*** LOKAKUISET VK 26 ***

On niin hirveää hässäkkää koko kesäkuu, että loma tulee tarpeeseen. Juhannus vietettiin mökillä hämeessä. Ilmat olivat ok, välillä satoi, välillä paistoi. Ulkoilua, saunomista, grillailua, perusoleilua ja juhannusaatto sitten ihan sukutilan juhlilla ja kokkoa ihmettelemässä. Seurueena oli miehen sisaret ja puolisot. Oikein kivaa oli, mutta oli ihana kyllä tulla kotiinkin, torstaista sunnuntaihin oltiin reissussa. Kyllä se vaan edelleen tuon 1v kanssa on helpompaa kotona kun on tutut systeemit ja tilat ja kaikki toimii kuin junan vessa. Ihan kuin olisi lapsikin taas rentoutunut reissujännitykseltä.



Esikoinen tosiaan täytti juhannuksena vuoden. Huomenna on illalla synttärijuhlat kavereille, kun juhannuksena tosiaan oltiin reissun päällä. Poitsu on opinut ihan vallan kävelemään ja se helpottaa kyllä mun urakkaani todella kun ei tarvii niin paljon kantaa.



Tuntuu että tämä raskaus alkaa vaatia veronsa jaksamisen suhteen. Ei ihan täytty höyryä pysty puskemaan eteenpäin enää. Väsyy ja paikkoja särkee. Tosin edelleen on sellainen olo että tämä menee aivan toiskätisesti tämä kakkosodotus, ei huomioi itse, eikä muutkaan koko asiaa... Vaikkei mitään vaivaa olekaan. Mulla on keskiviikko-aamuna lääkärineuvola ja ylimääräinen verikoe tuon rh- veriryhmän vuoksi.



Parisuhteesta on ollut paljon puhetta ja meillä on pääosin hirveen kivaa ja hyvä olla. Mutta mun pinna on aika lyhyt ja suutun aika kovaäänisesti helposti ja möksähdän. On varmaan stressiäkin ja toivon että helpottaa kun loma alkaa.



Kävin tänään POPin alessa ja ostin ensimmäisen vauvanvaatteen masuasukille, oikeastaan ostin lähinnä esikoiselle synttärilahjoja:) Mutta onpahan yksi oma vaate sitten tulevallekin...



Sellaisia terkkuja täältä



Rouvaii 25 tasan

Ekaks pakko kysyä... onko kellään muulla ilmenyt ihan älytöntä hikoilua raskauden aikana? Mä oon viimeiset pari viikkoa hikoillut koko ajan vaikken tekis oikein mitään. Varsinkin otsa ja niska on ihan märät hiestä liki tauotta. :|

Valkovuotokin sen kuin runsastuu viikko viikolta. Yöks.

Mut jännin havainto eilisillalta kun tutkin jostain kumman syystä rintojani. Jos vähänkin puristaa (ei edes voimaa käytä) niin alkaa tihkua kirkasta... No, esikoisesta valui maitoa ihan älyttömästi jo 2 viikkoa ennen laskettua aikaa, ja poika viivytti syntymäänsä sit 16 päivää yli...



Kotona parisuhde tökkii todella pahasti. En tiedä mitä masennusta lienee, mut musta jotenkin mikään ei tunnu miltään... Ei mikään kiinnosta, eikä huvita. :( Viimeks tänään aamulla sanoin ukolle et kun en tiedä mikä ois viisainta tehdä. Käynyt taas vakavasti eroaminen mielessä.

Pojan kanssa kävin Kauppatorilla, ostettiin ihania uusia porkkanoita, mansikoita ja herneitä.



Parempaa päivää ja viikonjatkoa teille







Määitte & Mini08 24+4

Kannattaa ennemmin selvitellä hommia vaik perheneuvolassa kuin erota. Raskaus aiheuttaa sen luokan muutoksia että joskus on parempi jutskata jonkun ammattityypin kanssa solmut pois - väitän, että aika monessa tapauksessa se auttaa ihmeesti. Ei tietystikään aina, mutta sitten voi toisaalta todeta koettaneensa oikeasti ihan kaikkea. Ei se yksinolokaan meinaan helppoa ole.

Toinen juttu on sitten omat mielentilat, jotka tietty kanssa vaikuttaa parisuhteeseen. Mulla pelkkä alas mennyt hemppa & kakkosen valvottaminen näköjään aiheutti sen, että olen ollut tosi väsynyt ja tietyllä tavalla hapan/kaikkeentympääntynyt. Ei mun hb ole edes hirveen alhainen, mutta vissiin yhdistettynä astmaan (joka pahenee raskaudessa) ja alhaiseen verenpaineeseen ei mee tonne päähän riittävästi verta... Plus vielä mun verensokereiden taipumus laskea kuin luonnottoman jyrkästi... Mutta vastaavat fiilikset voivat johtua vaik kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai olla piileskelevää masennusta (synnytyksen jälkeinen masennus voi nykytietämyksellä alkaa jo raskausaikana) tai vaan hormonien heittelehtelyä tms. Kannattaa puhua myös neuvolassa aiheesta!!! Miehille kannattaa puolestaan luetuttaa äitiyspakkauksessa tulevaa opasvihkosta siitä miten naisilla tunteet on mitä sattuu raskaanaollessa, jos sitä pakkausta ei vielä ole niin neuvolasta ehkä saa?



Mulla on onneksi tosi ihana ja joustava mies, joka jaksaa tukea ja ymmärtää vaikka mulla olis mimmoiset fiilikset. Optimitilanne joo, mutta kyllä sitä raskaanaollessa onnistuu keittämään kaikenlaista riittaa ihan yksinäänkin :/. Meillä talonrakennuksen sijasta remontti ja se on kanssa sellainen kiistakapula: Syö kaikki rahat ja miehen vähäisenkin vapaa-ajan (sillä on jo työmatkojen takia aika pitkät työpäivät, 11h poissa kotoa). Mä yhtäältä haluaisin, että perhe viettäisi aikaa yhdessä, mutta toisaalta olisihan se kiva saada joskus valmiiksi (vaikka ennenkuin kolmonen syntyy). Mies onkin todennut, että vaikka on kuinka joustava kaveri niin voi valitettavasti olla vaan yhdessä paikassa kerrallaan :).



