iskiasvaivaa loppuraskaudessa?
Hei,
onko kellään vinkkejä helpottaa iskiasvaivaa näin loppuraskaudessa (viikkoja kasassa 34 ja rapiat) ?
Vaiva iski kuin salama kirkkaalta taivaalta reilu viikko sitten. Aikaisemmissa raskauksissa (tämä kolmas) ei ole ollut moista vaivaa. Kävely ja liikkelle lähtö esim. sängystä, tuolilta nousu ja paikoillaan seisomisen jälkeen tosi kivuliasta toisessa pakarassa ja alaselässä. Alkaa jo masentaa, kun intoa ja jaksamista olisi tehdä kaikenlaista, muttei pysty kun kipu rajoittaa :_| särkylääkkeet eivät vie kipua kokonaan pois.
Toivottavasti tää vaiva jää viimeistään synnärillä pois... :)
Kommentit (5)
Mutta voimia sulle!Onneksi sulla raskaus jo loppusuoralla ja palkinto pian sylissä.Kyllä se inha iskias sitten unohtuu=)
Ei se mua niin kovasti synnytyksen jälkeen vaivannut,mutta juuri rasituksessa,kävellessä huomasi ettei ihan kunnossakaan ollut!
Toivotaan että sulla vava jää synnärille!
Tsempit sullekin viime viikkoihin!!!
petite-te rv 16+
Minulla on aikaisemmista raskauksista kokemusta iskiasvaivoista, aivan niin kauheiksi ne eivät yltyneet kuin tuolla toisella kirjoittajalla, mutta eivät olleet herkkua lievempinäkään. Tällä kertaa samaan suuntaan viittaavat oireet alkoivat jo ekan kolmanneksen puolella ja kerran valittelin urheilijakaverilleni että voihan vitsit taas tämä alkaa. Häneltä sain vinkin mennä joko osteopaatille tai OTM-fysioterapeutille. Näistä valitsin ihan omassa päässäni tuon osteopaatin ja kävin kaksi kertaa raskauden aikana. Simsalabim! Iskiasvaiva oli pois pyyhkäisty.
Eli suosittelisin kyllä sinullekin, sulla on pahimmillaan vielä 8 viikkoa edessä ja kamalaahan se on jos iskias vaivaa. Vähän hankaloittaa tietenkin ison mahan kanssa mennä käsiteltäväksi, mutta kyllä siellä jotain voidaan tehdä kuitenkin sen mukaan, mikä on sinulle hyvä asento olla.
Toinen on sitten tietenkin lääkäriltä resepti kipulääkkeisiin, itselläni jonkin verran 2. raskaudessa auttoi Panacod. Se ei niinkään poistanut niitä iskiasvetoja, ikävä kyllä, mutta niillä sain pois lihaskrampit joita meinaa tulla sinne tänne silloin kun joku paikka on oikein kipeä. Eli siis lääke auttaa siihen totaaliseen jumiin vaikka ei poista varsinaista ongelmaa.
Minulla ainakin vaiva jäi synnärille, onneksi! =) Kaksi ensimmäistä raskautta meni ilman moista vaivaa, mutta kolmatta ootellessa iskias vaivas väliin pahastikin, tuntui, että oon vanha käppänä jolla ei enää jalatkaan toimi, heh.. Aamut oli vaikeita, tuntui ettei jalat toimi mitenkään ja samaten jos joutui istumaan kauan, esim. automatkan jälkeen vaapuin kans kuin mikäkin rahjus.
Synnytyksessä iskias kyllä vaivas, tuntui että takamus halkiaa ja kohdunkaulan puudute ei siihen tehonnut. Seisaallaan olo oli paras asento, isäntä parka oli kovilla kun sen kaulassa roikuin supistusten ajan, mutta seisaallaan olosta tais olla muutakin apua, sillä synnytys lähti vauhtiin kun nousin ylös. Kun vauva oli maailmassa, niin iskias vaivasta ei ollut mitään tietoa. Epäilin, että pääsenkö seuraavana aamuna sängystä ylös ollenkaan kun kipu oli synnytyksen aikana niin kova, mut eipä ollu mitään vaivaa. Nyt synnytyksestä on aikaa pian 3kk ja iskiasta ei oo takasin kuulunut ja toivottavasti pysyykin mahdollisimman kaukana meiltä! =)
Raskausaikana iskiakseen auttoi jonkin verran venyttely ja särkylääke.
Voimia sinulle!
Mulla oli viime odotuksessa,tosi pahana.jalat meni alta.Lopulta käynnistivät synnytyksen rv 40+5 kun en enää pystynyt penkillä istumaan,jatkuvien kovien "sähköiskujen" takia.Kerran jalat lähti alta kun kannoin silloista kuopusta..
Tukivyöstä voi olla apua.
Jumppaa ja venyttelyä.
Jalkojen nostoa ylös.
Ja särkylääkettä.
Nämä mitä sain itse ohjastusta...
Vaiva oli myös synnytksen jälkeen.Lievempänä mutta pitkät kävelyt tekivät pahaa.
Nyt odotan taas ja inha vaiva iloitellut itsestään jo nyt,rv 16+(tai aiemmin oikeastaan)
Ja samat neuvot sain neuvolasta kuin viimeksi:koita kestää=/
Tämä vaiva on todella inhottava, hyvä kun edes arkiaskareet pystyy suorittamaan. Tekee mieli levätävähän väliä, makuullaan tietyissä asennoissa kun ei satu ollenkaan. Mutta jospa tämä tästä... kammoksuttaa jo ajatuskin ettei vaiva häviä synnytyksen jälkeen... siinäpä sitten kantele kahta nuorimmaista grrr....
Mutta yritän olla optimistinen ja ajatella että kyllä se häviää...näkee sit ajallaan.
Tsemppiä sinullekin petite-te odotukseen!!!