Paha mieli ei vain katoa...
Tiedän, tämä aihe on ihan typerä, muuta en voi tunteilleni mitään.Odotan nyt 5:ttä lastani.Edelliset lapset ovat olleet poikia.Olen tosi onnellinen ja ylpeä heistä.Tiedän, että lapsen saanti on monelle vaikeaa ja kaikki ei niitä edes saa, siksi tämä minun pahanolon tunne tuntuukin niin typerältä.Älkää siis tuomitko ja haukkuko.
Eli pahanolonsyy on tämä:kävimme viikko sitten ultrassa ja kysyin sukupuolen,poika taas...Ihanaa, että lapsi on terve yms. ja olen onnellinen, että raskaus on mennyt hyvin,mutta harmittaa vaan kun olisin niin toivonut tyttöä...Ja kun tämä harmitus ei tunnu menevän ohi...
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kysyimme sukupuolta ja haluaisinkin tietää, vieläkö se poika voi ollakin tyttö?Sanovat kyllä tästä ultraajasta, että hän on kokenut eikä paljon harha-arvauksia tee, mutta silti...
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (24)
Eiköhän ole ihan luonnolista toivoa tuossa tilassa tyttöä, mutta sitten kun se poikavauva syntyy, niin enpä usko että hänkään ilman rakkautta jää :)
Onnea raskauteen, ap!
Itsellä suloinen poika jota en ikinä vaihtaisi mihinkään. Kuitenkin toivon, että seuraava lapsi olisi tyttö. Mä luulen että melkein kaikki naiset toivovat tyttöä ja miehet poikaa. Kaikki eivät vaan kehtaa sanoa sitä ääneen.
Suloinen poikasikin varmasti on =)
helpommin tyttöjä, eli anna ajan kulua ja tee vielä joskus pieni iltatähti. Ei sitä koskaan tiedä mitä elämässä sattaa tapahtua, itse sain yllätyksenä tytön 46 vuotiaana.
Itsellä ei oo tosin noin montaa lasta, mutta sukupuolella ei oikeasti ole väliä meille, vaikka pelkkiä poikia onkin syntynyt. Oikein otti päähän, kun sukulaiset alkoivat tilailla tästä tyttöä! Itse kun toivon vaan, että saadaan lapsi pysymään hyville viikoille(mulla taipumus ennenaikaisuuteen sekä keskenmenoihin..).