ON:

Ensi maanantaina meillä vihdoin kanssa ultra. Ei mikään 4D, ihan tavis vaan, mutta katsotaan nyt josko sukupuolesta saisi viitteitä. Mua jänskättää tosi paljon, meille ei täällä Lahden seutuvilla suoda raksa-ultraa ollenkaan ja jotenkin sitä sitten pelkää että jotain on jäänyt 12 viikon ultrassa kumminkin huomaamatta.



Voikisu ja Salamatkustaja 24 rapiat

Hei kaikki, en oo kovin usein kirjotellut, ehka silloin alkuvaiheessa jotain. Mutta jospa nyt aktivoituisin. Odottelen kolmasta taalla jenkeissa, nyt on rv22+3. Meilla oli hassu juhannus, oltiin vaan viikonloppuna kylassa. Ei taalla edes huvita juhlia mitaan juhannuksia kun jotenkin siihen niin liittyy se suomen luonto yms. :/



Mulla myoskin tuntuu olevan vilkas asukki mahassa, paljon vilkkaampi kuin meidan pojat oli. Saapa nahda tuleeko vili vilperi :D Oisin heraan myoskin liikkeisiin, sitten heraan kylla siihenkin etta eiko se nyt liiku ollenkaan...



Mekin tilattiin uudet rattaat, pitaisi tulla huomenna. Vaunuja ei taalla oikein myyda enka olisi varmaan ostanutkaan, koska ei voi pihalla nukuttaa kumminkaan. Sais varmaan syytteen :D



Meilla on tata raskautta varjostanut mun jo yli vuoden kestanyt sairastelu, eika kukaan ole tahan asti tiennyt mika on. Se on aiheuttanut niin paljon stressia mulle ja miehellekkin, ehka sen takia ollaan oltu aika ajoin vasyneita kumpikin ja sitten purettu toisiin sita. Mutta onneksi menee tosi hyvin muuten ja tuntuu etta tama ulkomailla olo ja kaikki vaikeudet on vaan hitsannut meidat tiukemmin yhteen. Taalla kun ei ole paljon mitaan sosiaalisia suhteita kehenkaan saati sitten turvaverkostoja. On ollut pakko parjata kaksin. Nyt onneksi ehka alkaa selviamaan tuo sairastelu, ilmeisesti jotain autoimmuuni tai reumatautia. Sen takia joudun kaymaan joka kk ylim. ultrissa ja vauvojen erikoislaakarilla. Mutta onneksi kaikki on ollut hyvin tahan asti. Haluaisi vaan paatokseen taman yli vuoden kestaneen laakarilla hyppaamisen ja saisi vihdoin vaan keskittya raskauteen!



Mulla on myoskin huomenna sokerirasitus :/ En tieda miten sen taas jaksaa, sen syomattomyyden siis! :O Ja se odotus on niiiiin tylsaa. Kolme tuntia, plaah. En tieda yhtaan mitka taalla on raja-arvot, jos sina jotka kayt myos huomenna voisit kysya suomen raja-arvoja? Vai vaihteleekohan ne paikkojen valilla? Varmaan. Samapa tuo toisaalta, jos on yli niin on yli :) Varmaan tulee taas raskausdiabetes, mulla oli se molemmilta pojiltakin, lievana onneksi.



T:Moonagirl 22+3 ja pojat 04, 06

Voikissa: tiedän ettei vauvan kanssa oo helppoa yksin: mun kohta 9v pojan kanssa jäin kaksin kun poika oli 3kk. Siinä sitä sit paini yksin koliikkivauvan ja synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa. Eka pari vuotta pojan elämästä on sellaista et silloisen tilani vuoksi en paljon edes muista kuin parhaista päivistä. Eikä asiaa auttanut se, etten itse tajunnut sairastavani masennusta, vaan luulin sen olevan normaalia väsymystä. Isä ei poikaan ole pitänyt yhteyttä kertaakaan sen jälkeen kun elatus/huoltosopimus tehtiin. (Ja siis yhdessä oltiin 5v ennen pojan syntymää, ja raskauttakin yritettiin 9kk ennen kuin tärppäsi.)



Mulla on niin huonoja kokemuksia noista ns keskusteluavuista, että enää en niihin alennu. Pari vuotta sitten sairastin keskivaikean masennuksen, ja ainoa "apu" oli suunnilleen taputtelu päähän et voi voi, tässä lääkkeitä... ?:|



Mut täytyy vaan jaksaa, vaikka sit yksin. Parempi yksin lasten kanssa kuin pahalta tuntuvassa suhteessa jossa mikään ei kiinnosta. Ei liiemmin enää edes suhteen pelastaminen. :(



Sorry tää purkaminen, mut välillä sekin auttaa jaksamaan yhden päivän lisää, vaikkei kukaan tätä jaksais lukeakaan. Siksi kirjoitan ajatuksiani kotonakin paperille/koneelle.





Määitte & Mini08 24+4

En ole tänne sitten alkuraskauden kirjoitellut. Lukenut olen välillä teidän kuulumisia, mutta nyt jotenkin tuntui, että on pakko itekkin jotain viestiä laittaa. Jotenkin tuntuu lohdulliselta, että ei muillakaan se parisuhde kukoista. Meillä johtuu ihan siitä, että mulla on hermot koko ajan niin kireällä, että mikään ei ole hyvin. Hermot menee uhmaikäisen esikoisen kanssa, hermot menee miehen kanssa ja hermot menee kaikkiin muihinkin!! Jotenkin vaan ärsyttää ihan kaikki. Jäin maanantaina neljäksi viikkoa lomalle ja jo tänään olisin ihan valmis viemään tuon uhmaikäisen hoitoon ja itse palamaan takaisin töihin. Mies ei riitele mun kanssa, mutta ei myöskään mun mielestä tue mua mitenkään tän raskauden aikana. Ei kysy, että mikä nyt on jne. Pistää kaiken ärsytyksen ja tunteiden purkaukset raskauden piikkiin. UURHG!!!



