7-vuotiaan pojan käytös.

En osaa sen kummemmin auttaa.



Sen sijaan ymmärrän tosi hyvin poikaasi, ja hänellä on harvinaisen looginen ajattelukyky. Siis jos hänen kovasti tekee jotain mieli vaikka sinä kiellät, niin hän on ymmärtänyt, että ainoa keinoa saada (tehdä) haluamansa asia on tehdä se salaa. Yleensä vielä tekosista ei seuraa suoraan hänen mittapuussaan mitään kamalaa (paitsi mahdollinen rangaistus, mutta se ei ilmeisesti häntä pelota, vaan halu menee rangaistuksen pelon edelle). Hän ei siis ehkä ymmärrä, miksi kiellät niin monia asioita. Itse juttelisin vakavasti pojan kanssa. Selittäisin hänelle että en kiellä vaan tyhjän takia tai huvikseni, vaan että kieltoihini on aina jokin syy. Joka kiellon yhteydessä selittäisin hänelle sen syyn yksityiskohtaisesti, eli että leikkipuistoa kauemmas ei saa mennä, koska se ei ole turvallista, voi jäädä auton alle tms., roolipukua ei saa leikata, koska puku maksaa rahaa ja sitä pitää voida käyttää uudestaan, ja jos sitä leikkelee, se menee pilalle. Samoin olisin tosi tarkkana häne kanssaan, etten tosiaan kieltäisi ihan turhia juttuja niin, että hän saisi kuitenkin mahdollisimman paljon elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan silläkin uhalla, että välillä kirpasee. Tuntuu että poikasi kaipaa sellaista.

ja tuo on tärkeää, että mieti tarkkaan mitä kiellät. Älä kiellä pikkujuttuja.

mikä on se kaikista tärkein pojalle? Iske siihen sanktiolla.



Meillä se on raha. Eli viikkoraha evätään ja poika nielee katkeruutta, kun pikkuveli saa viikkorahansa. Eli meillä minä olisin velottanut pojalta teräsmiehen puvun hinnan tai ainakin osan.

Ja mitä leikkipuisto-esimerkkiin tulee, niin seuraisin häntä seuraavan kerran puistossa kuin hai laivaa ja sanoisin, että koska sinuun ei voi luottaa niin en voi antaa sinun mennä yksin.



Meillä oli myös nurkka käytössä. Säännöllisesti vain nurkkaan. Alkuun se oli pojalle vaikeaa, mutta lopulta hän oppi. Nykyään entinen kovakallo on kuin enkeli. Jokin aika sitten hän sanoi, että hän tottelee sen takia, koska ei halua vaikeuksia itselleen. Systemaattisuus on siis kaiken a ja o. Kyllä se siitä!

Kannattaa myös noudattaa varovaisuutta rankaisemisessa. Rangaistuksen pitää olla kyllä kerralla riittävä, jotta se toimisi, mutta samalla pitää muistaa, että jokainen annettu rangaistus kuluttaa rangaistuksen tehoa. Ihminen sopeutuu ja tottuu. Ja tämä käy vielä yllättävän nopeasti. Jo muutama rangaistuskerta alkaa viedä rangaistuksen tehoa ja teho katoaa lopullisesti, kun rangaistuksesta muodostuu tapa. Jos lapsi ei kuukauteen saa viikkorahaansa, ei hän enää muista sitä edes oikeastaan kaivata. Kaksi viikkoa kotiarestia on lapselle jo ikuisuus, eikä ole enää mitään syytä käyttäytyä ihmisiksi. Jos nurkkaan joutuu kerran tai pari viikossa, se ei enää tunnu missään. Uskokaa tai älkää, jopa selkäsaunoihin turtuu. Siksi on tärkeää, että ei joudu rankaisemaan liikaa.



Liiasta rankomisesta pääsee, kun miettii tarkasti, mitä kieltja toisaalta muokkaa olosuhteita sellaisiksi, että lapsi ei vain pääse turhan usein hairahtumaan.

Meillä on myös ollut nurkka käytössä, mutta ei tehoa. Poika on joutunutkin maksamaan viikkorahoistaan ja työtä tekemällä(astianpesukoneen tyhjennys yms.) rikkomiaan tavaroita, mutta mikään ei tunnu tehoavan. Pojan kanssa on asioista kekusteltu ja aina lupaa että nyt minä tottelen, mutta kun seuraava kerta tulee niin kaikki entinen on jo unohdettu=(

Mutta pitänee tosiaan miettiä itsekin että kiellänkö turhaan joitakin asioita ja mistä tämä kaikki johtuu...kovasta ja vahvasta luonteesta vai jostain muusta!

T:Av