Ensisynnytyksen imukuppi ja pahat repeymät?
Heissan!
Esikoinen syntyi pitkällä loppuavautumisvaiheella kivuliaasti lopuksi imukupilla avustettuna. Seurauksena moneen suuntaan repeytyminen ja leikkaussalissa ompelu. Lopputuloksena kuitenkin terve tyttö ja äidillä loistava toipuminen.
Nyt henkinen kantti kuitenkin horjuu, kun miettii tulevaa (rv 36) synnytystä ja ensimmäisen synnytyksen mahdollista toistumista ELI
Onko jollakin kokemusta kahdesta imukuppisynnytyksestä tai kahdesta pahasta repeymästä vai onko OIKEASTI niin, että ensisynnytyksessä tulee suurin vahinko ja sitten helpottaa näiltä osin. Uudenlaisia vaikeuksiahan aina voi tullla, mutta niitä ei varmasti parane alkaa erittelemään :).
Mietin, mietin, joten osallistuisitko hermojeni tasaamiseen, Kiitos!
Kommentit (7)
...joka kyllä parantui loistavasti jo ensimmäisten viikkojen aikana, että nyt äiti ei edes muista kummasta kädestä oli kyse, kun neiti on 2,5v :). Kävimme pari kertaa fysioterapeutin kontrollissa, mutta siinä se. Jumppasimme hiljalleen, mutta uskon " vamman" olleen niin pieni, että se poistui ilman suurempia kuntoutuksia. Hienosti siis alkulähtökohtiin nähden meni (repeymät, omat kivut, neidin solisluu). Kunpa kävisi toisessakin onnekkaasti kaikin puolin!
episiotomia leikattiin, sen lisäksi tuli 1.-2-asteen repeämät sekä häntäluumurtuma. toista odottaessa pelkäsin synnytystä ja kävin pelkopolillakin. toinen syntyi sitten suunnitellulla käynnistyksellä viikolla 39 ja syntyi helposti. ei yhtään tikkiä! vain pieni nirhauma joka parani tosi nopeesti.
toivotan sulle helpompaa synnytystä, ja yritä olla etukäteen pelkäämättä. sitä kun ei yhtään voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää.
ja siis mä tosiaan sain ton käynnistysajan sen pelon takia. estettiin sillä se ettei kasva kovin isoksi. olikin sitten puoli kiloa esikoista pienempi.
mutta ajattelin kertoa ettei imukuppia välttämättä tarvitse pelätä. En tiedä miten teillä muilla, mutta minulla käytettiin pehmeää imukuppia ja ponnistin sen avulla lapsen itse ulos. Väliliha jouduttiin leikkaamaan, mutta muuten en kokenut imukuppia kivuaaliaana vaan helpottavana. Välilihan lisäksi tuli joitakin pienehköjä pintarepeytymiä eli en kyllä istunut viikkoon, mutta hyvin parani eikä jälkiä jäänyt.
Vielä en pelkää toista synnytystä, mutta ehkä sitten kun ne hetket on lähempänä.
se on varmaan kiinni monestakin asiasta mutta täytyy sanoa että HIEMAN pelottaa kun 1. synnytyksen imukupilla avustuksen jälkeen tikkejä tuli PALJON, kun episiotomia repesi lisää ja muitakin repeämiä tuli sulkijalihakseen saakka ja ne tikit, ne kestivät sulaa sen 50 päivää minkä kätilö salissa sanoi (en ollut tuolloin ihan varma kuulinko oikein)... Pissa ja kakka tulivat kun olivat tullakseen PITKÄN AIKAA, olin sitten vessassa, sängyssä tai ihan missä tahansa ja vaikka kuinka yritin pidättää. Ja häntäluu meni minullakin enkä edes pystynyt nukkua selällä ekaan puoleen vuoteen, vatsalihaksia tehdä vuoteen ja vieläkin (2 v jälkeen) kovalla tuolilla istuminen alkaa sattua vähän ajan päästä häntäluuhun.