Täällä kanssa tosi aktviinen masuasukki. Välillä iltaisin ihan ärsyttää, kun yrittää nukkua ja potkuja tulee, niin että sattuu! Joo vali vali, vaikka onnellinenhan tässä pitäisi olla!



Meillä tehdään kanssa remonttia ja miestä ei paljon sisällä näy. Jotenkin ärsyttää sekin, että arki on kokonaan minun harteilla. No itse tätä remonttia kyllä ehdotinkin, joten nyt pitää vaan niellä tämä ärsytys!



Voimia silti kaikille ja toivottavasti ette masentuneet tästä viestistä!



T: äiti ja vauva-asukki 25 + jotain (kai.....!)

tiedän kyllä oikein hyvin millaista on olla yksin lapsen kanssa. Olin käytännössä esikoiseni kanssa kaksin siihen asti, kun hän täytti 3v. En kyllä ole nyt eropapereita kirjoittamassa, tiedän, että vaikeutemme johtuvat tästä raskaudesta (niin karulta kuin se kuullostaakin, saako noin sanoa?). Kaikki oli mahtavaa suhteessamme, kunnes tulin raskaaksi. Lapsi on kyllä toivottu, haluttu ja yritetty! Minä olen muutenkin herkkä ja äkkipikainen, nyt siis vielä enemmän ja kuten aikaisemmin puhuinkin, niin mieheni on muuttunut jollakin oudolla tavalla. Hän on huomaavainen ja todella kiinnostunut vauvasta, raskaudesta ja mahastani, mutta mitä tulee meidän parisuhteeseen, niin liibalaaba... Varmaankin jokin ulkopuolinen keskusteluapu voisi auttaa saamaan vähän perspektiiviä asioihin, en tiedä.. Jotenkin omituisella tavalla, kun riita ei ole päällänsä, tuntuu, että vau, miten meillä meneekin näin hyvin ja kun taas tulee riita, niin tuntuu heti, että en jaksa tuota enää minuutiakaan ja haluan eron. Ääripäästä ääripäähän siis! Eihän se muuten haittaisi, mutta kun ne riidat on melkein päivittäisiä ja saa alkunsa jostain ihan turhasta, enkä halua, että tyttöni joutuu olemaan huudon ja itkun keskellä. :( Täytyy nyt katsoa mihin tämä kaikki johtaa, haleja ja voimia kovasti vaan sinulle Määitte!



Tänään oli tosiaan se sokerirasitus, menin sinne vaiston varassa (ei siis ylipainoa, eikä perinnöllistä tekijää), ajatellen, että "ei siitä nyt haittaakaan ole", luoja miten kamalaa se oli! Minulla oli niin huono olo sen kaksi tuntia, pää pilkki ja maha meni ihan sekaisin! En tietenkään tajunnut kysyä niitä raja-arvoja, mutta ylihuomennapa se selviää, kun on neuvola. YÖK, toivottavasti en joudu enää!



Minäkin hikoilen kuin sika, että tervetuloa kerhoon vaan! :D Tuntee itsensä todella hehkeäksi, kun hikoilee ja on muutenkin kömpelö kuin norsu. Ihan erilaista kuin esikoista odottaessa... VALIVALIVALI!



Lopetan tämän valitussaarnan nyt tähän, anteeksi kovasti!



Lillian 25+5

Palailtiin tosin tossa jo alkuviikosta, mutta oli niin intensiivinen perhejuhannus, etten muista toista. Enkä muista sellaista juhannusta, että olisin mennyt nukkumaan illalla ennen puoltayötä ja herännyt aamulla 4ltä ja 5ltä... :/ Oltiin siis "mummolassa" kaikki, jossa nukutaan aika lailla samassa suuressa tilassa ja tästä unirytmistä pitivät huolta veljenpojat (1,3v ja 3,5v), menoa ja meininkiä kyllä riitti, mutta unta ei. No, hengissä selvittiin, koiraa kyllä vähän kävi sääliksi, se selvästi stressaantui korkeista äänistä ja äkkiliikkeistä.



Nyt sitten valvon täällä perinteiseen tapaan jo aamuyöstä, mulla kramppaa jalat niin hirveesti, että heräilen joka yö niitä venyttelemään enkä sitten saa enää oikein heti unta. Mikä auttaisi? Syön raskausajan multitabsia, mutta pitäisikö ottaa ekstra-annos magnesiumia?



Mulla on hemoglobiini romahtanut oikein kunnolla, viime viikolla oli 100 kun pari viikkoa sitten 106. Olen syönyt rautaa jo muutaman viikon 200mg päivässä, mutta ei taida sitten imeytyä, vaikka uloskaan ei kyllä tule... Olen ihan muumimamma tämän ummetuksen kanssa.



