Kuinka ihmeessä olette jaksaneet pyörittää arkea te, joilla 3kin lasta pienellä ikäerolla?
Ihmettelen vain kun itse olin puhki jo kahden lapsen kanssa kunnes nuorimmainen täytti 1v ja yli. Ikäeroa oli 1v6kk.??? Ollaanko vain niin erilaisia vai olikohan minulla liian kovat vaatimukset lasten hoidon suhteen? Otatteko rennosti jos ei tule päästyä ulos, tai lapset syö valmisruokia tms.?
Kommentit (9)
Vierailija:
Kaksi lasta lyhyellä ikäerolla on kamalin ja vaikein yhdistelmä juuri siksi että silloin sitä vielä yrittää venyä kaikkeen ja päteä sillä lastenhoidolla. Kolmen pienen kanssa oppii muutaman tärkeän läksyn:
- Lapsi ei mene rikki siitä että se joutuu kohtuullisessa määrin odottamaan tarpeittensa täyttämistä.
- kaksi isompaa lasta liittoutuu keskenään kun vauvaa hoidetaan. Siksi ne entiset hullut tappelupukarit voikin jättää keskenään omaan huoneeseensa leikkimään.
- Ulkoilu ja kotiruoka ei ole pakkoa vaan luksusta.
- Moni asia muuttuu yhtäkkiä automaattiseksi (meillä esim. kahden ekan pukeminen oli ollut yhtä tuskaa. Kun kolmas sitten riistäytyi käsistä ja juoksi hähättäen karkuun, ei tarvinnut kun kääntää selkä ja ruveta leperrellen pukemaan isompaa lasta, niin johan se kuopus ilmestyi salamana takas ja antoi pukea ihan kiltisti)
- Lapset saavat niin paljon toisiltaan, että vanhemman voimavaroja vapautuu hurjasti. Esim leikkimisestä voi vapauttaa itsensä kokonaan ja keskittyä luku- ja juttelutuokioihin, kotitöitten opettamiseen.
-On huomattavasti helpompaa antaa yhdelle lapselle kerrallaan spesiaaleja " omia hetkiä" , kun kenenkään ei tarvi sillä aikaa olla yksin ja mustasukkaisena.
-Sotkua toki tulee enemmän, mutta siinä teillä on myös enemmän potentiaalisia siivoajia, kunhan vaivaudutte opettamaan että kotityöt ovat yhteinen asia.t. neljän äiti, joka huolisi enemmänkin jos vaan kroppa kestäsis raskaana olemista...
Olen samaa mieltä.Aikoinaan kahden pienen kanssa oli tosi rankkaa (ikäeroa 1v 3viikkoa),stressasin kaikesta.Nyt meillä on kolme lasta ja osaan ottaa rennosti.Luulen että se on pitkälti myös omasta asenteesta
kiinni.Ikä taitaa myös vaikuttaa (olen 30v,kärsivällisempi kuin esim. 5v sitten).Meillä on nyt kuitenkin lapsiluku täynnä,aikansa kutakin ;)
Vierailija:
Kaksi lasta lyhyellä ikäerolla on kamalin ja vaikein yhdistelmä juuri siksi että silloin sitä vielä yrittää venyä kaikkeen ja päteä sillä lastenhoidolla. Kolmen pienen kanssa oppii muutaman tärkeän läksyn:
- Lapsi ei mene rikki siitä että se joutuu kohtuullisessa määrin odottamaan tarpeittensa täyttämistä.
- kaksi isompaa lasta liittoutuu keskenään kun vauvaa hoidetaan. Siksi ne entiset hullut tappelupukarit voikin jättää keskenään omaan huoneeseensa leikkimään.
- Ulkoilu ja kotiruoka ei ole pakkoa vaan luksusta.
- Moni asia muuttuu yhtäkkiä automaattiseksi (meillä esim. kahden ekan pukeminen oli ollut yhtä tuskaa. Kun kolmas sitten riistäytyi käsistä ja juoksi hähättäen karkuun, ei tarvinnut kun kääntää selkä ja ruveta leperrellen pukemaan isompaa lasta, niin johan se kuopus ilmestyi salamana takas ja antoi pukea ihan kiltisti)
- Lapset saavat niin paljon toisiltaan, että vanhemman voimavaroja vapautuu hurjasti. Esim leikkimisestä voi vapauttaa itsensä kokonaan ja keskittyä luku- ja juttelutuokioihin, kotitöitten opettamiseen.
-On huomattavasti helpompaa antaa yhdelle lapselle kerrallaan spesiaaleja " omia hetkiä" , kun kenenkään ei tarvi sillä aikaa olla yksin ja mustasukkaisena.
-Sotkua toki tulee enemmän, mutta siinä teillä on myös enemmän potentiaalisia siivoajia, kunhan vaivaudutte opettamaan että kotityöt ovat yhteinen asia.t. neljän äiti, joka huolisi enemmänkin jos vaan kroppa kestäsis raskaana olemista...
