2 v ja hautajaiset
Meidän 2 v 5 kk pojan isomummo kuoli ja noin kuukauden kuluttua on hautajaiset. Poika näki vain vähän aikaa sitten isomummonsa ja muistaa hänet hyvin. Mummo oli toki vanha, mutta ei fyysisesti sairas. Miten tämän ikäiselle kannattaa puhua siitä, että miksi mennään hautajaisiin ja että isomummo on poissa? Olin itse erittäin läheinen mummon kanssa, joten voin olla aika itkuinen hautajaisissa. Kun sain kuulla hänen kuolemastaan, niin poika kyllä vaistosi selvästi, että en ole ihan kunnossa ja ei suostunut menemään nukkumaan. Siinä sitten istuttiin sylikkäin ja itkettiin molemmat, kun en muutakaan voinut. Sinänsä ei keskusteltu siitä että miksi äitiäkin itkettää.
Toinen asia on se, että mummo kuoli oman käden kautta. En kyllä itsekkään tiedä mihin omat isoisovanhempani ovat aikoinaan kuolleet, joten ehkä poika ei kuitenkaan myöhemmin muista isomummoansa. Aika synkkä asiahan tuommoinen on lapselle kerrottavaksi ja ei minullekkaan lapsena kerrottu, että suvustamme löytyy itsemurhan tehneitä.
Minkälaisia kokemuksia teillä on 2 v:n kanssa näistä asioista? Sinänsä uskon, että hautajaisissa poika kyllä vaistoaa mistä on kysymys ja osaa käyttäytyä sen mukaisesti.
Kommentit (4)
Selitin vain että nyt ollaan täällä kirkossa ja pitää olla hiljaa että kuulee mitä sanotaan ja lauletaan. Sanoin myös että isoukki on mennyt pois ja hänelle laitetaan kukkia muistoksi matkalle. En usko että tytärtä huolestutti kuolema tai suru, lapsi ottaa asiat niinkuin ne on, turhia pohtimatta ja nämä filosofisiat tulee sitten myöhemmin.
Itse muistan että minusta lapsen mukanaolo oli minulle lohduksi, tyttö taputti minua toppahanskalla päähän " älä äiti ikke" . Voi sitä reipasta mussukkaa...
Reilu kuukausi sitten oli serkkunsa hautajaiset, ja sain täältä hyviä vinkkejä. Kerron omia kokemuksiani.
Kerroin pojalle, että .....-serkku on kuollut ja sen takia äitiäkin itkettää. kerroin myös, että häntä ei voi enää nähdä koskaan, mutta hän on taivaassa pilvien päällä ja näkee sieltä meidät, ja hänelle voi sinne vilkuttaa (on niin tehnytkin :).
Hautajaiset kävin pääpiirteittäin läpi etukäteen pari kertaa: minne mennään, mitä sielä tehdään, pitää istua hiljaa, ihmiset ovat surullisia ja itkevät.
Arkusta joku kertoi täälä mielestäni hyvin ja itse kerroin pojalle samaa, että se on ......-serkun muisteluarkku. Meillä poika ei hoksannut kysyä, mitä sielä sisällä on, mutta siihen olisi voinut sanoa että sielä on serkun muisto (sekin vinkki täältä!). jos olisimme menneet vielä katsomaan serkkua arkussa, olisin ilman muuta ottanut pojan mukaan. lapset suhtautuvat näihinkin ihmeen luontevasti. Eikä kannata silloin sanoa, että arkussa oleva nukkuu vaan että hän on kuollut (nukkumisesta voi tulla mielikuva, että itsekin pelkää sitten nukahtaa, jos silloin kuolee ja joutuu arkkuun).
Kerroin myös ihan kaikki, että arkulle viedään kukkia vuoronperään, sitten arkku viedään ulos hautausmaalle ja laitetaan maahan jne.
Poika ei enää hautajaisissa kysellyt sen kummemmin mitään, ei kyllä hautajaiisista kertoessanikaan.
Kannattaa ottaa mukaan jokunen pieni kirja, joita voi kirkossa katsella hiljaa, jos ei meinaa jaksaa istua. Joissakin kirkoissa on perimmäisissä penkkiriveissäkin kori tms., josta saa lainata kirjoja tai " kirkkokaveria" (joku pehmolelu) kirkossa olon ajaksi.
-pupsu
..mielestäni kannattaa kyllä ottaa lapsi mukaan hautajaisiin, koska se on kuitenkin yhtä luonnollinen juttu kuin syntyminen, ja että elämä on myös surullista välillä ja silloin itketään.
Jos lapsesi joskus kysyy (tai jos jotenkin nyt jo hoksaa kysyä) miksi isomummu kuoli, niin tuossa tilanteessa ei varmaan kannata alkaa kertoa varsinaista tilannetta, koska sellaisen ymmärtää ehkä vasta vanhempi (teini-ikäinen?)lapsi.
Voi vaikka kertoa, että jokaiselle ihmiselle on annettu tietty elinaika, johon ei voi vaikuttaa itse, ja sitten kuolee, kun se aika on kulunut loppuun. Jos olet kertonut Jumalasta, voi sanoa, että Jumala on jo ihmisen syntyessä suunnitellut tuon ajan. Noin kertoisin itse, mutta tuskin lapsesi vielä huomaa tuollaisia edes ajatella, menee liian monimutkaiseksi.
Voimia vielä sinullekin!
-pupsu
Meillä oli kesällä myös 2 ja 3 vuotiaitten poikien isomummon hautajaiset. Tein itse vaikean ratkaisun ja jätin pojat hoitoon varsinaisen siunauksen ajaksi. Jälkeen päin ajattelen, että se oli oikea ratkaisu. Olimme kaikki itkuisia ja poikien isä kantoi arkkua. En olisi jaksanut hoitaa poikia siinä tilanteessa ja selittää kaikkea sitä itkua ym.
Jälkeen päin olen sitten puhunut isomman kanssa kuolemasta, enkeleistä yms. Pienempi, reilu kaksi vuotias, ei ole mitään aiheesta kysynyt, enkä usko hänen edes ymmärtävän mitään tapahtuneen.
Mieti sinäkin, voitko jätää lapsesi hoitoon kirkossa käynnin ajaksi. Saat itse itkeä itkusi rauhassa ja tehdä tarpeellista surutyötä.
titi