Ja liityn kömpelöiden seuraan! Näytän jo ihan viimeisilläni olevalta ja vaapunkin siihen tyyliin. kaikenlaista uutta pientä kremppaa on ilmestynyt, jalkapohjta on tautisen kipeet! Tekisi mieli mennä jonnekin jalkahierontaan, mutta en tiedä uskaltaako, onko muilla kokemuksia? Harjoitussupistuksia on joinakin päivinä paljonkin. Selän takia sain lähetteen fysioterapiaan, mutta eka vapaa aika oli vasta 18.8 eli sinne asti pitäisi pärjätä ihan issekseen ja kotikonstein. Vali vali vali... Onneksi on loma ja saan keskittyä vaan olemiseen jne. Tämä lieneekin viimeinen loma, kun omaa aikaa on ja voi lueskella ja touhuta ihan omaan tahtiin, ensi kesänä noudatetaankin sitten pikkuKirpun aikatauluja... :)



Parisuhteesta: meillä menee laidasta laitaan, suurimmaksi osaksi kaikki ihan ok (paitsi että mua ei oikein miellytä mikään ja mies tekee auttamattomasti kaiken ihan väärin) mutta pari päivää sitten meillä oli ihan hirvee riita, pitkästä aikaa. Huonekalujen järjestyksestä. Ne kun pitää järjestellä uudestaan, että vauvalle tulee tilaa... Saatiin sitten kuitenkin rauha maahan ja kompromisseja tehtiin molemmat, mutta vähän jäi silti paha mieli.



Lisäksi mua on viime aikoina alkanut ahdistaa enemmän ja enemmän se, että minusta näyttäisi olevan tulossa tytön äiti. Järjellä tajuan, että pelot ovat pelkoja eikä niillä ole tekemistä todellisuuden kanssa, mutta TUNNEPUOLI ei oikein nyt kuuntele järkeä. Tajuan kyllä, että tää ahdistus tulee omasta perhekuviosta ja äitisuhteesta. Pelkään siis sellaisia asioita, että mun tytär vihaa mua ja että mun miehestä tulee se hauska ja kiva iskä ja mun rooli on olla ikävä, tylsä komentajaäiti...jne. Ylipäätään pelkään sitä, etten osaa olla tytön äiti. Olen jo luullut käyneeni läpi omaa lapsuudessa ja nuoruudessa vaikeaa äitisuhdetta (se on myös korjaantunut huomattavasti näin aikuisiällä), mutta näköjään tässä raskauden aikana ja varmaan itse sitten äitinä nämä joutuu käymään vielä uudestaan läpi. Tää on varmaan joku raskauden paranoidipelkovaihe... Onko muilla vastaavia pelkoja?



Saneline 24+5

Tämä palsta on kyllä niin mahtava, meillä kaikilla on niin samanlaisia tilanteita meneillään, että kun luin tuon Sanelinenkin kirjoituksen, niin meinasin hypätä tuolista ylös huutaen, että "tiedän mistä puhut!!!" :D.



Minulla siis samanlaisia fiiliksiä paitsi toisin päin, eli minulla on 4½-vuotias tyttö ja nyt on erittäin todennäköisesti tulossa poika. Luulin toivoneeni poikaa, että olisi sitten molemmat ja pääsisi kokemaan senkin, mutta nyt olen alkanut huomaamaan itsessäni pieniä pettymyksen tunteita. Esimerkiksi kaupassa, tyttöjen vaatteet on NIIN paljon ihanempia kuin poikien! Ihania vaaleanpunaisia pitsiunelmia ja prinsessamekkoja, kun poikien vaatteet taas ovat tumman sinisiä/vihreitä/harmaita/mustia ja jotain pääkalloja ja autoja :S Tietty riippuu varmaan mistä ostaa ja on nyt aika pinnallinen ongelma muutenkin, mutta näin raskaana nyt saa pienestäkin asiasta suuren. Muutenkin pelottaa, etten osaa olla luontevasti pojan kanssa, en keksi sille puhuttavaa (tiedän, naurettavaa, tottakai osaan puhua omalle lapselleni), enkä osaisi hoitaa sitä... Ja kauheat paineet kasvattaa pojasta sellainen, joka osaa kohdella naisia kunnioittaen, ei ole väkivaltainen ja plaaplaaplaa! Miten minä sen oikein teen? Ihan samalla tavalla varmaan kuin tytönkin, jotenkin sitä vaan pelkää, niinkuin tuntematonta yleensä pelkää.



Mutta Sanelinelle siis; et ole yksin! Minulla nyt ei aivan samanlaista pelkoa kuin sinulle ole, mutta sinne päin. Välillä oikein naurattaa tämä ajatuksen juoksu, miettii, että tällaisia asioita ei olisi varmaan osannut ajatellakaan, jos ei olisi raskaana. :)



Mutta eipä tässä muuta taas tällä kertaa, huomenna neuvola, niin kirjoittelen sitten lisää! Mukavaa keskiviikkoa kaikille!



Lillian 26+0

Määitte:

Voi vitsi, että sulle on sattunut huonot ja ammattitaidottomat (välinpitämättömät?) auttajat. Todella tympeää, oikeasti. Mulla oli ilmeisesti myös esikoisen yhteydessä synnytyksen jälkeinen masennus, jota luulin ihan vaan väsymykseksi. Esikoinen oli ns. levoton ja ärtyisä vauva, sillei ei oikeasti kelvannut yhtään mikään (heh, samanlainen se on kyllä vieläkin mutta nyt voi edes koettaa neuvotella). Se pisti parisuhteen kyllä tosi koville, kun samaan aikaan oli talous kuralla jne. Klassisesti mies teki aina vain pidempää päivää, stressasi kaikesta, kotona odotti sitten puoliso, joka oli ihan poikki, kiukkuinen jne. Jossain kohtaa mä ilmoitin, että pakkais kamansa. Isäntä sitten tuumasi että ei pakkaa ennenkuin selvitetään voidaanko asiat vielä korjata. Voitiin, lopulta aika helpostikin vain muutamalla neuvolla (linjalla mies miettiköön vähemmän uraa ja minä puolestaan uhraudun vähemmän ja huolehdin omasta jaksamisesta enemmän). Mutta totta on sekin, että huonoon suhteeseen ei kannata jäädä!!! Ja tosiaan, noin rankkojen kokemusten jälkeen on selvää, että et tee päätöstäsi sillää hormonioikkua seuraten.