Vaikka minulla on kokemusta kolmen lapsen äitina vasta kolmen viikona ajan niin voin jo nyt allekirjoittaa kirjoituksesi täysin. Olen olltu oikeastaan erittäin postiivisesti yllättynyt, ettei tämä olekaan ihan niin härdelliä kolmen kanssa kun luulin. : ))
Äiti ja 3 alle viisi vuotiasta muksua.
Minäkin voisin ottaa vielä ainakin yhden lapsen tähän joukon jatkeeksi. Paino sanalla " ottaa" koska en missään tapauksessa halua enää ikinä olla raskaana (on aika rankkoja olleet minulle). Enkä uskalla enää kolmen sektion jälkeen raskaaksi vaikka lääkäriltä luvankin sain.
Meillä 5 alle 5-vuotiasta lasta. Yhdet kaksoset. Alku oli kyllä uusien vauvojen myötä hankalaa, mutta jo kuukaudessa pääsi mukaan tähän uuteen elämään ja kaikki vaan menee omalla painollaan. En syötä valmisruokia, ja siivoan sen minkä siivosin kun oli vain yksi lapsi. Jotenkin sitä vaan kasvaa tähän mukaan. Outoa se vaan on.
siis kolme lasta on. Pakkohan siinä on vähän sormien läpi katsottava, ei kaikki voi aina olla siististi ja pelkästään kotiruokaa. Lapset vein tutulle puistotädille tai kirkon kerhoon kun kuopus oli pieni. Silloin sain pienen hengähdystauon eikä tarvinnut itse istua ulkona kolmea tuntia vauvan kanssa kun vanhemmat lapset leikkivät, samalla tuli kuopuksen kanssa hoidettua kaikki ruoka yms ostokset. Mies kyllä valitti aika usein kun oli sitä mieltä että pelkästään niinä päivinä kun olin hiki hatussa siivonnut KOKO PÄIVÄN meillä oli tarpeeksi siistiä. Ei ukko tajua kuinka nopeasti lapset sotkevat koko kämpän... Vaikka aamulla on siistiä niin ei se siistinä pysy.
mutta hirvittää jo nyt ajatus siitä jaksamisesta...nyt lapsia 2 ja pääosin menee oikein mukavasti, mutta yksikin huonosti nukuttu yö (nyt takana joa 2vk huonosti nukuttuja öitä) esim. sairastelun vuoksi vie jaksamista alaspäin...ei hetkeäkään omaa aikaa päivällä ainakaan ja nyt nää pakkasetkin pakottaa pysyyn sisällä... =( No oletettavasti hieman helpottaa, kun tuo vauveli vähän kasvaa.
että on sisaruksia ja ikäerot ei ole kovin suuret. Esim. mulla ja siskollani 10v eroa, ja koen sen olevan aivan liikaa, aika etäisiksi on jääty.
lapsia pienellä ikäerolla peräjälkeen.... itse en ainakaan selviäisi.. meillä lapset 5,5v ja 1v2kk ja näissäkin on ihan tarpeeksi mulle/meille.
Kaksi lasta lyhyellä ikäerolla on kamalin ja vaikein yhdistelmä juuri siksi että silloin sitä vielä yrittää venyä kaikkeen ja päteä sillä lastenhoidolla. Kolmen pienen kanssa oppii muutaman tärkeän läksyn:
- Lapsi ei mene rikki siitä että se joutuu kohtuullisessa määrin odottamaan tarpeittensa täyttämistä.
- kaksi isompaa lasta liittoutuu keskenään kun vauvaa hoidetaan. Siksi ne entiset hullut tappelupukarit voikin jättää keskenään omaan huoneeseensa leikkimään.
- Ulkoilu ja kotiruoka ei ole pakkoa vaan luksusta.
- Moni asia muuttuu yhtäkkiä automaattiseksi (meillä esim. kahden ekan pukeminen oli ollut yhtä tuskaa. Kun kolmas sitten riistäytyi käsistä ja juoksi hähättäen karkuun, ei tarvinnut kun kääntää selkä ja ruveta leperrellen pukemaan isompaa lasta, niin johan se kuopus ilmestyi salamana takas ja antoi pukea ihan kiltisti)
- Lapset saavat niin paljon toisiltaan, että vanhemman voimavaroja vapautuu hurjasti. Esim leikkimisestä voi vapauttaa itsensä kokonaan ja keskittyä luku- ja juttelutuokioihin, kotitöitten opettamiseen.
-On huomattavasti helpompaa antaa yhdelle lapselle kerrallaan spesiaaleja " omia hetkiä" , kun kenenkään ei tarvi sillä aikaa olla yksin ja mustasukkaisena.
-Sotkua toki tulee enemmän, mutta siinä teillä on myös enemmän potentiaalisia siivoajia, kunhan vaivaudutte opettamaan että kotityöt ovat yhteinen asia.
t. neljän äiti, joka huolisi enemmänkin jos vaan kroppa kestäsis raskaana olemista...