Onko kukaan pitänyt " henkistä" yritystaukoa ja käyttänyt ehkäisyä?

Meillä on ehkäisykin ollut harkinnassa, mutta taidetaan päätyä kuitenkin psykologin tai vastaavan juttusille. Selittämätön lapsettomuus on siinä mielessä paska juttu, että koko ajan elättelee toiveita raskaudesta vaikkei mitään hoitoja ole menossakaan. Jos olisi joku selkeä syy lapsettomuuteen, niin vois ajottaa toiveet hoitokiertoihin. Mulla myös meinaa pää hajota kolmen vuoden toiveiden jälkeen.



Jaksamista ja toivotaan että ehkäisy selventää pään ja ajatukset

Sekundäärinen lapsettomuus vaivaa: ehkäisy lopetettu 2003 vuoden alusta, todellinen raskauden yritys aloitettu toukokuussa 2003, hoitoihin kesällä 2004 ja hoidoissa oltu melko laiskasti, kun ei ole pää kestänyt aktiivisempaa yritystä; takana kuitnekin jo 3 inssiä, 2 ivf:ä ja muutama pas.... Viime syksynä söin pillereitä 3kk toisen ivf:n jälkeen koska en kerta kaikkiaan jaksanut miettiä asiaa. Enhän toki olisi raskaaksi tullut ilman niitä pillereitäkään mutta kun oli pillerit ei tarvinut toivoa.Muuten sitä olisi jotakin ihme luomuihmettä odoettllut joka kk... Teki hyvää pääkopalle, nyt asian kanssa paljon enemmän " sinut" , 3kk on lyhyt aika mutta siinäkin ajssa voi päässä loksahtaa palasia paikoilleen...



Pas olisi edessä nyt ensi viikolla, tässä ovulaatiota yritän bongata...



Tsemppiä!

Välillä mietinkin mitä sulle kuuluu?



Ei teilläkään ole tilanne siis helpottanut=( Kävittekö tutkimuksissa? Ilmeisesti hoitoja ei ole suunnitteilla kun ehkäisyä havittelet. Tuo on niin totta että kun ei lapsensaannille pitäisi olla vikaa niin jokainen kierto on " yrityskierto" ja se asettaa paineita niin makuuhuoneen puolelle kuin loppukiertoon tyyliin " mitä voi tehdä ja mitä ei jos olisinkin raskaana" . Niin tuttua. Elokuussahan minulla todettiin yllättäen lapassa munatorvet tukkeutuneiksi ja jotenkin niin hassulta kun se kuulostaakin olin helpottunut koska nyt ei tarvi yrittää ihan vain " varmuuden vuoksi" vaikka ei yhtään huvita. Sai luovuttaa tämän koko lapsen teon muiden käsiin. Siihen asti olin kovasti vastaan ivf:ää, kun pelkäsin punktiota mutta kun sekin meni todella hyvin ilman kipuja ja muutenkin kaikki meni hyvin niin jäi todella positiivinen mieli ivf:stä. Ainut raskaus oli piinisaika joka sitten päättyikin vuotoon ja negaan.



Mutta siis, jos tuntuu että asia kaatuu päälle käytä ihmeessä ehkäisyä jotta mielikin saa levätä välillä. Hormoniehkäisyyn en itse kuitenkaan lähtisi ettei sekottaisi mahdollista kiertoa tms vaan käyttäisin muita konsteja=)



Toivottavasti saat apua ja sitä kannattaa hakea myös keskustelun muodossa jos muuten tuntuu raskaalta. Ihan toinen kokenut lapseton voi olla se ratkaisu pahimpaan tuskaan. Itse kävin juttelemassa entisen keskusteluryhmän vetäjän kanssa kun km jälkeen tuntui että seinät kaatuu päälle. Yksi käyntikin jo helpotti oloa ja en enää tuntenut itseäni täysin epänormaaliksi kaikkine ajatuksineni.



Tsemppiä ja jaksamista!



Waimo

Pakon sanelemana kortsuiltiin 5kk. Miehellä epäiltiin vaikka ja mitä, mut syyksi selviskin selkärankareuma. Henkisesti teki hyvää. Ja parisuhteelle.

kirjoittelinkin juuri tuonne kohtaan " Hämmentynyt Nkl:n toiminnasta" . meille tehtiin siis 3x inssi ja ivf-kierto, Kaikki Puregon-piikityksillä ja vuoden sisään ( ja muka kunnalla kestää hoidot!) ja kyllä meni pipo sekaisin.... Oli elämäni raskainta aikaa ja meinas mennä ihmissuhteet siinä samassa. Pidettiin tauko ja olin varma, ettei enää ikinä näitä hoitoja. Mulle iski todellisuus vasta tän tauon aikana ja rankkaa tosiaan oli henkisesti. Oltiin puoli vuotta pois hoidoista ja jäin miettimään, että eihän niitä alkoita kannata sieltä roskiinkaan heittää... Eli taas hoitoihin, mutta Passissa oli vaan kevyt lääkitys ja meitä onnisti!!! Yksi pieni ruppana alkio kasvoi ihanaksi lapseksi. Uskon, että tauolla, ehkäisyn käytöllä, lomamatkalla ja sillä,, että olin täysin luopunut toivosta hoitodon onnistuymisen suhteen ( lue: ei paineita tällä kertaa, kun ajattelin vain sijais / adoptiovaihtoehtoa)

Meillä on nyt edessä uudet hoidot ja jo nyt pelottaa mitä siitä taas tulee.

Eli minä kyllä uskon taukoihin ja ehnkiseen puoleenkin. Meillä ei ollut varsinaista syytä lapsettomuuteen, mutta vaikeuttavia tekijöitä.