Saneline:

Mä luulen, että tulevaan äitiyteen kuuluu aina pelko jotenkin siitä että miten onnistuu, tai ainakin useimmilla. Esikoista odottaessa mulle iski myös joku sellainen ei-musta-oo-tähän-kumminkaan -syndrooma, ajankohtaa en tosin enää muista mutta varmaan juuri jossain puolen välin jälkeen. Ongelmallisten äiti-suhteiden esiinnousu on ymmärtääkseni tosi yleistä raskauden ja synnytyksen jälkeen, en sitten tiedä onko siellä mitään mitä voisi tai tarttisi purkaa jollekin? Vauvat on kuitenkin onneksi aika helppoja (heh, useimmiten) ja moni osaa ottaa tilansa. Luultavasti käy päinvastoin kuin oletat, ts pieni tyttö hurmaa sinut ihan täysin ja paikkaa menneitä arpia hymyllään.



ON: Esikoinen palasi lomalta mummolasta eilen ja yöllä sitten oksensi. En uskaltanut viedä hoitoon, ja kakkosenkin pidin kotona kun se nukkui yön huonosti, jalkaan kuulemma koski (kasvukipuja?). Esikoinen on nyt pirteä kuin peipponen (= ja tylsiintyy pystyyn), kakkonen puolesaan itkuinen tarkertuja (mummo tuli ja meni ehkä vaan syynä). Takana huonosti nukutti yö, mies on tämän illan ja yön reissussa, mulla hermot jo valmiiksi mennyt... Nooh, onneksi voi ostaa edes vähän rauhaa pyörittämällä Maisaa DVD:ltä ja naputtamalla kannettavaa tyttöjen keskellä. Mahassa sentään tuntuu olevan asiat hyvin, välillä möyrii ja välillä lepää. Poikaa veikkaavat kaikki, nuo meidän tytötkin. Voisinkin vähän keventää tilitystä: Pienempi (2v 1kk) kiipeili tässä yksi päivä sylissä, katseli masua kovin ja totesi sitten "äitin masussa vauva! Vauva pois masusta!?" ja hetken päästä keksi keinon: "Sakset!!!". Ihanaa 2v logiikkaa :).



Voikissa & salamatkustaja 24 + rapiat sekä tytöt -06 ja -02

Lillian33: tosi kurjaa et sun sokerirasitus meni noin. :( Mä pelkäsin ekaa myös ihan älyttömästi, kun koko raskauden ajan kaikki makea tullut rakettina ylös. Mut ihme kyllä mun olo oli ihan normaali, eikä edes pakollinen 12 tunnin syömättömyys tehnyt pahaa. No,mulla arvot oli ihan "loistavat" terkan mukaan. Mäkin jouduin tuonne kun esikoinen oli niin isokokoinen (52cm, 4480g). No, 2 viikon päästä meen varmuuden vuoksi uudestaan. Nyt olo jo ihan ok,lähinnä vaan ärsyttä noi varmuuden vuoksi tehtävät testit... Vaikka hyvähän se on että ovat perusteellisia.



Saneline (ja muut): mä komppaan Voikissaa tuon äitiyden suhteen. Harva varmaan loppujen lopuksi on niin itsevarma, ettei ikinä ois epäillyt "pätevyyttään" vanhempana. Mut jotenkin mulla on fiilis et asiat on muuttunut hirveästi siitä kun odotin esikoista. Äitiydestäkin on tehty hirveää "suorittamista", ja tietyt tahot tuntuu vaativan meiltä äideiltä yli-inhimillistä jaksamista ja täydellisyyttä. Eikä varmaan yhtään auta asiaa, et lehdet pursuaa otsikoita miten tulla paremmaksi siinä ja siinä asiassa. Ihan kuin ei normaali ihminen pystyisi äidiksi hirveitä kursseja ym... Mä stressaan "osaamisestani" nyt paljon enempi kuin 9v sitten! Juuri noiden ympäristön luomien paineiden takia. Mut kun katson tuota reipasta koululaista, joka rakastaa halaamista, lohduttaa muita jos on paha olla, auttaa, on kohtelias, niin pakkohan se on itselleen myöntää että on sitä jotain oikeinkin tehnyt. Tänään käytiin valitsemassa kehykset kun poika saa silmälasit. Ja kun syksyllä pääsee pienryhmäopetukseen, niin eiköhän pojankin koulu ala sujumaan ja sen suhteen stressi vähenee. Pojulla on siis näkö heikentynyt ja näkee ns varjokuvan kaiken rinnalla ihan kuin huonosti viritetyssä telkkarissa...



Tehtiin taas 2,5 tunnin ulkoilulenkki pojan kanssa. Alkaa maha hiukan painaa eikä enää mee yhtä reippaasti ja hengästymättä nuo lenkit. Mut pakko pitää itteensä kunnossa et jaksaa sit synnytyksessäkin paremmin.



Ihanaa päivän jatkoa jokaiselle.





Määitte & Mini08 24+5

Saneline: Toi epävarmuus on todellakin ihan normaalia. Mä mietin silloin esikoista odottaessa tosi paljon omaa suhdettani vanhempiini lapsena ja lapsuuttani yleensäkin. Varsinkin äiti-suhde (mikä ei ole meillä kovin loistava) mietitytti paljon. Älä siis ole kovin huolissasi noista fiiliksistäsi, ne kuulunevat monella kuvioon! Todellakin, harva meistä on niin itsevarma, ettei epäilys omista vanhemmuuden taidoista ja riittävyydestä joskus heräisi.. Ja ympäristön asettamat paineet äitiydestä pitäisi osata usein jättää ihan omaan arvoonsa, mutta vaikeaahan se on!



Mä olen ymmärtänyt, että se magnesium-lisä auttaisi noihin jalkavaivoihin. Kannattaa varmaan kysyä neuvolasta/apteekista!



