Mitä muistat ajalta kun olit n. 5-vuotta?

Ihan varhaisimmat muistot ovat enemmänkin sellaisia muistoja miltä joku vaate tuntui tai miltä tuntui istua kantorinkassa. Sellaisia välähdyksiä, irrallisia pätkiä.

Tuolta 4-6 vuoden tienoilta on jo muistissa ihan tapahtumiakin. Jotenkin vain tuntuu, että kaikki pettymystä aiheuttaneet tilanteet ovat jääneet eniten mieleen.

Lapsuus oli kuitenkin onnellinen. JA yhdessä ovat vanhemmat edelleen.

kun silloin oli muutosten aika elämässäni ja myös äidillä vaikempaa. Mutta kun olin 3-4v, muistan paljonkin. Ihan pikkujuttuja ja jopa salaisuuksia, joita minulla ja vaarilla oli.

Mutta ei sen tarvitse huono asia olla ap! Jos muuten on ympäristö ja kasvatus tasapainoista, tuskin tosiaan mitään traumaa tulee. Riippuu myös lapsen persoonasta, miten herkkä on asioille. Itse olen ollut sellainen lapsi, joka ei turhia hötkyile ja ajattelin asiat aina parhain päin. Myöhemminkään vastoinkäymiset eivät ole mua kaataneet. Yhdellä kaverilla sen sijaan on vaikka mitä alemmuudentuntoja, vaikka on ihan itsensäkin mukaan elänyt lapsuutensa suojatussa perheidyllissä. On vaan niin herkkä, että pienetkin jutut ovat jättäneet jälkensä. :/

ja muistan kun äiti lähti synnyttämään :)

pikkuveljen vauva-ajasta muistan aika paljon, samoin päiväkodista ja mökkireissuista. Ihan mukavia muistoja.

En muista että olin pikkuveljelle mustasukkainen, mutta äitini on kertonut että olin. Väitin mm. että en osaa enää kävellä :)

Just tollasia välähdyksiä on muistissa 3v eteenpäin. Mulla ne on kyllä monesti liittyneet jotenkin jänniin hetkiin (esim. muutto uuteen taloon, veljien syntymät jne.). Ja sellaisia positiivisia yhdessäolon hetkiä. Muistan tuon ajan (4-5v.) kerhotätini (tunnistin tässä taannoin kaupassa yhden...!) ja kaverini.



Enemmän varmasti on vielä sellaista laajempaa. Eli onko hyvä ja turvallinen olla. Esim. en muista tuolta ajalta, että äiti tai isä olisivat koskaan huutaneet, mikä ei varmasti pidä paikkansa!!! Tuollaiset " pikkujutut" unohtuvat, jos niillä ei ole suurempaa merkitystä (äitini on ollut hyvä pyytämään anteeksi ja sanomaan, että " silti..." rakastaa).

Muistan jopa asioita siitä, kun olin 2wee, vaikka psykologian mukaan vasta 3 vuotiaasta voi alkaa muistaakseni muistaa... Mutta usein oon muistuttanut jopa vanhempianikin, jotka eivät olisi muistaneet koko asiaa, jos en olisi kertonut;)

Itseasiassa varhaislapsuus on vähän kuin musta aukko, josta en muista paljoakaan. Jotain leikkejä sisarusten kanssa, jäätelön syöntiä tädin luona tms. mutta en ole varma minkä ikäinen mahdoin silloin olla.

Saattaa kertoa yksityiskohtia esim. meidän talosta, jossa kävi parivuotiaana. Oppi kolmevuotiaana lukemaan sujuvasti, ja muutenkin on " mensatyyppisesti" erittäin lahjakas lapsi. Olen aina liittänyt tämän hyvän muistin tuohon poikkeukselliseen älykkyyteen, onko sulla näin?

Muistan riidat kotona, muistan isän hölmöilyt kännissä, muistan oikein hyvin sen yön, kun lähdettiin kotoa karkuun.

Eli siis tiedän muistojen olevan juuri tuolta vuodelta.



Tuon vuoden hoitotätini oli ilkeä ja inhottava mielestäni ja pakotti makaamaan sängyssä paikoillaan päiväunien ajan, sillä aikaa kun pienemmät hoitolapset nukkuivat päiväunet, vaikka en ollut itse nukkunut päikkäreitä enää vuosiin. Hän suosi omia lapsiaan, antoi esim. heille karkkia ja herkkuja ja hoitolapsille ei, ja erilaista ruokaa. Hoitotädin oma tyttö kiusasi minua ja löi kengällä päähän, mutta äitinsä ei puuttunut mitenkään. Kivojakin muistoja toki tuosta hoitopaikasta kyllä - iso piha, josta karkailtiin pelloille juoksentelemaan, rakennettiin majaa vanhoista laudoista jne. Muistan toki muutakin asiaa tuolta vuodelta, kuten uuden vauvaserkun. Muuten on jotenkin vaikea sanoa, mitkä muistot ovat miltäkin vuodelta...