Jos jotain positiivista, niin lapsi oli yllättävän sitkeä ja onneksi TERVE, päähän ei tullut pahkaa paitsi mies sanoi että aika irvokkaalta näytti heti syntymän jälkeen kun imukupin jälki näkyi, mutta itse en sitä edes huomannut enää kun pääsin joskus ompeluiden jälkeen vauvaa tarkastelemaan lähempää. Sitä en tiedä, miten paljon nämä jälkiseuraukset olisivat olleet lievemmät mikäli vauva olisi tullut omilla avuillaan ja turhapa sitä on enää miettiä.
Mutta kyllä sitä tämmöisen jälkeen toivoisi että edes vähän helpommalla pääsisi tällä toisella kertaa. Tai jos edes saisi sen vauvan pitää lähellään koko sen kidutuksen ajan, minkä se ompelu kesti.
se on varmaan kiinni monestakin asiasta mutta täytyy sanoa että HIEMAN pelottaa kun 1. synnytyksen imukupilla avustuksen jälkeen tikkejä tuli PALJON, kun episiotomia repesi lisää ja muitakin repeämiä tuli sulkijalihakseen saakka ja ne tikit, ne kestivät sulaa sen 50 päivää minkä kätilö salissa sanoi (en ollut tuolloin ihan varma kuulinko oikein)... Pissa ja kakka tulivat kun olivat tullakseen PITKÄN AIKAA, olin sitten vessassa, sängyssä tai ihan missä tahansa ja vaikka kuinka yritin pidättää. Ja häntäluu meni minullakin enkä edes pystynyt nukkua selällä ekaan puoleen vuoteen, vatsalihaksia tehdä vuoteen ja vieläkin (2 v jälkeen) kovalla tuolilla istuminen alkaa sattua vähän ajan päästä häntäluuhun.
Jos jotain positiivista, niin lapsi oli yllättävän sitkeä ja onneksi TERVE, päähän ei tullut pahkaa paitsi mies sanoi että aika irvokkaalta näytti heti syntymän jälkeen kun imukupin jälki näkyi, mutta itse en sitä edes huomannut enää kun pääsin joskus ompeluiden jälkeen vauvaa tarkastelemaan lähempää. Sitä en tiedä, miten paljon nämä jälkiseuraukset olisivat olleet lievemmät mikäli vauva olisi tullut omilla avuillaan ja turhapa sitä on enää miettiä.
Mutta kyllä sitä tämmöisen jälkeen toivoisi että edes vähän helpommalla pääsisi tällä toisella kertaa. Tai jos edes saisi sen vauvan pitää lähellään koko sen kidutuksen ajan, minkä se ompelu kesti.
imukuppi synnytys ja rajunpuoleinen muutenkin... tikkejä sitten komeen kerrokseen kolmisen kymmentä.
Toista synnytystä sitten pelkäsinkin, mutta se olikin sitten ihan eri luokkaa. ja neljä tikkiä vaan ja pystyin jopa kävellä ja istua. toisin kun edellisessä.
Luulen että harvoin tulee toista imukuppi synnytystä kun nehän on aikas harvinaisii. eikä ainakaan mun kohalla niin käynyt.
meillä esikoinen syntyi imukupilla -98, oli jotenkin pää vinossa tulossa.. pahempia repeämiä ei tullut mutta imukuppi irtosi kertaalleen ja tohtorisetä lensi imunsa kanssa takaseinään =) onneksi sentään onnistui toisella vedolla.
seuraavaa odottaessa pääsin pelkopolille tutkimuksiin kun edellinen synnytys vaivasi. mittasivat lantion ja katsoivat ultralla että kaikki oli ok. Synnytys meni hyvin paitsi poitsulla murtui solisluu kun päätti tulla maailmaan vauhdilla. parani kuitenkin nopsaan :)