Parisuhteesta: Meillä taas asiat aika perusmallilla. Intohimo on kadoksissa ja aika helposti mulla menee pinna ja räjähtelen, mutta pääsääntöisesti arki rullaa normaalisti. Vähän sellaista, että pinnalla kuohuu helposti, mutta syvällisellä tasolla asiat on ihan kunnossa. Mutta kyllä tää raskaus koettelee parisuhdetta! Toivotan tosi paljon tsemppiä kaikille, joilla tuntuu kotona nyt tökkivän. Ehkä se ajan kuluessa helpottaa..?



Mä en edelleenkään ole ostanut mitään masuasukille. Esikoisen (2v) tavaroita on toki paljon jäljellä, mutta oikeastaan vasta pari päivää sitten oikeasti tajusin odottavani vauvaa! Näin unta, että mulla oli jo se vauva ja sen myötä oikeastaan ekat sellaiset selkeät "ihanaa, mä saan kohta vauvan"-fiilikset heräsivät. Mä en tiedä, että olenko niin skeptinen, etten ole oikein aikaisemmin uskaltanut iloita, kun olen pelännyt että jos iloitsen, niin jotain ikävää tapahtuu..



Oma vointi on aika hyvä. Painonnousu kauhistuttaa edelleen, samoin tää maha on musta kamalan iso viikkoihin nähden, mutta pahemmilta vaivoilta olen vielä säästynyt. Herkutteluhimo on kyllä valtava, mulla ei mene päivääkään ilman herkkuja. Miten ihmeessä ton makeanhimon saa talttumaan??? Hedelmät yms. ei mulla auta, jätskiä tai karkkia tai pullaa sen on oltava!



Hyviä vointeja kaikille!



Cisse rv 24+4

Täällä kans on miehen kanssa nihkeetä...tai no tänään sain itteni itkemään yms. Meillä oli miehen vanhemmat+sisaret käymässä ja sit oli kahvikuppia yms tosa pöydällä ja räjähdin niin pienestä kun siivosin niitä ja pyysin miestä syöttämään esikolle iltapuuroa ja hän kysyi että enkö mää ny samalla vois...ja mulla palo kone sit kokonaan...ihan pienestä leimahdin mutku tämmönen mä oon..."hormoonihirviö"



PoJu masussa riehuu...ei vissii tykkää ku äidillä paha mieli. Määki oon miettiny tota et ku esikko tyttö et miten mie sen pojan kans pärjään. Ja jotku sanoo et pojat on vaikempi kasvattaa...(tiedä ny sitte) Mut kiva kuitenki et saa kokea äitiyden tytöstä ja pojasta...:D



Minäkään en oo mitään ostanu vielä. On niitä ihan pienempiä vauvan vaatteita kun ostettiin sillon sellasia perusvaaleita kun ei tiedetty kumpi esikoinen oli. Ainoa mitä oon miettiny et tarttetaanko me tuplarattaat...et ne vois olla semmoset mitkä pitää ostaa jos tarvitaan sellaset. Äitiyspakkaus varmaanki otetaan. Saan maanantaina neuvolassa ne paperit.



Mulla ei oo omalla puntarilla noussut paino juuri ollenkaan vielä(koputtaa puuta) kuitenki puntari rikki. No maanantaina neuvolassa näkeepi sitte.



mut nyt taidan lähteä löhöämään...



pikku+PoJu rv 21+5

En ole toviin tänne kirjoitellut, kun tämä palstan uudistuminen ei ole ollut kovin houkutteleva.. jotenkin tuntuu tosi sekavalta nämä värit enkä ole vielä tottunut.



Täällä 26. raskausviikko menossa, wou! Miten se aika on niin rientänyt.. hih. Vauviskin on niin potra että maha oikein aaltoilee päältä päin liikkeitten johdosta <3 Kyllä sitä vaan taas jaksaakin tuijotella vatsaansa.. ihanaa. Olen jo saanut aika paljon hamstrailtua kestovaippoja tulokkaalle valmiiksi, niin eivät sitten lopu kesken. Kantoliinaa yms pientä myös koko ajan etsiskelen, viihdyn aika hyvin huutonetissä :)



Seurannassa tosiaan olen kun puhkesi se haavainen koliitti, joka oli jo parempana sairaalareissun jälkeen, sitten jätin omatoimisesti lääkkeet pois ja poks, puhkesi taas aktiiviseksi ja nyt olen kiltisti syönyt lääkkeitä.. mieluummin kotona lääkityksessä kuin sairaalaassa. Rakenneultrassa vauvalla kaikki ok, rv30 ja 36 on vielä sitten kasvunseurantaultrat. LA olisi siis 6.10 mutta minulla on taas vahva tunne, että ennen LA syntyy kuten esikoinenkin lähti syntymään rv38+6.. eli syyskuun puolella olen ajatellut synnyttää ;D



Massu ei onneksi ole enää niin iso kuin alussa, toisin sanoen kasvu tasaantunut. En ole niin hirveä valas kuin pelkäsin että tulisin olemaan. Sf-mittakin on pienempi kuin oli esikoista (08/06) odottaessa. Saa nähdä tuleeko nyt minkä kokoinen kaveri, esikko oli alle 3kg.



Juhannus meni leppoisasti anoppilassa sukulaisten parissa grillaillen. Huomenna lähdetäänkin miehen kanssa pitkästä aikaa viettämään kahden keskistä iltaa, amarilloon syömään ja Sinkkuelämää katsomaan. Leffassa olenkin käynyt viimeksi yli vuosi sitten..!



Malttamaton mieli on jo syksyyn. Odotan niin innolla että pääsen synnyttämään ja nyyttiä hoivailemaan. Hyvin on unohtunut se hirveä väsymys, joka oli esikoisesta valvomisen johdosta x)

Ja aurinkokin paistaa, aika jees!

