Ahdistaa tää avioelämä.

Nyt tuntuu taas siltä että seinät kaatuu päälle. Lasten takia tässä yritetään kärvistellä yhessä. Nyt on vaan niin etten kestä kattoo tota äijää, saati puhua sille mitään. Nää viikonloput alkaa olla yhtä painajaista. Tuntuuko parin päivän päästä yhtään helpommalta, miten kuukauden tai vuoden päästä, en tiedä. Seksiä tai edes mitään hellyyttä ei meidän talossa harrasteta. Lapset hoidetaan hyvin ja ulkoisesti varmaan näyttää asiat olevan hyvin, mutta mä en voi hyvin. En tunne tällä hetkellä mitään tota miestä kohtaan, en mitään.