pitäisi sitten testata jos ei sitä ennen mitään tapahdu, ja jos jaksan sinne asti odottaa...

Toivotaan että masuasukki pysyy mukana...





Täällä vielä katellaan kp 17/28-35



En ole kyllä vielä edes oviskipuja tuntenut joten ei taida tässäkään kierrossa tärpätä :(

Taidan olla ummessa koko nainen....!!

Tai nyt on tulossa joku super pitkä kierto.



No tulihan taas vuodatettua, mutta koitan nyt ryhdistäytyä, eihän sitä koskaan tiedä...yllätyksiäkin sattuu!



Tsemppiä kaikille ja tervetuloa kaikki uudet mukaan!

Niin niitä plussia pikkuhiljaa tulee..



Täällä mennään kp 11/28 ja on täysin kuiva olo,limoja ei näy missään. Pitäiskö ne olla jo alkanut? Jos oviksen pitäisi tulla jo la tai su niin eikö pitäisi edes jonkin verran tulla? Pupuilukin on vähän vaikeaa kuivuuden vuoksi.



Mä en kyllä ala mitään jos ovista ei tule tässä kierrossa,sit on enää 2 kiertoa ennenkuin laitetaan yritys pois " vähäksi" aikaa(1-2v). Tyttö täyttää kolme vuoden päästä ja kaikki tulot loppuu eli töihin pitää mennä. Mun pitäis hakea lapsille hoitopaikkaa ja itselle töitä sitten syksyksi,kun en halua tammikuussa töihin.



Mä oon jo luovuttanut tästä kierrosta,mä oon ihan varma että joudun töihin syksyllä ja meidän kolmas vauva tulee vasta parin vuoden päästä. Mutta kun mä vaan haluaisin hänet nyt,viimeisen vauvamme.

Toisena päivänä taas tuntuu ihan samalta kuin muista,onkohan tämä järkevää ja miten sitä jaksaa olla vielä kotona? Miten tämä vauvakuume voikin viedä kaiken järjen päästä?

Onneaonneaonnea Vanamo! Niin hehkuttelematta kirjoitit, että ekalla pikalukemalla en edes tajunnut, rupesin muiden onnitteluviestejä lukiessa tajuamaan, että nyt jäi olennaiset uutiset huomaamatta:). Tsemppiä jatkoon!

On tuo juttu kyllä juurikin niin, että ellei sitä kolmatta nyt tässä yritä, niin varmasti sitten nelikymppisenä kaduttaa! Ja tosiaan, oman lapsen itkun sietää paljon paremmin. Tuo elämän helppous on vaan usein se kynnys, niinkuin eräs tuttava sanoi; sitä tulee niin mukavuudenhaluiseksi ;). Mutta aikansa kutakin! Kyllä kai sitä nyt yhden vuoden jaksaa olla tarpeellinen 24/7, kun viimeiseksi jää ainakin meillä.



Tänään kp 18/30, eli ei mitään erityistä tiedossa taas hetkeen(jos oli ovis, jonka su-ma bongasin!).



himppu

kävin hakemassa apteekista Acon10-testin ja aion tehdä sen huomisaamuna. Silloin kp24, joten järjellä ymmärrän että on liian aikaista, mutta kuitenkin... pakko kokeilla. ;)



Muuten en missään tapauksessa testaisi vielä, mutta olen illalla menossa naisteniltaa viettämään ja yleensä niissä tuppaa punaviinia menemään lasi jos toinenkin. Jos/KUN negan aamulla saan, niin en vielä menetä toivoa tän kierron osalta ja otan sitä punkkua ihan iisisti vaan.



Mitä muille kuuluu? Kolibrit on nyt kovin hiljaisia, oltiin tiputtu jo kolmossivulle.



t. frilla

...olin eilen ihan ilman konella käyntiä!!!...



Ei mitään uutta täällä, ootellan tätin lähtöö...





+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ tuulia kaikille.

Täällä on kova kiire,synttäreitä suunnittelen. Ja tuntuu että ei ole mitään asiaakaan kun oviskaan ei ole tullut tai edes näkyvissä.



Vielä on hyvin kuivaa,tarkoittaako tämä nyt sitä että ovista ei tule? Onko aina sitä tietynlaista limaa oviksen yhteydessä vai voiko se vaihdella? Oliko jossain tietoa näistä asioista?

Apua, menihän niccisi oikein??!! :D



Itse täällä odottelen mahdollisia oireita, joita on jo sen verran että väsyttää väsyttää ja pikkasen aaltoilevaa pahoinvointia on tänään ollut, mutta voinee johtua monesta muustakin jutusta. Eli en vielä leiju vaaleanpunaisten pilvien reunalla odottamassa maahan syöksyä.



Tänään kp19/25, jännitys kieltämättä alkaa jo tiivistymään. Ostin tänään 2 r-testiä ja Odotus-lehden, hullu mikä hullu ;)