Tää viikko on mennyt hirmu nopeesti, tiistain ja keskiviikon olin pojan kanssa kotona kun hänelle tuli kova kuume. Lähti leirille maanantai-aamulla ja viiden aikaan illalla sieltä soittivat että kipeäksi on tullut.. Haettiin hänet kotiin ja keskiviikko-iltana vietiin leirille takaisin. Tänään iltapäivällä sieltä sitten kotiudutaan.

Ensi viikko vielä töitä ja sitten alkaakin kolmen viikon loma, ihanaa. Saa olla pojan kanssa kahdestaan, paitsi ekalla viikolla mennään miehen ja pojan kanssa Riikaan viideksi päiväksi. Aivan ihanaa lähteä johonkin! Ei kai noissa lennoissa mitään todistusta tms tarvii näillä viikoilla ja noin lähelle kun on menossa?

Vatsa-asukki potkii paljon, eilen tuntui tosi pahalle kun potkis ihan tuonne alas, johonkin virtsarakon lähelle. Ilkeelle tuntu tosiaan! Miten päin teidän vauvat on mahassa? Tää baby on ainakin kokoajan kun liikkeet on tuntunut niin jalat alaspäin, ainakin kaikki liikkeet tuntuu tosi alhaalla. Toivottavasti viitsii kääntyä toisin päin ennen h-hetkeä:) Yksi hyvä ystäväni synnytti viime kesänä tyttönsä alakautta perätilassa, siihen en kyllä itse lähtis kokemuksen kuulleena...

No, ehtiihän tuo kääntymään vielä monta monituista kertaa.

Turvakaukalo saapui Vauvattaresta, tosi hyvältä ja kevyeltä tuntuu!!

Eilen oltiin pitkästä aikaa miehen kanssa ilta kahdestaan kun poika on siellä leirillä ja tontille ei ollutkaan tullut betonia niin kuin piti eikä hän voinut siellä mitään tehdä. Voi harmi:) Käytiin syömässä ja "hengailtiin" kaupoissa ja löhöttiin loppuilta sohvalla. Viikonloppusuunnitelmia ei pahemmin ole, rannalle mennään jos säät sallii.

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!



katjaäippä ja masukki 25+3

Tän viikon oon ollut yksinhuoltaja kun mies on tosiaan ollut työkeikalla Norjassa ja on kyllä välillä pinna kiristynyt ja huimasti noiden kolmen mukulan kanssa. Varsinkin sadepäivinä kun kaikki kököttää sisällä on välillä tuntunut että seinät kaatuu...



Ke-iltana tosin pääsin tuulettumaan tyttöjen kanssa kun oltiin lavalla kuuntelemassa ja joraamassa Lauri Tähkän tahdissa. OLi energistä ja hyvää rehtiä suomalista musiikkia, tuli itsekin ihan hyvälle tuulelle.



Kasvimaalla olin eilen-varmaan vähän liikaa ja illalla olikin jo huono olo ja TOSI väsy. Ajattelin että ONNEKSI päätin aloittaa sen äitiyslomani jo 50 pvää ennen laskettua, olisi tuo 6-7 tunnin seisominen päivässä varmaankin mahdotonta. Vaikka toki siis minun pitäisi mennä viikoksi ja päiväksi töihin mutta aion ruikuttaa saikkua. Ainakin näillä kolotuksilla luulisi irtoavan.



Kohta lähdetään katsomaan pojan jalispeliä, on koko viikonlopun kestävä turnaus ja tänään alkaa. Tänään on 2 peliä, huomenna kolme ja sunnuntain pelit sitten riippuu miten on mennyt, kun nuo 10-vuotiaat jo pelaavat sijoituksista.



Katjaäippä kyseli miten vauva potkii...minulla myös tosi alas ja useimmiten juuri tuonne virtsarakon suuntaan-monesti tuntuu tosi ilkeeltä-ihan kuin tulisi läpi sieltä!! Muljuaa muutenkin vielä paljon ja pyörii kai vielä aikalailla ympärikin-eio sekään kauheen mukavalle tunnu. Muutenkin maha rupeaa olemaan niin iso että pikkuhiljaa rupeaa ahdistamaan -ja aika kauan olisi vielä aikaa ahdistua....

Lennoista, Finnair ainakin vaatii todistuksen raskauden normaaliudesta viikolta 28 alkaen, joten ei vielä pitäisi olla tarvetta.



Meillä vietelläänkin jalkapalloviikonlopun lisäksi nuorimman 5-v-synttäreitä. Euilen leivoin pullaa ja akkkupohjat pitäisi leipoa. Naapurit tulee kahvittelemaan huomisiltana, sunnuntaina tulee sukulaisia. Kaverisynttärit vietettiin onneksi jo ennen jussia.



Mukavaa viikonloppua kaikille!!



tanni rv 24+0

Eipäs päästä putoamaan...

Oltiin eilen isännän ja pojan kanssa Särkänniemessä. Tulipa liikuttua kun oltiin paikalla klo 12 ja kotiin lähdettiin noin 19.00. Meni päivä älyttömän nopeasti. Käytiin delfinaario, akvaario, eläinpuisto ja tietty huvilaitteet läpi. No, mä en käynyt kuin yhessä laitteessa, mut poju ja isäntä senkin edestä. Männikkögrillistä saa mielettömän hyvän kokoisen annoksen ruokaa kohtuuhinnalla. Olin ihan ähky syötyäni nugettiranskalaiset valkosipulidipillä ja kurkkusalaatilla.



Käytiin tänään hakemassa ÄITIYSPAKKAUS postista. Aivan mielettömän ihanan värisiä mun mielestä! Se makuupussi oli aivan ihana. :x Joo,oon vähän hassu-hössö, mut oli pakko jo laittaa yhteen vauvaa varten varattuun laatikostoon ne vaatteet ja yks setti jonka mun äiti tilasi aikaa sit vauvalle. En sentään oo sairaalakassia vielä pakannut. :)



Huomenna isäntä lähtee kisoihin jo klo 6 aamusta ja menen pojan kanssa Keskiajan markkinoille puolen päivän aikoihin. Mä oon ihan heikkona kaikkeen keskiaikaan liittyvään,ja nyt jo nousee vesi kielelle kun ajattelen niitä karamellikuorrutteisia omenia. SLURP!





