YLEn A-studio kertoi perjantaina 20.1.2006
Bukowskin paljastusten jälkipyykkiä:
http://www.promerit.net/verkkopostia/viewtopic.php?t=398
" ¿¿ (Kremlistä karkuun päässeiden asiakirjakopioiden mukaan) että SDP:n silloinen puoluesihteeri Erkki Liikanen olisi ollut yhteydessä Moskovaan keväällä 1986. A-studion mukaan Liikanen kertoi etukäteen, että presidentti Mauno Koivisto aikoo ryhtyä suitsimaan presidenttiehdokkuutta valmistelevan ulkoministeri Paavo Väyrysen toimintaa. Ohjelman perusteella ei voi välttyä vaikutelmalta, että jopa venäläiset hämmästelivät Liikasen avomielistä ¿hölöttämistä¿ Suomen asioista vieraan valtion edustajille. Varsinkin kahdenkeskisissä keskusteluissa Liikanen oli kertonut lähes kaiken mahdollisen. Ohjelman perusteella sai selkeän kuvan siitä millainen ¿suomettuminen¿ vallitsi varsinkin sosiaalidemokraattien leirissä.
Kalevi Sorsa kirjoittaa kirjassaan ¿Sisäänajo¿ kotiryssistä. Hänen mukaansa jokaisella todella merkittävässä asemassa olevalla suomalaisella oli sellainen. Sorsan kotiryssä oli suurlähetystön kulttuurineuvos Aleksandr Hrabskov, jolla oli monta muutakin ystävää ja kaikki olivat sosiaalidemokraatteja. Aleksandr sai Suomessa sydänkohtauksen ja vietiin arkussa pois. Saattajien joukossa oli myös Mauno Koivisto. Hrabskovin tilalle tuli Valentin Kossov.
Kun kansa valitsi Koiviston presidentiksi niin Koivisto sai oman KGB-agenttinsa, jonka nimi oli Felix Karasev. Asiasta kertoo Karasev itse muistelmissaan.
Väyrynen oli Koiviston hampaissa jo heti Koiviston presidentiksi valinnan jälkeen. Hallitusneuvotteluissa sosiaalidemokraattien päätavoite oli Keskustan puheenjohtajan Paavo Väyrysen syrjäyttäminen ulkoministerin paikalta. Ulkoministeri Paavo Väyrysen paikka meni RKP:n Per Stenbäckille. Koivisto ei halunnut nimittää Väyrystä ulkoministeriksi. Sorsa uhkasi lopettaa hallituksen muodostamisen jos Väyrysestä tulee ulkoministeri. Koivisto oli uhannut hajottaa eduskunnan jos hallitusta ei saada nopeasti aikaan. Tämän jälkeen Väyrynen joutui julkisuudessa ajojahdin kohteeksi. Väyrysestä kirjoitettiin mitä ilkeimpiä juttuja. Myöhemmin Loka Laitinen oli kutsunut Väyrysen kotiinsa, jossa Laitisen lisäksi olivat Hannu Savola, Anneli Sundberg ja Janne Virkkunen, jotka pyysivät tekosiaan anteeksi. ¿¿"
(teksti jatkuu, lue lisää linkistä)
" Ihmettelin joskus, että mikä teki Paavo Väyrysestä hyljeksityn poliittisen pelurin ja että hän sai olla kuitenkin 10 vuotta nykyisen Suomen Keskusta-puolueen puheenjohtajana. Mies vaikutti asiansa osaavalta, mutta parjaukset veivät voiton kansan keskuudessa hänen etenemisestään mm. presidenttitaistossa.
Paavo Väyrynen ihmetteli itsekin jossain uutislähetyksessä " uutista" , eikä tuntunut olleensa tietoinen Koiviston ja Liikasen puuhista, jolla syrjäytettiin hänet ulkoministerin paikalta.
Meillä taitaa olla nyt Suomen Pankissa se todellinen peluri ja toinen Inkoon Tähtelässä. Nyt olisi paikka vaihtaa presidenttiä vaikka vain yhdeksi kaudeksi, jotta vasemmiston värisuora katkeaisi. Vahinko vain, että Niinistöllä ei taida olla kannattajia senkään vertaa kuin Esko Aholla oli kuusi vuotta sitten.
AS"
- Lainaus Promeritin sivuilta