Kertokaapa vaihteeksi jotain POSITIIVISTA anopeistanne.

- ei tuppaudu (joskus olisin toivonut enemmänkin kiinnostusta meidän perhettä kohtaan)

- auttaa tarvittaessa

- pitää minusta

- loistava kokki

- taiteellinen (maalaa ihania tauluja)

itselläni on mitä mainioin anoppi. Emme ole päivittäin tekemisissä, joten mitään suuria konflikteja ei ole mahdollistakaan sattua. Emme puutu toistemme elämään. Anoppi sanoi heti alussa, että "minä rakastan XXXX:a (poikansa) ja jos hän rakastaa sinua, niin sitten minäkin rakastan sinua - se on näin yksinkertaista". Ja niin se on ollutkin :)

Soittaa aina miehelle, ei koskaan mulle.

ÄÖ on varmasti korkeampi kuin kenelläkään muulla tuntemallani ihmisellä.

ja kehoittaa ostamaan jotain kivaa itselleni. Tietää, että tingin aina omista tarpeista kun lapset tarvitsevat jotain.

Ihan tyhmyytensä takia. Mutta aivan ihana mummi!!!!!!!

anoppini asuu lähellä ja se on hyvä juttu! Hänestä on paljon apua lasten hoidossa ja yritän itsekin olla hänelle avuksi aina kun voin. Ristiriitoja on ollut, mutta myös halua tulla toimeen. Se kannattaa!

Sen kanssa ei voi keskustella, kuin säästä, muuhun ei pää riitä.

* Hoitaa mielellään lapsia



* Voidaan jutella suoraan kaikista asioista



* Ei tuppaudu



* Leipoo mielellään eli ei tarvi kuin kertoa mitä halutaan ja se tulee valmiina pakkaseen



* Ompelee mielellään lapsille kun kerron mitä tarvittaisiin



* Auttaa kaikessa missä voi jos pyydämme



* Osaa ottaa apua vastaan ja pyytää tarvittaessa meiltä apua eli suhde ei jää vain yhdensuuntaiseksi



* Kehuu meitä kaikkia sopivassa tilanteessa mikä on ihan kivaa itsetunnolle

Asuu kaukana eikä pidä yhteyttä.



Ihan on oman poikansa päätös olla olematta yhteydessä anopin eli äitinsä sekoilujen ja ilkeilyjen vuoksi.