Määitte & Mini08 rv 25 tasan

kuinka nyt jo tuon äitiyspakkauksen saitte? Kauan kesti tulla hakemuksen laittamisesta ja missä päin asutte? Kiva kuulustelu, anteeksi! :D Odotan sitä myös erittäin innokkaasti, laitoin maanantaina hakemuksen kelaan menemään..



Torstaina oli neuvola + lääkäri, siellä kaikki ok. Hg oli noussut, nyt 126, eli hyvä! Paino noussut ihmeen vähän (vain n. 2kg, kun ennen neuvoloiden välissä tullut melkein 4kg ja juhannuskin oli ja kaikki...). Kohdun suu kiinni ja siisti. Pyysin lääkäriä määräämään vahvempaa parasetamolia (Panadol 1g), kun en uskalla noita Panacodeja syödä, pää- ja selkäsärkyihin lähinnä määrätty.



Nyt on mennyt miehen kanssa taas muutaman päivän paremmin. Jotenkin ei osaa vaan nauttia siitä, mietin koko ajan skeptisesti, että koskahan se myrsky taas nousee... Uskon kyllä, että kaikki kääntyy parhain päin! Mites teillä Määitte?



Minulla tuntuu myös potkut välillä alhaalla niin, että sattuu. Se on todella inhoittavaa :( Ja välillä saattaa jo saman päivän aikana tuntua myös ylös potkut, eli vauva ilmeisesti heittää (äidin iloksi) kuperkeikkaa siellä vielä.



Eipä tässä tällä kertaa muuta, yritän jaksaa täällä töissä vielä reilu kuusi tuntia valvoa :/ Mukavaa viikonloppua kaikille!



Lillian 26+3

Lillian: hakemuksen laitoin vissiin 16.6. ja päätös tuli ihan parissa päivässä. Ja pakkaus tosiaan oli torstaina postissa. Vaikka siinä päätöksessäkin luki et voi mennä pari viikkoa. Raisiossa asutaan. Eikä haittaa vaikka kuulusteletkin,hih. :D Tuolla parisuhdepuolella kaikki on aika sekaisin. Kun toisaalta ei haluais tässä kohtaa erota,kun kuitenkin ne tunteet mullakin jossain tän pahan ja ahdistavan olon alla on. Mut samaan aikaan vähän väliä pintaan nousee se ajatus et kaikille ois helpompaa ja reilumpaa ottaa vähintään jonkinlainen aikalisä. No,ei ehkä mun pojalle, se kun on niin kiintynyt tuohon mein isäntään ja sanookin sitä iskäksi. Täytyis pystyä tekemään jokin päätös, mutta kun en edes tiedä miksi näin ajattelen ja miksi kaikki on selaista "mikään ei tunnu miltään". :( Ja asioiden hoputtaminen omassa mielessä vaan pahentaa oloa. Luoja yksin tietää mitä tuleman pitää...



Joo,parin tunnin päästä lähdetään Turkkuse katselemaan. Tuli tässä aamupalaa syödessä mieleen vanha sanonta: hiki laiskan syödessä. Mulla kun pienikin syöminen nostaa sen hirveän hien otsalle. Jipii... :p





Mukavata viikonlopun jatkoa itse kullekin! B-)

En ainakaan huomannut, että olisi viikolle 26 jo tehty uutta pinoa...



Mites teidän juhannus meni? Meillä ihan kivasti, pääosin sateessa, mutta mukavaa oli kuitenkin. Näin vaan aattona jotain todella masentavaa, minua varmaan melkein 15 vuotta vanhemman naisen, jolla oli vajaa kuukausi laskettuun aikaan ja oli ketterä ja pirteä kuin mikäkin. Huomasin, kun nosti lapselleen palloa maasta ihan noin vain; tuo ei onnistu minultakaan enää. Olen TODELLA kömpelö, hädin tuskin pääsen sohvalta ylös ja kyljen kääntäminen sängyssä on n. 10 minuutin projekti! Onko teillä muilla ilmennyt tällaista nyt jo vai olenko ainoa elefantti? :/



Parisuhde edelleen ihan metsässä, erostakin olemme puhuneet jo muutamaankin otteeseen... En tiedä kuinka vakavissaan, mutta ei se nyt "leikilläänkään" mikään mukava aihe ole.. Mutta siitä paasasin viimeksi jo tarpeeksi, en jaksa enää. Toivottavasti asiat korjaantuu ajan kanssa.



Onko kenelläkään kokemusta Haberkorn Comfort XL-yhdistelmävaunuista (kirjoitinkohan oikein...)? Tutustuin niihin vauvatar-sivuilla ja ne houkuttelisivat kovastikin, pääosin tuon hinnan takia. Googletin sitä ja kovasti oli kyllä hyvää palautetta saanut. kahden vuoden takuukin! Ilmeisesti kokemusta oli tuosta Vauvatar-nettimyynnistä, oliko se katjaäippä, joka sieltä ainakin oli tilaillut? Oletko/oletteko olleet tyytyväisiä kyseiseen kauppaan?



Huomenna on se sokerirasitus minulla, jännittää ja pelottaa, kuinka huono olo tuleekaan, kun joutuu olemaan niin kauan syömättä ja sitten vielä sellaista litkua ryystää :/. Tietääkö kukaan mitkä ne raja-arvot on Pirkanmaalla? Jos olen ymmärtänyt oikein, että ne vaihtelevat hiemat kunnittain..? Muitakin arvoja saa kertoa, että saan vähän kuvaa asiasta!



Eipä tässä tällä kertaa sitten muuta, lakanoiden vaihto ja siivous odottaa!



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



Lillian, 25+5